Suomessa on pitkään metsiä verotettu pinta-alaan perustuvalla verotusjärjestelmällä. Tätä järjestelmää on aikoinaan kehitetty ja siihen on luotu erilaisia metsänhoitoon kannustavia vähennysjärjestelmiä. Pinta-alaan pohjautuvan verotuksen perustana on ollut metsien luokitus maapohjan mukaan sekä aiemmin kolmen ja sittemmin kahden vuoden puun hintoihin perustuvat kuutiometrin verotusarvot. Pinta-alaan pohjautuva metsäverotus on ollut järjestelmänä metsien hoitoon kannustava verojärjestelmä, joka on ollut myös teknisesti vaivaton niin verovelvollisen kuin verottajankin kannalta.

Pinta-alaverotus on samalla taannut veronsaajille vakaana pysyvän metsäverotulon, millä seikalla on ollut nimenomaan maaseudun pienten ja metsävaltaisten kuntien kannalta myönteistä merkitystä. Koska metsien kierto on noin sadan vuoden luokkaa, metsäverotukseen kuuluu muusta verotuksesta olennaisesti poikkeavana piirteenä jatkuvuus ja pitkäjänteisyys. Tämä seikka on omiaan kannustamaan metsienhoitoa ja lisäämään metsänomistajien investointeja metsiin.

Verovuoden 1994 alusta lähtien metsien verotukseen tuli mukaan myyntituloihin perustuva verotus, jonka rinnalle päätettiin jättää entisen käytännön mukaisena pinta-alaan pohjautuva metsäverotus vuoteen 2005 asti ns. kolmentoista vuoden siirtymäajalle.

Metsätalouden ja metsien pitkäjänteisen hoidon kannalta, kun otetaan huomioon noin sadan vuoden kierto puunkasvatuksessa, kolmentoista vuoden siirtymäaika metsäverotuksessa on lyhyt ja monia ongelmia tuottava. On ennakoitavissa suuriakin ongelmiksi muodostuvia vaihteluita puukauppoihin ja maan puuhuoltoon sekä ennen että jälkeen siirtymäkauden loppumisen. Kuluvalla hakkuukaudella on erityisenä ongelmana sääoloista johtuva poikkeuksellinen talvihakkuukausi. Sahateollisuus erityisesti pelkää ennalta-arvaamattomia ongelmia puunsaannissa ja vientimarkkinoiden pysyviä menetyksiä. Vaarana on kymmenien sahojen lopettaminen.

Puun kasvatus ei ole verrattavissa lähtökohdiltaan biologisiin tosiasioihin perustuvaan lyhytnäköiseen liiketoimintaan. Tämä perusasia tulee ottaa huomioon metsäverotuksessa. Oikeudenmukaisuuden kannalta muodostuu vakavaksi ongelmaksi verovelvollisen kaksinkertainen metsäverotus, koska ensiksi on maksettu pinta-alavero ja edelleen jatkuvasti ja siirtymäkauden päättyessä tulee maksettavaksi myyntivero samasta puustosta toiseen kertaan. Tähän kaksinkertaisen verotuksen ongelmaan ei ole toistaiseksi vielä lainsäädännössä kiinnitetty huomiota. Kyse on suuresta oikeudellisesta ongelmasta verovelvollisen kannalta.

Nyt tällä lakialoitteella halutaan poistaa edellä mainittu verovelvolliseen kohdistuva oikeudellinen ongelma, samaan verokohteeseen tosiasiallisesti liittyvä kaksinkertainen verotus, tai ainakin lieventää sitä. Samalla halutaan turvata verovelvollisen itsenäisyys metsätaloutensa suunnittelussa ja toteutuksessa.

Maan puuhuollon ja puumarkkinoiden suuriksi ja pitkäaikaisiksi muodostuvat ongelmat saadaan lakialoitteessa ehdotetulla menettelyllä luontevasti ja pysyvästi eliminoitua sekä ennen että jälkeen siirtymäkauden päättymisen. Tällä seikalla on erittäin suuri vaikutus metsäteollisuuteen, maan yleiseen työllisyyteen ja koko kansantalouteen.

Lakialoitteen mukainen pinta-alaverotuksen alaisen metsän puunmyyntitulojen verohuojennus metsäveromuotona ei tuota teknisesti mitään ongelmia, koska järjestelmä olisi hyvin toimiva kaikkien osapuolten kuten mm. veronsaajan kannalta.