Poikalasten uskonnollisin perustein suoritetun ympärileikkauksen laillisuus on ollut juridisen pohdinnan alaisena jo monen vuoden ajan. Eri oikeusasteissa on lukuisia kertoja otettu kantaa tapauksiin, joissa poikalapselle on ei-lääketieteellisin perustein suoritettu ympärileikkaus. Ennakkotapauksena poikien ympärileikkausten laillisuudesta pidetään pahoinpitelysyytettä koskenutta tapausta KKO:2008:93, jossa oikeus katsoi, ettei muslimipojalle uskonnollisista syistä järjestetty ympärileikkaus ollut lainvastainen. KKO myönsi kyllä, että ympärileikkaus, "jolla peruuttamattomasti poistetaan tervettä kudosta, merkitsee puuttumista asianomaisen henkilön ruumiilliseen koskemattomuuteen" ja että se jossain määrin kipua aiheuttavana "näyttäisi lähtökohtaisesti täyttävän pahoinpitelyrikoksen ulkoisen tunnusmerkistön joko sen perusmuodossa tai — — sen lievässä tekomuodossa". KKO päätyi kuitenkin pitämään poikien ympärileikkauksen taustalla olleita uskonnollisia, kulttuurisia ja sosiaalisia syitä sellaisina perusteina, jotka oikeuttivat syytteessä olleen henkilön menettelyn "huolimatta siitä, että se lähtökohtaisesti täyttää pahoinpitelyn tai ainakin lievän pahoinpitelyn ulkoisen tunnusmerkistön". Lisäksi KKO arvioi lapsen vanhempien uskonnolliset intressit painavammaksi kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa suojatun henkilökohtaisen koskemattomuuden, vaikka totesikin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännöstä, että "suhteellisen vähäinenkin lääketieteellinen toimenpide voi merkitä perusoikeuksien loukkausta, jos se tehdään ilman asianmukaista suostumusta".

Tyttölasten ympärileikkaus tulkitaan sitä vastoin Suomen rikoslain (39/1889) 21 luvun 6 §:n mukaan törkeäksi pahoinpitelyksi, kuten myös KKO:2008:93 osoittaa. On juridisesti kestämätöntä, että poika- ja tyttölapset asetetaan oikeudellisessa tarkastelussa eriarvoiseen asemaan heille suoritetun ympärileikkauksen lainmukaisuutta arvioitaessa. Suomen perustuslain (731/1999) 7 § takaa jokaiselle henkilölle oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Tämä perustuslain kohta on universaalin jakamattoman ihmisarvoisen elämän perusta, eikä sitä voida sivuuttaa vetoamalla uskonnollisiin traditioihin tai normeihin ja näin sallia ympärileikkauksen kaltaisten rituaalien suorittamista pienelle lapselle. Perustuslain 11 § turvaa uskonnonvapauden, joten tästäkin näkökulmasta poikalapsille suoritettu ympärileikkaus peruuttamattomana toimenpiteenä on ongelmallinen. Alaikäisellä lapsella ei ole mahdollisuutta vajaavaltaisena toteuttaa tosiasiallisesti uskonnonvapauttaan, vaan ympärileikkaus järjestetään käytännössä aina vanhempien tahdosta. Henkilökohtaisen identiteetin kehittymisen ja kulttuuriyhteisöön sitoutumisen kannalta voidaan myös asettaa kyseenalaiseksi KKO:n vuonna 2008 tekemä ratkaisu. Valtiovallan olisi syytä harrastaa pidättyväisyyttä yksilön uskonnollisen vakaumuksen tukemisessa erivapauksilla.

Suomen Lääkäriliiton poikien ympärileikkausta koskevan lain käsittelyn aikana antaman lausunnon mukaan muista kuin lääketieteellisistä syistä tehtävä ympärileikkaus ei ole sairauden hoitoa eikä terveyden edistämistä, eikä se kuulu suomalaiseen terveydenhoitojärjestelmään. Lääkäriliiton mukaan lääkäriä ei voida velvoittaa eettisistä syistä toteuttamaan uskonnollista rituaalia, jolla ei ole potilaalle terveydellistä hyötyä. Julkisia varoja on lisäksi saman lausunnon mukaan kyseenalaista käyttää rahoittamaan erityisryhmien uskonnollisia käytäntöjä. Kestävin ratkaisu olisi edellä mainituin perustein säätää alle 15-vuotiaalle lapselle sukupuolesta riippumatta ei-lääketieteellisistä syistä järjestetty ympärileikkaus lainvastaiseksi, jolloin sekä ympärileikkauksen järjestäjä että sen suorittaja olisi tuomittava sakkoon tai vankeuteen. Suomen valtion tavoitteena on oltava se, että uskonnolliset yhteisöt luopuisivat alaikäisille suoritetuista uskonnollisista ympärileikkauksista ja antaisivat yksilölle riittävän kypsän iän saavutettuaan aidon valinnanvapauden ympärileikkauksen mahdollisesta teettämisestä oman vakaumuksensa perusteella.