Nykyisen voimassa olevan lainsäädännön mukaan verovelvollinen on oikeutettu vähentämään tuloverossaan osan tehdystä tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- tai hoitotyön kustannuksista tai käyttämänsä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyön kuluista (tuloverolaki 127 a §). Kotitalousvähennysoikeuden tärkeimmät tehtävät ovat ihmisten kotona asumisen tukeminen ja siellä pärjääminen sekä oman kodin tai vapaa-ajan asunnon omaehtoisen kunnossa pitämisen edistäminen.  

Verottajan tulkinnan mukaan tuloverolaissa määritellyksi kotitalous-, hoiva- tai hoitotyöksi ei sisällytetä fysioterapeutin, toimintaterapeutin tai vastaavan hoitohenkilökunnan tekemää kuntoutuspalvelutyötä, vaikka työ tehtäisiin asiakkaan kotona. Nykytilanteessa ihminen joutuu ostamaan fysioterapeuttien antamaa kotikuntoutusta omalla rahallaan, koska toiminta- ja muiden terapeuttien antama kuntoutus kustannetaan käytännössä kokonaan julkisten palveluiden kautta.  

Kotikuntoutuksella ylläpidetään ja edistetään ihmisten arjen toimintakykyä ja tuetaan turvallista kotona asumista silloin, kun kotona pärjääminen ja arjen toiminnoista suoriutuminen on heikentynyt ikääntymisen, sairastumisen tai onnettomuuden seurauksena ja toimintakyky on laskenut merkittävästi. Kotona tapahtuvan kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa asiakkaan kykyä toimia mahdollisimman itsenäisesti omassa arjessaan. Tätä järjestävät nykyisin myös kunnat, mutta palvelut eivät riitä kaikkeen tarpeeseen. Ihmisillä on halua käyttää jonkin verran omaakin rahaa, jotta kotikuntoutusta saadaan enemmän, esimerkiksi omalle vanhemmalle. Kuntoutuksen antajat ovat lähes yksinomaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä. 

Työllisyyden ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta laajennus on tärkeä. Verovähennyksen laajentamisen myötä pienenevät verotulot kompensoituvat muun muassa kotitalousvähennyksen piiriin kuuluvien tehtävien lisääntymisestä tulevien verotulojen kautta. 

Lakialoite sisältyy Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin vuodelle 2023.