Maassamme hukkuu vuosittain noin 200 ihmistä. Puolet kaikista näistä onnettomuuksista tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Noin kahdessa kolmasosassa kuolemaan johtaneista veneilyonnettomuuksista alkoholilla on ollut osuutta onnettomuuteen. Hukkumisonnettomuus on useimmiten monen tekijän summa. Lieväkin humalatila lisää onnettomuusriskiä, koska arviointikyky, reaktionopeus ja liikkeiden hallinta heikkenevät. Onnettomuusriski on kaksinkertainen kahden keskioluen ja kymmenkertainen 5—6 oluen jälkeen. Myös erilaisten huumaavien ja väsyttävien lääkkeiden käyttö moninkertaistaa onnettomuusriskiä. Sama alkoholimäärä, joka seurustelutilanteessa ravintolassa on harmiton, voi tilanteessa, jossa on toimittava, aiheuttaa onnettomuuden. Esimerkiksi venettä kuljetettaessa tai uidessa vähäinenkin alkoholimäärä on riski. Alkoholia nauttineena ei useinkaan huomaa suorituskyvyn heikentymistä. Arvostelukyvyn heikentyminen aiheuttaa turhien riskien ottamista, ja humalassa usein tehdään asioita, joita ei tehtäisi selvänä.

Todellisuus on vielä tilastotietojakin synkempi. Alkoholin osuus tapaturman syntyyn kirjataan tilastoihin vasta, jos onnettomuuden uhrin veren alkoholipitoisuus on ollut yli 1 promillea, joka on vesiliikennejuopumuksen alaraja. Henkilö, jonka verestä mitataan 1 promille alkoholia tai vastaavasti uloshengitysilmasta 0,5 milligrammaa alkoholia litrasta, on jo kohtalaisen voimakkaasti päihtynyt. Ei ole mitään perustetta sille, että vesiliikennejuopumuksen promilleraja on kaksi kertaa korkeampi kuin tieliikenteen ja näin ollen lähentelee jo tieliikenteessä määriteltyä törkeän rattijuopumuksen raja-arvoa. Poliisijohtaja Kimmo Hakosen mukaan olisi vakavasti harkittava veneilijöiden promillerajan laskemista: "Yksi promille alkoholia veressä on liikaa nopean tai suuren vapaa-ajan aluksen kipparille. Tieliikenteen promillerajoja olisi harkittava myös vesiliikenteessä." Aiemmin saman lakialoitteen hylkäämistä on perusteltu sillä, että suuri yleisö vastustaisi veneilyn promillerajan laskemista. Kesäkuussa julkaistun tutkimuksen mukaan kuitenkin lähes kolme neljästä suomalaisesta laskisi nykyistä yhden promillen rajaa. Puolet kannattaa promillerajan laskemista samalle tasolle kuin autoilijoille, neljännes on nollarajan kannalla.

Myös vesiskoottereilla ja muilla niihin rinnastettavilla moottorikäyttöisillä vesikulkuneuvoilla liikkuminen tulee liittää vesiliikennejuopumusta säätelevän lainsäädännön piiriin. Vesiliikenteen turvallisuuden parantamiseksi ja kuolemaan johtavien onnettomuuksien vähentämiseksi on vesiliikennejuopumuksen promilleraja muutettava yhdenmukaiseksi tieliikenteessä voimassa olevan 0,5 promillen rajan kanssa.