PERUSTELUT

Maa-aineslaissa on säännelty kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamisesta poiskuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi. Kyseisten maa-ainesten otto on muodostunut kasvavassa määrin yhä teollisemmaksi toiminnaksi.

Nykyisin laki antaa mahdollisuuden kunnille lunastaa maa-alueen, mikäli maa-ainesten ottolupa on lainvoimaisesti evätty eikä maanomistaja voi käyttää maataan maa- ja metsätalouteen, rakentamiseen tai muuhun vastaavaan kohtuullista hyötyä tuottavaan tarkoitukseen. Korvauksia on kuitenkin evätty kyseisen pykälän perusteella, kun on katsottu, että maanomistaja voisi harjoittaa alueella maa-ainesten ottamisen sijaan esimerkiksi maa- ja metsätaloutta.

Aikaisemmin maa-ainesten otto on ollut suurilta osin maatiloilla muun ohessa tapahtuvaa maa-ainesten hyötykäyttöä. Tällöin voidaan pitää kohtuullisena ja perusteltuna sitä, että maa-aluetta ei käytetä pelkästään maa-aineksen ottoon, vaan myös metsätalouden voidaan katsoa olevan sellaista muuta hyötyä tuottavaa toimintaa. Tällöin on perusteltua, että lunastustoimiin ei ryhdytä, koska maa-alueen omistaja voi käyttää aluetta kuitenkin edelleen siten tuottavasti, että se ei estä hänen toimeentuloaan.

Koska nykyisin toiminta maa-ainesten otossa on hyvin teollista, kuten sora-aineksen otto ja siihen liittyvä mursketoiminta, ei voida pitää kohtuullisena yrittäjän kannalta, että hän vaihtaisi toimialaansa joksikin toiseksi. Tällöin ensisijaisena ratkaisuna tulisi olla mahdollisuus aloittaa toiminta uudella maa-alueella.

Myös kuljetusfirmat toimivat nykyisin usein niin, että ne huolehtivat kuljetuksen lisäksi kiviaineksen murskaamisesta, jolloin heidän toimialaansa ei voida katsoa kuuluvan maa- ja metsätaloutta tai rakentamista. Samoin asfalttiyrityksien toimintaan ei kuulu maa- ja metsätaloustoimintaa siten, että olisi perusteltua heidän kannaltaan evätä lupaa ilman, että siitä maksettaisiin korvauksia.

Jotta maanomistaja voisi jatkaa toimintaansa toisessa paikassa, tulee maa-alueen lunastuksen toteutua markkinahintaan. Tällöin maa-ainesten otto ja siihen mahdollisesti liittyvä yritystoiminta voidaan siirtää uuteen paikkaan. Markkinahintaisen lunastamisen tulisi tällöin kattaa myös toiminnan siirrosta mahdollisesti aiheutuvat kulut.