Opetus- ja kulttuuriministeriö teetti vuoden 2015 lopulla valmistuneen kartoituksen kulttuuritapahtumien järjestämiseen liittyvästä sääntelystä ja byrokratian purkamisen tarpeista. Kartoituksessa nousi esiin esimerkiksi tarve keventää alkoholin anniskelua ja nauttimista koskevaa sääntelyä, jonka kulttuuritoimijat kokevat raskaaksi ja kuormittavaksi. Monet kulttuuritoimijat peräänkuuluttivat vapaampaa alkoholipolitiikkaa ja epätarkoituksenmukaisen sääntelyn purkamista ja kokivat monimutkaisen alkoholilainsäädännön vaikeuttavan huomattavasti kulttuuritapahtumien järjestämistä. 

Yleisötapahtumissa ei Suomessa saa nauttia omia alkoholijuomia edes silloin, kun järjestäjä ja poliisi  sen  sallisivat.  Ennen  vuotta 2013  alkoholi-, kokoontumis- ja järjestyslakia  tulkittiin alueellisesti vaihtelevasti siten, että toisilla alueilla painotettiin alkoholilakia, toisilla järjestyslakia eivätkä yleisötapahtumien säännöt omista juomista olleet yhteneväiset. Valviran huomautuksen jälkeen alkoholilain soveltaminen yhtenäistettiin koko maassa noudattamaan alkoholilain 58 §:n 3 momentin nauttimiskieltoa. Eräät piknik-henkiset kesäfestivaalit pakotettiin siten muuttamaan hyvin toimineita käytäntöjään ja esimerkiksi rajaamaan entistä isomman osan festivaalialueesta anniskelukäyttöön, vaikka alkoholista johtuvia järjestyshäiriöitä ei näissä tapahtumissa juurikaan edes ollut. Perinteisesti nämä festivaalit, kuten Pori Jazz ja Järvenpään Puistoblues, ovat kuuluneet Suomen kymmenen kokonaiskävijämäärältään suurimman festivaalin joukkoon. Uuden toimintamallin takia festivaalista riippuen yleisökato on ollut mittava, jopa toimintaa uhkaava. On ollut myös merkkejä siitä, että humalahakuisuus on näillä festivaaleilla jopa kasvanut alkoholin siirryttyä anniskelualueille pois arkipäiväisemmästä ja yhteisöllisemmästä piknik-juomisesta. 

Voimassa olevan alkoholilain 58 § on ollut samassa hengessä voimassa väkijuomalaista lähtien vuodelta 1932. Aika ja henki ovat muuttuneet 80 vuodessa merkittävästi, mutta alkoholinnauttimiskielto julkisissa tilaisuuksissa on pysynyt voimassa. Nauttimiskiellon takia Suomessa ei ole mahdollista järjestää yleisötilaisuuksia, joissa yleisö saisi halutessaan tuoda mukanaan omia eväitä ja juomia esimerkiksi piknik-hengessä. 

Sosiaali- ja terveysministeriön alkoholilain arviomuistiossa vuodelta 2013 esitetään, että nykyisen alkoholilain nauttimiskielto siirrettäisiin kokoontumislakiin. Asiantuntijalausunnot ovat mediassa tukeneet sitä, että yleisötapahtumien alkoholinnauttimiskielto poistettaisiin kokonaan ja päätös omien juomien sallimisesta jätettäisiin järjestäjälle sekä poliisille. Kokoontumislain 23 §:ssä säädetään, että järjestäjällä ja poliisilla on oikeus kieltää päihdyttävien aineiden hallussapito yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa. Järjestyslain 4 §:ssä puolestaan sallitaan päihdyttävän aineen nauttiminen puistossa tai muulla siihen verrattavalla yleisellä paikalla siten, että nauttiminen sekä siihen liittyvä oleskelu ja käyttäytyminen eivät estä tai kohtuuttomasti vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa. Näiltä osin kokoontumis- ja järjestyslaki ovat tarkoituksenmukaisia ja riittäviä määrittämään alkoholijuomien nauttimisen rajoituksia yleisötilaisuuksissa. Silloin kun alkoholijuomien nauttimisesta ei poliisin näkemyksen mukaan koidu muille läsnäolijoille haittaa, tulisi järjestäjän halutessaan voida sallia yleisön omien juomien nauttiminen myös julkisessa tilaisuudessa. 

Suomalainen alkoholikulttuuri on muuttumassa: nuoret juovat vähemmän ja aikuiset sivistyneemmin. Kulttuuritapahtumiin tullaan nauttimaan vapaa-ajasta ja kulttuurista, ei humalahakuisesta juhlimisesta. Oman viinin salliminen nautittavaksi viltin ääressä eväiden lomassa lisää yleisön viihtyvyyttä ja kannustaa suomalaisia sivistyneempään alkoholikulttuuriin. Siksi Suomessa tulisi vapauttaa alkoholilainsäädäntöä tältä osin ja helpottaa kulttuuritoimijoiden ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä vähentämällä tarpeetonta sääntelyä ja purkamalla vanhentuneita normeja. Tapahtumien järjestäjillä sekä paikallisella poliisilla on paras tuntemus tilaisuuden järjestystekijöistä, jolloin he ovat myös parhaita arvioimaan alkoholijuomien sopivuuden tapahtuman luonteeseen. Tältä osin lain tulisi siis olla ennemmin mahdollistava kuin mahdollisuuksia kategorisesti rajaava. 

Suomalaisten festivaalien lipunmyyntimäärät ja ilmaistapahtumien kävijämäärät ovat jo vuosia kasvaneet hurjasti. Festivaalit ovat samalla sekä valtava yhteisöllinen voimavara että merkittävä kulttuurillinen ja taloudellinen piristysruiske monelle paikkakunnalle. Kumoamalla vanhentunut yleisötapahtumien alkoholinnauttimiskielto parannetaan uusien ja vanhojen kulttuuritoimijoiden omaehtoisia toimintaedellytyksiä ja kannustetaan paikallisia toimijoita oman alueensa kulttuurin kehittämiseen yhdessä viranomaisten kanssa. Samalla luodaan alkoholikulttuuria, joka pyörii yhdessä olemisen ja sivistyneen kulttuurista nauttimisen ympärillä, ei päihtymisen tai humalahakuisuuden ympärillä.