Ampuma-aselain 53 §:n mukaan "hallussapitolupa annetaan toistaiseksi, jollei sitä erityisestä syystä ole annettava määräajaksi". Vuoden 2011 uudistuksessa ampuma-aselakiin kuitenkin lisättiin 53 a §, jonka mukaan henkilön, jolla on toistaiseksi voimassa oleva hallussapitolupa pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pienoisrevolveriin, on viiden vuoden kuluttua luvan antamisesta ja tämän jälkeen viiden vuoden välein toimitettava lupaviranomaiselle todistus aktiivisesta ampumaharrastuksesta.

Ampuma-aselain 53 a § merkitsee, että "toistaiseksi" voimassa olevat hallussapitoluvat ovat tosiasiallisesti määräaikaisia. Myös määräaikaista lupaa uusittaessa hakijan on osoitettava, että käyttötarkoitus, johon lupa on annettu, on edelleen olemassa.

Ampuma-aselain 53 a § on ristiriidassa 53 §:n kanssa. Ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 5) kohdan mukaan hallussapitolupa voidaan peruuttaa, jos luvanhaltija "ei ole 53 a §:ssä tarkoitetulla tavalla osoittanut käyttävänsä 6 §:n 2 momentin 4—7 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta 43 §:n 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa mainittuun hyväksyttävään käyttötarkoitukseen". Lupa on siis tosiasiallisesti määräaikainen, vaikka se on annettu "toistaiseksi", kuten 53 § pääsääntönä edellyttää.

Se, että lupa "voidaan" peruuttaa riittämättömän harrastusnäytön perusteella, on omiaan johtamaan tilanteeseen, jossa käytännöt eri poliisilaitoksilla vaihtelevat ja aselupien haltijat joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan.

Viiden vuoden välein esitettävä näyttö harrastuksen jatkumisesta koskee vain käsiaselupia, jotka on myönnetty uuden lain voimaantulon jälkeen. Tämä mahdollistaa absurdit tilanteet, joissa lupaviranomainen peruuttaa kesäkuun 2011 jälkeen annetut luvat puutteellisen näytön vuoksi, mutta samalle henkilölle ennen lakimuutosta vastaaville aseille ja vastaaviin käyttötarkoituksiin annetut luvat jäävät voimaan.

Laki ei edellytä, että ammunnan harrastajan pitäisi kilpailla tai harrastaa valvotuissa olosuhteissa. Varsinkin maaseudun "korpiradoilla" tapahtuvasta harrastamisesta on vaikeaa tai mahdotonta kerätä aukotonta näyttöä. Luvan määräaikaisuus ja velvoite aktiivisen harrastuksen osoittamisesta on perusteltavissa, kun kyse on uudesta harrastajasta ja hänen ensimmäisestä käsiaseestaan. Jos henkilö on kuitenkin pitänyt asetta rikkeettömästi hallussaan kymmenen vuotta, harrastuksen jatkuva valvonta tai lupien peruuttaminen ilman objektiivisia perusteita ei palvele yleistä järjestystä ja turvallisuutta etenkään, jos hänen haltuunsa edelleen jää vastaavia aseita, joilla on annettu hallussapitolupa ennen lain muuttumista.

Ampuma-aselain 53 a § on omiaan lisäämään yksityishenkilöiden hallussa olevien tarpeettomien käsiaseiden määrää, koska uusia käsiaseita hankkiessaan hakija ei uskalla luopua vanhan lain aikana hankituista, jotka on luvitettu "paremmin ehdoin".

On perusteltua, että ampuma-aselain 53 a §:ssä tarkoitetusta viiden vuoden välein suoritettavasta harrastuksen jatkumisen seurannasta luovutaan.