Lapset ja nuoret ovat aikuisiin verrattuna eriarvoisessa asemassa suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan valtioiden on varmistettava, että lapsilla itsellään ja heidän edustajillaan on käytössä tehokkaita lapsiystävällisiä oikeusturvakeinoja. 

Lasten mahdollisuudet huolehtia oikeuksistaan ovat aikuisia heikommat, vaikka perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Säännöksellä haluttiin korostaa perusoikeuksien kuuluvan tasa-arvoisesti myös lapsille (HE 309/1993 vp, s. 45). Sivistykselliset perusoikeudet ovat yksi oppivelvollisten lasten tärkeimmistä oikeuksista. Silti oppivelvollisen mahdollisuus saattaa sivistyksellisiä perusoikeuksiaan koskevia asioita tuomioistuinten tai muiden viranomaisten tutkittavaksi ovat heikot, sillä heiltä puuttuu usein niin osaaminen kuin tieto keinoista, joilla vaatia oikeuksiensa toteuttamista sekä varsinaiseen muutoksenhakuun tarvittava oikeustoimikelpoisuus. Käytännössä lasten oikeusturva sivistyksellisten perusoikeuksien osalta on täysin jälkikäteisen oikeusturvan varassa, jonka käyttäminen riippuu huoltajista.  

Lapsiasiavaltuutettu toteaa kertomuksessaan eduskunnalle 2022, että hänelle tulevista kansalaisyhteydenotoista käy vuodesta toiseen ilmi, ettei edes huoltajilla ole riittävästi tietoa heidän käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista ja -menettelyistä. 

Lisätarpeen tuelle sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumiselle tuo se, että niistä on säädetty pääosin hyvin väljästi. Kasvatus- ja opetustoimen osalta väljä lainsäädäntö ei turvaa yhdenvertaisuutta eikä ohjaa kuntien ja muiden kasvatus- ja opetuspalveluiden tuottajien ja järjestäjien toimintaa täsmällisesti. Myös taloudelliset paineet saattavat aiheuttaa ratkaisuja, joihin olisi syytä kohdistaa laillisuusvalvontaa.  

Sivistykselliset perusoikeudet ovat yksi lapsen elämään merkittävimmin vaikuttava oikeus. Koulutuksella on suuri vaikutus lapsen elämään. Jos koulupolku katkeaa tai siinä on haasteita, on lapsella suuri riski huono-osaisuuteen, alhaisempaan hyvinvointiin ja terveyteen sekä jopa syrjäytymiseen. Haasteet voivat liittyä esimerkiksi tilanteisiin, jossa kiusaaminen koulussa pitkittyy eikä sitä saada loppumaan tai vanhemmat eivät pyynnöistä huolimatta saa lapselleen tarvittavaa oppimisen tukea.  

Siksi on olennaista, että oppivelvollisten osalta jälkikäteisen oikeusturvan lisäksi säädetään viranomaisten toteuttamasta ennaltaehkäisevästä oikeusturvasta. Lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun, jotta heidän yhdenvertainen asemansa perusoikeuksien toteutumisen osalta voidaan turvata yhdenvertaisesti aikuisten kanssa. Sivistyksellisillä perusoikeuksilla ei ole merkitystä, jos oikeuksien toteutumista ei valvota eikä oikeusloukkauksista seuraa sanktiota.  

Kuten vuosikirjassa todetaan "Lasten ja nuorten näkökulmasta ennakollinen oikeusturva eli sen varmistaminen, ettei oikeudenloukkauksia ylipäätään tapahtuisi, on ensiarvoisen tärkeää. On huolehdittava siitä, että mahdollisiin epäkohtiin puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Pukki kaalimaan vartijana -tutkimuksessa perusopetuksen valvonnasta todetaan, että jälkikäteinen valvontajärjestelmä ja väljä sääntely ovat yhdessä johtaneet siihen, että oppilaan oikeudet eivät toteudu yhdenvertaisesti koko maan tasolla, vaan vaihtelevat kunnittain."  

Samaan on kiinnitetty huomiota ja vaadittu asian tilaan muutosta myös lukuisten muiden tahojen toimesta mm. SM 40/2007, kantelutyöryhmän loppuraportti 28.4.2011, VTT tuloksellisuustarkastuskertomus 192/2009, OKM 2012:13 sekä oikeuskanslerin oppilashuoltoa koskeva päätös Dnro OKV/6/50/2011. Viime aikoina asia on nostettu esille muun muassa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) arvioinnissa (4/2017). Siinä todetaan, että itsearviointiin perustuva lakisääteinen ohjausmekanismi ei ole riittävän tehokas varmistamaan koulutuksen laatua, vaan tarvitaan selkeämpää kansallista ohjausta. Pukki kaalimaan vartijana — kuka valvoo peruskouluja? -tutkimuksessa esitetään säädettäväksi täsmällistä lainsäädäntöä, joka toimisi myös ennaltaehkäisevästi sekä systemaattisen riskiperusteisen valvonnan mallia. "Aluehallintovirastot ovat luonnollisin valinta tällaista valvontaa hoitavaksi viranomaiseksi, koska niillä on alan asiantuntemus jo valmiiksi. Tietoa lainvastaisuuksista riskikunnista tai -kouluista ja esimerkiksi tarkastuksia vaativista asiaryhmistä tulisi kerätä systemaattisesti oppilailta ja huoltajilta, mutta myös koulujen henkilöstöltä ja jo käytössä olevista ulkoisista arvioinneista." ehdotetaan tutkimuksen johtopäätöksenä. 

Myös Eduskunnan sivistysvaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota jo useamman kerran, muun muassa SivL 3/2019 vp ja SivM 1/2022 vp. Valiokunta on tuonut esille, että aluehallintovirastolle tulee antaa mahdollisuus valvoa oma-aloitteisesti kaikkea opetustoimen lakien mukaista toimintaa. Lapsen näkökulmasta ennakollinen puuttuminen ja tehokas valvonta ovat tärkeä ja inhimillisesti katsoen välttämätön osa oikeusturvaa. Sivistysvaliokunta on pitänyt tärkeänä myös sitä, että aluehallintovirastolla on riittävät resurssit ohjaamaan ja valvomaan sekä varhaiskasvatusta että opetustoimea.  

Oppivelvollisten oikeusturva ei vastaa Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia eikä Suomen perustuslain henkeä. Se perustuu täysin jälkikäteisiin oikeusturvakeinoihin sekä huoltajan tai muun oppivelvollisen laillisen edustajan toimiin.