Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaan henkilöllä on oikeus saada hyvän kuntoutuskäytännön mukaista vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta työstä, opiskelusta tai muista arjen toiminnoista suoriutumista ja osallistumista varten, jos sen tarve voidaan todeta. Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tulee perustua kirjalliseen kuntoutussuunnitelmaan. Suunnitelma laaditaan kuntoutujan hoidosta vastaavassa julkisen terveydenhuollon yksikössä kuntoutujan kanssa taikka kuntoutujan sekä hänen omaisensa tai muun läheisensä kanssa vähintään yhdeksi vuodeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi. 

Julkisuudessa (mediassa) on kerrottu tilanteista, joissa kuntoutus on jäänyt saamatta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan myönteisestä päätöksestä huolimatta. Tapauksissa muutoksenhakulautakunta on katsonut Kelan evänneen lääkinnällisen kuntoutuksen väärin perustein ja edellyttänyt kuntoutuksen myöntämistä. Hakija on jäänyt ilman kuntoutusta, koska muutoksenhakulautakunnan pitkän käsittelyajan vuoksi vuosi on ehtinyt vaihtua ja kuntoutuspäätös vanhentua. Kirjallisen kuntoutussuunnitelman ja tietylle vuodelle myönnetyn kuntoutuksen ei katsota olevan voimassa enää seuraavana vuonna. Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tarve ei kuitenkaan ole kadonnut, vaan se on voinut päinvastoin kasvaa, ja muutoksenhakulautakunnan päätös on voitava panna täytäntöön siitä riippumatta, onko kalenterivuosi vaihtunut. Muutoin hakija juuttuu niin sanottuun catch-22-tilanteeseen: hän voi aina hakea kuntoutusta, saada kieltävän vastauksen ja siihen myöhemmin muutoksen ja sitten toistaa prosessin, mutta ei kuitenkaan koskaan saada sitä kuntoutusta, johon hän todistetusti on ollut oikeutettu. Palveluiden tarjoaminen Kelalta kielteisen päätöksen saaneelle muuta kautta ei aina onnistu käytännössä. Virheellisen kielteisen päätöksen saaneen tulisi saada kuntoutusta viipymättä, eikä häntä tulisi rangaista siten, että hänet pakotetaan tekemään uusi hakemus ja odottamaan uutta päätöstä.