1990-luvulla puhuttiin ja kirjoitettiin paljon huoltovarmuudesta.
Taustalla vaikutti lamakausi, jonka piti opettaa varautumaan huonoja
aikoja varten. Maanpuolustuskurssilla ja sen jatkokurssilla sai
vaikutelman siitä, että asiaan olisi paneuduttu.
Testasin huoltovarmuusvalmiutta vuoden 2003 valtiopäivien
alussa tekemällä lakialoitteen huoltovarmuuden
turvaamisesta annetun lain 11 §:n muuttamisesta
niin, että huoltovarmuusmaksuja voidaan käyttää energiapuun huoltovarmuusvarastopaikkojen
korkomenoihin sekä investointi- ja huoltokustannuksiin
(LA 6/2003 vp).
Ideana oli luoda maahan energiapuulle huoltovarmuusvarastoalueverkosto.
Kentät olisivat joko kunnan tai yrityksen omistuksessa.
Kentän omistaja vuokraisi varastoaluetta kohtuullista korvausta
vastaan energiapuuta käyttäville toimijoille.
Luontevaa tietysti olisi, että nämä lanssipaikat
olisivat CHP-laitosten tuntumassa, jolloin energianlähteen
siirtäminen tapahtuisi ilman merkittäviä kustannuksia
ainakin yhteen voimalaitokseen.
Varastoitu energiapuu kuivuu sopivasti pressuilla peitetyssä varastossa,
mutta siinä olevan materiaalin pitää olla
myös jatkuvan kierron kohteena. Peittämättömänä sopiva
säilytysaika on yhdestä kahteen kesään,
kolmantena laatu jo heikkenee. Peiteltynä puuaines säilyy
pitempään. Oma lukunsa ovat kannot.
Lakialoitteen julkistaminen osui tuolloin mielenkiintoiseen
ajankohtaan. Eduskunnan isossa salissa lähetekeskustelu
oli vähemmän inspiroiva, mutta energia-alan lehtien
hankkimat asiantuntijalausunnot olivat kaikki myönteisiä.
Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Syy on mm.
ydinvoima- ja metsäteollisuuden edunvalvontatyössä.
Kaikki kilpailevalta haiskahtava on tuhottava, vaikka ehkä järki
yrittäisikin ohjata muuhun toimeliaisuuteen.
Kuluneen viiden ja puolen vuoden aikana sähköalalla
on möhlitty ennätystahtia. Sähkön
kulloistakin hinnanmuodostusta seliteltäessä on
sekaannuttu omiin "sateisiin" siinä määrin,
että uskottavuus on mennyt osuviltakin puheilta. Huoltovarmuusajattelu
on mennyt pesuveden mukana.
Tuore totuus on puhutteleva: on ollut kaksi kehnoa turpeen talteenottokesää peräkkäin,
ja nyt ollaan huolissaan kaukolämpöä tuottavien (CHP-)laitosten
energianlähdehuollosta talvella 2008/2009. Tilanne
olisi toinen, jos kansallisen edun nimissä olisi luotu
energiapuun varastointijärjestelmä. Viisi vuotta
olisi siihen riittänyt.
Nyt on tapahtunut jo muutakin, jonka pitäisi palauttaa
huoltovarmuusajattelu kunniaan. Se, mitä Georgiassa on
viime kuukauden aikana tapahtunut, oireilee vahvasti suuria ongelmia
maapallon energiahuollossa vastakin. Kysymys on pysyvästä ongelmasta.
Nyt on siis perusteltu aika uusia vuoden 2003 valtiopäiville
jätetty lakialoite. Samalla maahan pitää luoda
täydellinen hajautettu uusiutuviin energianlähteisiin
tukeutuva CHP-tuotantoverkosto. Tässä on kysymys
huoltovarmuudesta sekä lämmön että sähkön
osalta. Samalla luodaan metalliteollisuuteen ja hankintajärjestelmään
tuhansia työpaikkoja.