PERUSTELUT

Yhteiskunnan on järkevää panostaa omaishoitoon, joka on ylivoimaisesti edullisin hoitomuoto ja mahdollistaa sairaalle perheenjäsenelle ihmisarvoisen ja turvallisen elämän omassa kodissaan. Omaishoitaja tekee viiden ihmisen työt. Jos sitovaa ja vaativaa omaishoitotyötä tekevän tilalle jouduttaisiin palkkaamaan kotiin henkilökuntaa, siihen tarvittaisiin viisi hoitajaa. Yksi aamuvuoroon, toinen iltavuoroon, kolmas yötyöhön ja kaksi hoitamaan viikonloppuja ja sijaisuuksia.

Kunnat ovat alkaneet laskea omaishoidon tuen määrää lakisääteiselle minimitasolle, ja samalla on nostettu tuen saannin kriteereitä. Tämä on johtanut sopimusten irtisanomisiin. Omaishoitajat ovat edullisin, inhimillisin ja laajin olemassa oleva kodinhoidon resurssi, jota tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa yhä enemmän väestön ikääntymisen vuoksi. Omaishoitajien työvolyymi on sama kuin koko sosiaali- ja terveysalan hoitohenkilökunnan tekemä työ. Yksi omaishoidossa hoidettava tuo kunnille säästöä 30 000—50 000 euroa vuodessa, mutta keskimääräinen omaishoidon tuki on vain toimeentulotuen perusosan suuruusluokkaa.

Jos esimerkiksi seuraavan kahden vuoden aikana 1 000 omaishoitajaa ei enää jaksa hoitaa läheistään seurauksella, että omaishoidettavat joutuvat laitoshoitoon, se maksaa yhteiskunnalle 72 miljoonaa euroa. Yhdellä miljoonalla eurolla saataisiin siis jopa 200 omaishoitajaa tuomaan kunnille lisää säästöjä. Kaikilla puolueilla on ollut yhteisymmärrys omaishoitajien työn tärkeydestä. Nyt tarvitaan tekoja omaishoitajien puolesta.