Laki luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta (487/2021) eli niin sanottu marjalaki tuli voimaan kesäkuussa 2021. Lain tarkoituksena oli parantaa poimijoiden asemaa ja tuoda marjayhtiöiden velvoitteita lain tasolle. Uusi laki ei kuitenkaan poistanut epäkohtia, joista äärimmäisenä esimerkkinä ovat marja-alan ihmiskauppaepäilyt ja -tuomiot. Marjanpoimintaan liittyy nykymuodossaan poimijan kannalta merkittäviä riskejä aina alipalkkauksesta suoranaiseen ihmiskauppaan.  

Työsuhteisuus toisi poimijoille turvaa nykyiseen asemaan verrattuna, ja ansiotasoon liittyvä riski pienenisi. Työntekijöiden suojaksi säädetyt lait, kuten työsopimuslaki, työturvallisuuslaki ja työterveyshuoltolaki, tulisivat sovellettaviksi luonnontuotteita kerättäessä. Työsuhteisuus ei kokonaan poistaisi työperäisen hyväksikäytön riskiä, mutta työsuojeluviranomaisten valvonta helpottuisi. Myös Thaimaan viranomaiset ovat jo usean satokauden aikana vaatineet, että keräämisen tulisi tapahtua työsuhteessa. 

Kausityölaki (laki kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijöinä työskentelyä varten, 907/2017) panee täytäntöön kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/36/EU (kausityödirektiivi). Kausityödirektiiviä täytäntöön pantaessa katsottiin, että direktiiviä ei sovelleta luonnonmarjanpoimintaan, koska direktiivi edellyttää työsuhdetta työnantajan ja työntekijän välillä, kun taas luonnonmarjanpoimintaa on Suomessa harjoitettu ilman työsuhdetta jokamiehenoikeuden turvin. Estettä asiantilan muuttamiselle ei kuitenkaan ole, ja poimijoiden aseman parantamiseksi työsuhteen edellyttäminen on perusteltua.