ALOITTEEN PERUSTELUT

Jäteveron laajentaminen yksityisiin kaatopaikkoihin ja jätteenpolttoon

Lakialoitteessa ehdotetaan jäteveron laajentamista koskemaan yksityisten, nykyisten verottomien kaatopaikkojen jätteitä ja jätteenpolttoa.

Yksityisten, pääasiassa teollisuuden ylläpitämien kaatopaikkojen jätteet ovat nykyisen jäteverolain mukaan vapautettu jäteverosta ja kuntien sekä niiden lukuun ylläpidettyjen kaatopaikkojen jätteet ovat verollisia. Kuntien tai kuntien lukuun ylläpidettyjen kaatopaikkojen maksamien jäteverojen ennakoidaan tuottavan 52 miljoonaa euroa vuonna 2010. Jäteveron määrä on 30 euroa yleiselle kaatopaikalle toimitetulta jätetonnilta.

Eduskunta ja sen ympäristövaliokunta on toistuvasti kiinnittänyt huomiota jäteverolain kokonaisuudistamisen tarpeeseen ja siihen, että jäteveroa tulisi muuttaa kiireellisesti niin, että kunnallisten ja yksityisten kaatopaikkojen jäteverokohtelu saatettaisiin yhdyskuntajätteen osalta samanlaiseksi. Jätevero on keskeisin ohjauskeino ympäristötavoitteiden toteuttamisessa ja materiaalitehokkuuden lisäämisessä sekä jätteiden kaatopaikalle sijoittamisen vähentämisessä. (YmVM 10/2006 vp — HE 257/2006 vp ja uusimassa lausunnossaan YmVL 20/2009 vp — MINS 2/2009 vp).

Vuonna 2006 eduskunta edellytti, että hallitus esittää kiireellisesti jäteverolain muuttamista siten, että kunnallisten ja yksityisten kaatopaikkojen jäteverokohtelu on yhdyskuntajätteen osalta samanlainen (EV 304/2006 vp — HE 257/2006 vp).

Jäteveron ulottaminen jätteenpolttoon menevään jätteeseen

Polttolaitoksissa käsiteltävien jätteiden saattamista jäteveron piiriin voidaan perustella monilla jätteiden synnyn ehkäisyyn ja syntyvien jätteiden hyötykäyttöön liittyvillä näkökohdilla.

Suomessa suunnitteilla olevat polttolaitosinvestoinnit perustuvat pääosin yhdyskuntajätteen polttamiseen massapolttolaitoksissa. Tammikuussa jaossa olleesta jäteverotyöryhmän muistioluonnoksesta ilmeni selkeästi, että Suomessa suunnitteilla oleva jätteenpolttokapasiteetti ylittää koko kaatopaikoille päätyvän yhdyskuntajätteen määrän (Jäteveron kehittämistyöryhmän mietintö 2009, Valtiovarainministeriön julkaisuja 18/2009).

Ympäristöjärjestöjen mukaan suunniteltu isojen polttolaitosten rakentaminen ehkäisee käytännössä mahdollisuuksia edistää ainakin yhdyskuntajätteiden synnyn ehkäisyä ja kierrätystä alueilla, joilta laitosten jätteet kerätään. Suunniteltujen laitosten kapasiteetti näyttää ylittävän kotimaisen jätteen tuotannon (Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto valtiovarainministeriölle Jäteverotuksen kehittäminen -muistiosta 28.7.2009 (Helsinki)).

Jos jätteenpoltto säilytetään verottomana, se estää uusien yhdyskuntajätteen kierrätysyritysten toiminnan laajenemisen ja kehittymisen. Biokaasun ja bioetanolin tuotannossa toimivilta yrityksiltä katoavat uusien jätteenpolttolaitosten myötä toimintaedellytykset Suomessa. Näin polton verottomuus estää kotimaisen, kestävällä tavalla tuotettujen uusiutuvien liikennepolttoaineiden tuotannon kehittymisen.

Jätteenpolttolaitokset itsessään aiheuttavat merkittävästi kasvihuonekaasuja riippuen siitä, miten suuri osa jätteestä on fossiilisista raaka-aineista valmistettua. Kaatopaikkakaasujen talteenotto ja hyödyntäminen on puolestaan kehittynyt voimakkaasti viime vuosina. Jatkossa kaasut on otettava talteen kaikilla kaatopaikoilla. Talteensaantiaste on noin 70 %, ja kaasu voidaan hyödyntää liikenne- tai muuna polttoaineena.

Jäteveron korottaminen ja laajentaminen myös polttolaitoksiin edistää suomalaisten yritysten ja Suomessa tapahtuvan tuotannon materiaali- ja kustannustehokkuutta.

Jäteveron tasoa on nostettava asteittain

Nykyisen kaatopaikkakäsittelyn hinta veroineen on suhteessa varsin alhainen laitoskäsittelyyn verrattuna, mikä ohjaa jätteitä kaatopaikalle. Jäteveron taso osoittautui myös matalaksi, kun sitä verrattiin muiden maiden jäteveron tasoon (Ks. ympäristöministeriön lausunto jäteveron kehittämistyöryhmän mietinnöstä valtiovarainministeriölle 2009).

Ehdotamme, että jäteveroa nostettaisiin vuoden 2010 alusta lukien 10 eurolla tonnilta nykyisestä 30 eurosta 40 euroon tonnilta jätettä, joka toimitetaan kaatopaikalle tai polttolaitokseen. Esimerkiksi Tanskassa jäteveroa ja jätteenpolttoveroa on kannettu vuodesta 1987 lukien. Veroja kannetaan sekä kotitalous- että teollisuusjätteistä. Alun perin kaatopaikalle ja jätteenpolttoon menevistä jätteistä kannettiin molemmista veroa 40 Tanskan kruunua (noin 5 euroa) tonnilta. Sittemmin veroja on korotettu useita kertoja, ja nykyisin jätevero on noin 50 euroa tonnilta ja jätteenpolttovero noin 44 euroa tonnilta. Jäteveroa kannetaan rekisteröidyiltä jätteenkäsittelylaitoksilta. (Valtiovarainministeriön asettama jäteverotuksen selvitystyöryhmä, Valtiovarainministeriön julkaisuja 18/2009, s. 44.)

Jätehierarkia jätepolitiikan johtavaksi periaatteeksi

Ympäristövaliokunta painotti vuonna 2006 mietinnössään jätehierarkian merkitystä jätepolitiikan periaatteena. Keskeisenä tavoitteena tulee siten olla ensisijaisesti jätteen synnyn ehkäisy, sitten uudelleen käyttö, hyödyntäminen materiaalina, hyödyntäminen energiana ja viimekädessä loppukäsittely. Jo tuolloin valiokunta totesi, että edistystä yleisellä tasolla jätteen synnyn ehkäisemisessä sen enempää kuin hyödyntämisessäkään ei ole saavutettu. Jätteiden synnyn ehkäiseminen ja kierrätyksen edistäminen edellyttävät lainsäädännön ja sen keskeisten käsitteiden selkeyttämistä sekä laitosinvestointeja. Kestävän kehityksen tavoitteet ja kierrätysyhteiskuntaan siirtyminen edellyttävät suurta muutosta myös asenteissa ja lainsäädännössä. Uusien jätteidenkäsittely- ja hyödyntämislaitosten investointikustannukset on arvioitu sadoiksi miljooniksi euroiksi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Valiokunnan mukaan kaatopaikat eivät enää ole ratkaisu jäteongelmaan, vaan jätteet tulee nähdä monimuotoisesti hyödynnettävänä materiaalina (YmVM 10/2006 vp — HE 257/2006 vp).

Suurin osa jätteistä kaatopaikoilla jää verottamatta

Ympäristövaliokunnan mukaan kiinteää yhdyskuntajätettä syntyi Suomessa vuonna 2004 noin 2,4 milj. tonnia kokonaisjätemäärän ollessa noin 65—70 milj. tonnia vuodessa. Kotitalouksissa syntyvä jätemäärä on noin 1,2 milj. tonnia vuodessa. Yksityiset yritykset toteuttavat kaatopaikkatoimintaa lukuun ottamatta valtaosan asumisessa syntyvän jätteen ja siihen rinnastettavien jätteiden jätehuollosta. Kokonaisliikevaihdolla mitattuna, kun mukana ovat vain yli miljoonan euron liikevaihdon jätteitä käsittelevät yritykset ja kunnalliset jätelaitokset, kunnallisten laitosten osuus vuonna 2004 oli 188 milj. euroa ja yksityisten 232 miljoonaa euroa. Kumpaankin liikevaihto-osuuteen sisältyy päällekkäisyyttä läpilaskutuksen vuoksi (YmVM 10/2006 vp — HE 257/2006 vp). Tällä hetkellä noin 5 prosenttia jätteistä on jäteveron piirissä ja 95 prosenttia verotuksen ulottumattomissa.

Uuden teknologian käyttöönottoon kannustava jätehuolto

Uusimmassa lausunnossaan ympäristövaliokunta vaatii ympäristöministeriötä rakentamaan jätehuollon, joka kannustaa uusiin teknologisiin innovaatioihin jätteiden hyödyntämisessä ja käsittelyssä ja ottamaan samalla huomioon ilmastomuutoksen hillitsemistavoitteen (YmVL 20/2009 vp — MINS 2/2009 vp).

Myös Suomen luonnonsuojeluliiton ja Kilpailuviraston kannanotoissa tuetaan yksityisten ja julkisten kaatopaikkojen yhtäläistä verokohtelua (Jäteveron kehittämistyöryhmän mietinnöstä annetut lausunnot valtiovarainministeriölle). Kilpailuvirasto ehdottaa mallia, jonka mukaan lain tarkoittamia (verollisia) kaatopaikkoja olisivat kunnan ylläpitämien ja kunnan lukuun ylläpidettyjen kaatopaikkojen ohella kaikki kaatopaikat, joita ylläpidetään toisten tuottamien jätteiden sekä niiden käsittelyssä syntyneen loppujakeen sijoittamista varten. Tiettävästi myös OECD:n tulevaan Suomen ympäristöpolitiikan arviointiin sisällytetään suositus jäteverotuksen laajentamisesta kattamaan yksityiset teollisuuden kaatopaikat.

Ympäristöministeriö katsoi omassa lausunnossaan, että jäteverotuksen ympäristöohjaavuuden kehittämiseksi olisi suotavaa selvittää yksityiskohtaisemmin yksityisten kaatopaikkojen verottamista ja niiden verottamisesta mahdollisesti aiheutuvia ongelmia ja niiden ratkaisumahdollisuuksia, sillä tilanne on muuttunut siitä, mitä se oli 10 vuotta sitten. Jäteveron nykyisten epäkohtien korjaamisen ja veronkorotuksen ohella olisi siten tarpeen selvittää jäteveron veropohjan laajentamisen ja jäteveron porrastamisen vaihtoehtoja sekä myös jäteverotukseen soveltuvia kriteerejä jätteen, erityisesti teollisuusjätteen hyötykäyttömahdollisuuksille (ympäristöministeriön lausunto Jäteveron kehittämistyöryhmän mietinnöstä valtiovarainministeriölle 2009).