Vuonna 2008 eduskunta hallituksen esityksestä teki
varsin perustellut ratkaisut puun myyntiverotuksessa Suomen puuhuollon,
metsäteollisuuden työllisyyden, kone- ja kuljetusyrittäjien, kansantalouden,
metsäklusterin ja viennin turvaamiseksi. Kaikki ne syyt,
joiden vuoksi määräaikainen ratkaisu
puun myyntitulojen verotuksessa vuonna 2008 tehtiin, ovat nyt entistäkin ajankohtaisemmat
tulevaisuutta varten. Jo ensi vuoden alusta 1.1.2010 on välttämätöntä jatkaa lakia,
kuten on nyt voimassa kuluvana vuonna 2009, jolloin puun myyntiverossa
on 50 %:n alennus 28 %:n pääomaverotuksessa.
Muutoin ensi vuoden alusta on vain 25 %:n alennus
ko. verotuksessa, ja tämä tulisi vaikuttamaan
hyvin kielteisesti puukauppaan. Vuodesta 2007 voimakkaasti alentuneilla,
pääosin puolittuneilla kantohinnoilla on jo erittäin
kielteinen vaikutus puun myyntihalukkuuteen. Jos tähän
tulisi vielä lisäksi myyjän kannalta
50 %:n veronkorotus, jota veronalennuksen muuttuminen
1.1.2010 merkitsisi, puukauppa tulisi olemaan erittäin suurissa
ongelmissa. Veronkorotus alennuksen puolittuessa ensi vuoden alusta
lisäisi myös vastaavan lisäpaineen puun
ostohintoihin. Puuta jalostava kemiallinen ja mekaaninen metsäteollisuus
ei oman käsityksensä mukaan voisi maksaa veron
tosiasiallisen korotuksen tuomaa lisähintaa puukaupoissa.
Sahayrittäjät ovat jo nyt lähes kestämättömän tilanteen
edessä. Sellu- ja paperiteollisuudessa ovat vaikeudet tunnetusti
johtaneet tehtaiden sulkemisiin ja tuotannon seisokkeihin, joilla
on kielteinen vaikutus erityisesti työllisyyteen. Jos puukauppaan
1.1.2010 alkaen tulisi verotuksellisesta syystä lisäongelma
jo muutoinkin hankalaan tilanteeseen, vaikutukset olisivat hyvin kielteisiä koko
metsäklusterille. Metsäkone- ja kuljetusalan yrittäjien
kohdalle tulisi lisää konkursseja ja työpaikkojen
menetyksiä. Sahojen kohdalla olisi sama vaara useilla paikkakunnilla.
Tällä olisi myös kielteinen vaikutus
puuenergian käyttöön, koska monilla maaseudun
paikkakunnilla kaukolämpölaitos toimii kiinteässä yhteydessä sahayritysten
kanssa. Puun myyntiverotulotuksen jatkuminen kuluvan vuoden 2009 käytännön
mukaan ei tosiasiallisesti lainkaan vähentäisi
verottajan saamia verotuloja, vaan jo pelkän metsäklusterin
osalta verotulot kasvaisivat, koska kotimaisen puukaupan lisääntymisen ja
sen seurannaisvaikutusten vuoksi verotulot kasvaisivat veronsaajille.
Sitä vastoin, jos puun myyntiveron nousu tapahtuisi vuoden
2009 50 %:n veronalennuksen puolittamisen seurauksena
vuoden 2010 alusta, jolloin oltaisiin siirtymässä 25 %:n
veronalennukseen voimassa olevan lain mukaan, tapahtuisi vähemmän
puukauppoja ja verotulot jäisivät täten
vähäisemmiksi puukaupoista ja myös koko
metsäklusterin yrittäjä- ja tuloveroista.
Seuraukset olisivat verottajalle kielteiset myös yrittäjien
konkursseista ja näiden seurannaisvaikutuksista. On ilmeisen
selvää, että puukaupat vähenevät
ensi vuoden 2010 alusta, jos verotukseen tulee 50 %:n
tosiasiallinen nousu vuoden 2009 verotukseen nähden ja
samaan aikaan vientimarkkinoiden hintataso ei mahdollista veronkorotuksen
siirtämistä kauppatapahtuman hintoihin.
Puukaupan tilanne on ajautumassa umpikujaan, jos vuoden 2009
verokäytännölle ei tule jatkoa esimerkiksi
viiden vuoden ajalle tai pysyvästi. Perusteena tälle
on myös se, että nyt erityisesti tukkipuuasteella
myyntiin tuleva puu on kasvanut ja kertaalleen verotettu aiemman
pinta-alaverotuskäytännön mukaisesti
varsinkin, jos verotuksen kohde on kuulunut pinta-alaverotuksen
piiriin vuoden 2005 loppuun saakka. Osaltaan samaan verokohteeseen
kohdistuva kaksinkertainen verotus on merkittävää todellisuutta myös
jo 1990-luvulla myyntiverotukseen siirtyneiden ja sellu-, paperi-
ja energiapuunkin osalta. Myyntiveron tultua puukauppaan vaihtoehtoisena
veromuotona vuodesta 1993 alkaen on tosiasia, että tuona
aikana ei ole kasvanut taimesta uutta myyntiin tulevaa puuta kuin
joulukuusia ja raivauksista saatavaa energiapuuta. Myytävästä tukkipuusta
koko puunkasvuaika huomioon ottaen on 70—80 % kasvanut
pinta-alaveron aikana. Jos verokohde on kuulunut myyntiveron piiriin
vuoden 2006 alusta, on nyt myytävästä puusta
noin 95 % kasvanut jo kertaalleen verotettuna
pinta-alaveron kautta.
Parrun, sellu-, paperi- ja energiapuun osalta ovat verotuksellisesti
samat tosiasiat olemassa, kun nämä tulevat osana
tukkipuiden korjuuta. Jos näiden osalta on kyse harvennus-
tai hoitohakkuista saaduista puista, on kaksinkertaisen veron osuus
vähäisempi vuodesta 1993 myyntiveroon kuuluneen
kohteen osalta, mutta silloinkin kaksinkertainen verotus kohdistuu
noin 50—70 %:n osuudella nyt myyntiin
tulevaan puuhun. Jos kyse on pinta-alaverotuksen piirissä vuoden
2005 loppuun olleesta kohteesta, on kaksinkertaisen verotuksen osuus
harvennus- ja hoitohakkuista saatavan puutavaran osalta 90—95 %.
Raivauksista tulevan lehtipuusta koostuvan energiapuun kaksinkertaisen
verotuksen osuus on vähäisempi eikä alhaisista
hinnoista johtuen merkittävä.
Koska kauppaan tulevaan puuhun kohdistuu myös voimakkaasti
kaksinkertaista verotusta, on myös tämä tosiasia
voimakkaasti puoltamassa puun myyntiveron nykyisen, vuoden 2009
käytännön jatkamista edellä esitettyjen
ajankohtaisten perustelujen rinnalla, ja on aihetta tehdä lainsäädäntöön
tätä edellyttävät muutokset.
Näin voidaan turvata puukaupan jatkuvuus, metsäalan
koko klusterin yritysten toiminnot, työllisyys ja vientimarkkinoiden
kasvu.
Koska Suomi on ilmeisesti metsäklusterin osalta ennakoitua
pidempään taloudellisen laman vaikutusten alaisena,
jota pahentavat vientimarkkinoilla kilpailijamaiden paremmat asemat
maantieteellisen sijainnin, kuljetuskustannusten vähäisyyden
ja Suomea edullisemman vientiä edistävän
valuuttapolitiikan ansiosta, on varsin perusteltua jatkaa puun myyntiveron alennusta
selkeästi useilla vuosilla, jotta metsäklusteri
saisi veroratkaisusta tarvitsemansa myönteisen vaikutuksen.
Samoin pitkäjänteisen metsänhoidon kannalta
ja myös edellä esitetyn kaksinkertaisen puun myyntituloon
kohdistuvan verotuksen vähentämiseksi on perusteltua
jatkaa myyntiveron alennusta 50 %:n suuruisena ainakin
verovuoden 2015 loppuun mennessä tehdystä kaupasta,
josta myyntihinta saadaan vuoden 2016 loppuun mennessä.
Huojennuksen jatkaminen olisi perusteltua tämän
jälkeenkin. Tällöin 25 %:n
huojennus voisi jatkua jäljempänä pykälässä 43 b
kohdissa 2 ja 3 esitetyillä tavoilla.
Kotimaisen puun tarve kasvaa pitkällä aikavälillä.
Kotimaisen puun tarvetta kasvattaa pitkällä tähtäimellä puun
tuonnin merkittävä väheneminen. Vaikka
metsäteollisuuden tuotantokapasiteettia on suljettu, puun
käyttö ei ole pysyvästi vähentynyt
samassa suhteessa, sillä tuotantoa voidaan siirtää muille
tehtaille.
EU:n asettamien bioenergiatavoitteiden saavuttaminen vaatii
puun huomattavasti kasvavaa käyttöä.
Lisäksi puusta valmistetuilla tuotteilla voidaan korvata
uusiutumattomia materiaaleja esimerkiksi rakentamisessa, pakkaamisessa
ja polttoaineissa. Metsäklusterin uusien toimijoiden kehittymiselle
on myös tarpeen luoda niitä verotuksellisia etuja,
joita tällä lakialoitteella esitetään.