Direktiiviehdotus sisältää vähimmäissäännökset strategisia häirintätarkoituksessa nostettuja siviilikanteita eli SLAPP-kanteita vastaan. Lakivaliokunta on komission direktiiviehdotusta koskevassa aiemmassa lausunnossaan pitänyt ehdotuksen tavoitteita kannatettavina (ks. LaVL 23/2022 vp, s. 3). Valiokunta on katsonut, että SLAPP-kanteissa on kyse eräänlaisesta oikeuden väärinkäytöstä, minkä vuoksi on tärkeää, että tuomioistuimilla on tehokkaat keinot käsitellä tällaisia kanteita ja kanteiden kohteilla keinoja puolustaa itseään. Toisaalta valiokunnan aiemman lausunnon mukaan tulevalla direktiivillä tulee pyrkiä EU:n tason vähimmäissääntelyyn, joka on riittävän joustavaa ja jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa sääntelyn tavoitteiden toteuttamiseen kansallisella tasolla sekä on mahdollisimman tasapainoista ja oikeasuhtaista ottaen huomioon oikeusturvaan ja oikeuden saatavuuteen liittyvät näkökohdat (ks. LaVL 23/2022 vp sekä myös LaVL 7/2021 vp).
Neuvoston työryhmäneuvotteluissa komission direktiiviehdotukseen on tehty muutoksia, ja useat Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet ovat toteutumassa. Puheenjohtajavaltion laatimassa kompromissiehdotuksessa on muun muassa täsmennetty, ettei sääntely tule sovellettavaksi rikosasioihin, vaan sitä sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin. Lisäksi oikeussuojakeinojen käyttämistä koskevia säännöksiä on muutettu joustavammiksi ja kansallisen prosessilainsäädännön kanssa yhteensopivammiksi. Aiempaan lausuntoonsa viitaten lakivaliokunta pitää mainittuja muutoksia myönteisinä (ks. LaVL 23/2023 vp, s. 4).
Alkuperäisen direktiiviehdotuksen mukaan tuomioistuimen tulee voida määrätä seuraamuksia eli ns. varoittavia rangaistuksia ilmeisen perusteettoman kanteen nostaneelle. Ehdotusta on neuvottelujen kuluessa tältä osin muutettu siten, että varoittavien seuraamusten sijaan tuomioistuimet voisivat määrätä ilmeisen perusteettoman kanteen nostaneelle myös muita asianmukaisia toimenpiteitä, joiden määrittelyssä jäsenvaltioilla on harkintavaltaa. Lakivaliokunta pitää muutosta kannatettavana, sillä aiemmassa lausunnossaan valiokunta suhtautui Suomen voimassa olevan oikeuden kannalta vieraaseen ehdotukseen valtioneuvoston tavoin kielteisesti ja katsoi sen olevan ongelmallinen oikeuden saatavuuden ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen kannalta (LaVL 23/2022 vp, s. 4).
Kaikki Suomen neuvottelutavoitteet eivät kuitenkaan ole toteutumassa tai ovat toteutumassa osittain. Rajat ylittävien vaikutusten määrittelyn osalta työryhmäneuvotteluissa on päädytty siihen, ettei kyseisiä vaikutuksia määritellä, koska alkuperäisen direktiiviehdotuksen hyvin laaja määritelmä ei ole saanut kannatusta. Suomen neuvottelutavoitteena on myös ollut, että kantajalle oikeudenkäyntikulujen tai vahingonkorvauksen turvaamiseksi asetettava vakuus jätettäisiin jäsenvaltioiden kansalliseen harkintaan. Lakivaliokunta on aiemmassa lausunnossaan tältä osin kiinnittänyt huomiota siihen, että ehdotettu sääntely on Suomen voimassa olevalle oikeudelle vierasta ja voi olla ongelmallinen oikeuden saatavuuden kannalta (ks. LaVL 23/2022 vp, s. 4). Neuvotteluissa vakuutta koskevaa sääntelyä ei ole päädytty jättämään jäsenvaltioiden kansalliseen harkintaan, mutta sääntely on muuttunut joustavammaksi ja sitä on täsmennetty siten, ettei vakuuden määräämisellä tule rajoittaa oikeutta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lisäksi jäsenvaltiot voivat päättää, voiko tuomioistuin määrätä kantajan asettamaan vakuuden vain oikeudenkäyntikulujen vai oikeudenkäyntikulujen ja vahinkojen varalta. Saamaansa selvitystä sekä neuvottelutilannetta kokonaisuutena arvioituaan valiokunta pitää neuvottelutulosta edellä mainituiltakin osin hyväksyttävänä. Valiokunta voi siten valtioneuvoston tavoin kokonaisharkintaan perustuen hyväksyä puheenjohtajavaltion kompromissiehdotuksen.
Tuleva direktiivi aiheuttaa muutostarpeita kansalliseen prosessilainsäädäntöön. Valtioneuvoston jatkokirjelmän mukaan mahdollista olisi säätää uusi prosessilaki, jota sovellettaisiin ainoastaan direktiivissä tarkoitettuihin SLAPP-kanteisiin. Toisaalta mahdollisena pidetään, että direktiivin edellyttämät muutokset tehtäisiin kansallisiin prosessisäännöksiin ottaen huomioon, että direktiivillä on tarkoitus luoda menettelytakeita, jotka koskevat siviiliprosessioikeuden peruskysymyksiä. Lakivaliokunta toteaa, että oikeuden väärinkäyttöä esiintyy muutoinkin kuin SLAPP-kanteiden muodossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että direktiivin kansallista täytäntöönpanotapaa arvioidaan jatkossa huolellisesti.