Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi

Euroopan komissio on 5.2.2013 tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi euron ja muiden valuuttojen suojelusta väärentämiseltä rikosoikeudellisin keinoin. Direktiivi korvaisi asiaa koskevan puitepäätöksen 2000/383/YOS. Direktiiviehdotus täydentää Genevessä 20 päivänä huhtikuuta 1929 tehtyä yleissopimusta väärän rahan valmistamisen vastustamisesta (SopS 47/1936).

Direktiiviehdotus sisältää säännöksiä euron väärentämistä koskevista rikostunnusmerkistöistä, seuraamuksista ja muun muassa tutkintamenetelmistä.

Direktiivistä on tarkoitus saavuttaa yleinen lähestymistapa lokakuussa pidettävässä oikeus- ja sisäasiat -neuvostossa.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto suhtautuu direktiiviehdotukseen myönteisesti. Varauksellisesti on kuitenkin suhtauduttu ehdotukseen rangaistusten vähimmäistasojen määrittelyksi. Suomen kannan mukaan ehdotettuja euromääriin liitettäviä rangaistusasteikkoja samoin kuin enimmäisrangaistuksia on aiheellista tarkastella huolellisesti. Lisäksi esitutkintamenetelmiä koskevaa 9 artiklaa on pidetty sanamuodoltaan liian yleisenä ja pidetty tärkeänä, että huomiota kiinnitetään tässä yhteydessä suhteellisuusperiaatteeseen. Universaalitoimivaltaa koskevaa 8 artiklaa tuli vielä tutkia.

Aineellisen rikosoikeuden työryhmän kokouksessa 20.9.2013 direktiiviehdotusta käsiteltiin viimeisen kerran. Käsittely on edennyt Suomen tavoittelemaan suuntaan sikäli, että artiklassa 5 ei enää ole minimirangaistuksia eikä myöskään euromääriin sidottuja rangaistusasteikkoja. Artiklan 2 kohdan mukaan valmistelutyyppisistä teoista tulisi olla säädettynä vankeutta enimmäisrangaistuksena. Artiklan 5.3 osalta päädyttiin siihen, että vain 3 artiklan 1 a alakohdan mukaisesta teosta (väärän rahan valmistaminen ja rahan muuntaminen) tulisi olla vähintään kahdeksan vuoden maksimirangaistus. Sen sijaan 3 artiklan 1 b alakohdan (väärän rahan petollinen liikkeelle laskeminen) sekä 3 artiklan 1 c alakohdan (petollinen väärän rahan maahan tuonti, maasta vienti, kuljettaminen, vastaanottaminen tai hankkiminen tarkoituksin laskea se liikkeelle ja tietoisena siitä, että se on väärää) mukaisesta teosta tulisi olla vähintään viiden vuoden enimmäisrangaistus.

Direktiiviehdotuksen 3 artiklan 2 kohdan sisältö on vielä jonkin verran epäselvä johtuen resitaalissa 11 lausutusta verrattuna euron väärentämistä koskevan puitepäätöksen 2000/383/YOS, jonka direktiivi korvaisi, hyväksymisen yhteydessä neuvoston antamaan selitykseen vastaavan määräyksen osalta. Resitaalissa 11 todetaan, että rikoksena on pidettävä myös valtuutettujen setelipainojen tai rahapajojen laillisten välineiden ja materiaalien väärinkäyttöä laittomien setelien ja metallirahojen valmistamiseksi. Tämä tarkoittaa resitaalin mukaan muun muassa tilanteita, joissa kansallinen keskuspankki tai rahapaja tai muu valtuutettu laitos valmistaa seteleitä tai metallirahoja yli Euroopan keskuspankin valtuuttaman kiintiön. Se kattaa myös tilanteet, joissa valtuutetun setelipainon tai rahapajan työntekijä käyttää välineitä väärin omiin tarkoituksiinsa. Hallituksen esityksessä HE 22/2001 vp todetuin tavoin hyväksyessään ehdotuksen puitepäätökseksi neuvosto antoi seuraavan selityksen: "4 artiklassa mainittu seteleiden ja metallirahojen valmistaminen on tarkoitettu kattamaan sekä keskuspankin että itsenäisten alihankkijoiden setelipainannan ja metallirahan lyömisen. 4 artikla ei koske määriä, jotka ylittävät ne määrät, jotka Euroopan keskuspankki on vahvistanut liikkeeseen laskettaviksi jäsenvaltioiden rahanantoon valtuutettujen toimipaikkojen kautta". Artikla koskee siten esimerkiksi tilannetta, jossa euroseteleitä painavan setelipainon työntekijä painaa rahaa oikeudettomasti. Kysymystä olisi vielä hyvä selvittää.

Ottaen huomioon, että Suomelle tärkeissä kysymyksissä direktiiviehdotus on kehittynyt Suomen haluamaan suuntaan, direktiiviehdotus on kokonaisuutena arvioiden Suomen hyväksyttävissä.