Perustelut
Lausunnon rajaus
Lakivaliokunta on valtion talousarvioesityksen käsittelyssä keskittynyt oikeusministeriön
hal-linnonalaan kuuluviin vankeinhoidon ja kriminaalihuollon määrärahoihin.
Lakivaliokunnassa on käsiteltävänä kaksi
talousarvioesitykseen liittyvää hallituksen esitystä: HE
98/2002 vp ja HE 101/2002 vp.
Näiden esitysten kästtelyn yhteydessä valiokunta
arvioi, mitä vaikutuksia yksityishenkilön velkajärjestelyä ja
vakuutusoikeutta koskevilla uudistuksilla on valtion talousarvioesitykseen.
Vankeinhoidon määrärahat
Vankien määrä on Suomessa kasvanut
viime vuosina. Vankien päivittäinen keskimäärä noussee
tänä vuonna noin 3 450:een, mikä on yli
300 vankia eli noin 10 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.
Vankimäärää on nostanut mm.
oikeuskäytännön ankaroituminen, huumausainerikollisten
ja ulkomaalaisvankien sekä sakon muuntorangaistusta suorittavien
määrän lisääntyminen.
Talousarvioesityksessä vankien keskimäärän
on ensi vuonna arvioitu olevan noin 3 450. Esityksestä ei
ilmene, millä perusteella vankimäärän
kasvun odotetaan pysähtyvän.
Vankimäärä on tällä hetkellä useimmissa
suljetuissa laitoksissa suurempi kuin vahvistettujen vankipaikkojen
määrä. Vankeinhoidon laitoskannan kehittämisohjelma
on laadittu vuonna 2000. Ohjelman lähtökohtana
on 3 000 vangin määrä. Laatimisen jälkeen
vankimäärä on asettunut korkeammalla
tasolle. Kehittämisohjelmaa on tarkistettava, mikäli
vankimäärä jää pysyvästi
korkealle tasolle.
Saadun selvityksen mukaan vuonna 1998 vankia kohden käytettävissä olevat
muut kuin palkkausmäärärahat olivat 13
379 euroa. Talousarvioesityksen mukaan vankia kohden olisi käytettävissä 10
000 euroa. Valiokunta katsoo, että määrärahan
aleneminen on ristiriidassa vankien terveydenhoidon, kuntoutuksen
ja huumeiden vastaisen työn tarpeiden kasvun ja uusintarikollisuuden
vähentämisohjelmien ylläpitämisen
ja kehittämisen kanssa.
Lakivaliokunta on tämän vaalikauden aikana jo kaksi kertaa kiinnittänyt huomiota
vankein-hoitoalan koulutuksen uudistamistarpeisiin ja
vankilavirkailijoiden palkkausperusteiden uu-distamiseen vastaamaan tehtävien
vativuut-
ta ja koulutusta (LaVM 13/2000 vp ja LaVM 21/2001 vp).
Lakivaliokunta katsoo, että ehdotetut määrärahat
eivät ole riittävät.
Sen vuoksi valiokunta esittää niiden
ko-rottamista, jotta vankeinhoitolaitos pystyy asianmukaisesti huolehtimaan
vankeinhoidon pitkäjänteisestä kehittämisestä tavoitteena
vankien kuntoutus sekä päihderiippuvuuden ja uusintarikollisuuden
vähentäminen sekä henkilökunnan riittävyydestä ja
asianmukaisesta palkkauksesta.
Selvitysosassa todetaan, että ulkomaalaisten vankien
määrän nopean kasvun vuoksi tehostetaan
erityisesti virolaisten vankien palauttamista kotimaahansa rangaistusta
suorittamaan samoin kuin syyttäjäyhteistyötä Viron
ja Venäjän kanssa.
Ulkomaalaisten vankien siirtämisestä toiseen valtioon
säädetään kansainvälisestä yhteistoiminnasta
eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa
annetussa laissa. Lisäksi siirtämisestä on
tehty Euroopan neuvoston yleissopimus ja siihen liittyvä lisäpöytäkirja.
Nykyinen lainsäädäntö ja sopimukset,
joihin Suomi ja mm. Viro ovat liittyneet, mahdollistavat eräin
edellytyksin täytäntöönpanon
siirtämisen toiseen valtioon myös ilman tuomitun
suostumusta. Siirtäminen edellyttää aina
jokaisen vangin osalta erikseen täytäntöönpanovaltion suostumusta.
Suomen vankiloissa oli tämän vuoden syyskuussa
129 virolaisvankia. Oikeusministeriön arvion mukaan näistä vangeista
32:n osalta olisi käytännössä mahdollista
ryhtyä täytäntöönpanon
siirtämiseen. Tähän mennessä oikeusministeriö on
päättänyt yhden vangin siirtämisestä Viroon.
Lakivaliokunta on pitänyt ylioptimistisena käsitystä,
että suomalaisissa vankiloissa olevia ulkomaalaisia vankeja
voitaisiin merkittävässä määrin
siirtää kotimaahansa (LaVM 2/2001
vp). Tähän astisten kokemusten perusteella
arviota ei ole syytä tarkistaa. Vankien siirrolla Pohjoismaiden
ulkopuolella ei ainakaan lyhyen ajan kuluessa tule olemaan merkitystä vankiloiden
ylikuormituksen tai vankeinhoitolaitoksen määrärahojen
kannalta. Valiokunnan mielestä Suomen on pyrittävä edistämään
vankien siirtoa kansainvälisellä yhteistyöllä.
Suomella on yhteyssyyttäjä Virossa. Tavoitteena
on lähitulevaisuudessa sopia Venäjän kanssa
yhteyssyyttäjän lähettämisestä Pietariin. Valiokunnan
käsityksen mukaan yhteyssyyttäjillä on
suuri käytännön merkitys lähialueilla
toteutettavassa rikosoikeudellisessa yhteistoiminnassa. Yhteyssyyttäjäjärjestelmää
tulee
pyrkiä laajentamaan ja kehittämään.
Tavoitteena tulee olla yhteistyö, jonka avulla rikoksesta
epäillyt asetetaan syytteeseen kotimaassaan, jolloin vältytään
monimutkaiselta ja aikaa vievältä tuomioiden
täytäntöönpanon siirrolta. Järjestely
on myös rikostorjunnan ja vankeinhoidon kustannusten kannalta
tehokas.
Kriminaalihuoltolaitoksen määrärahat
Rangaistusten täytäntöönpanon
hallinto on uudistettu vuonna 2001 voimaantulleella lainsäädännöllä.
Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanotehtävät
siirrettiin julkisoikeudelliselta Kriminaalihuoltoyhdistykseltä oikeusministeriön
hallinnonalaan kuuluvalle Kriminaalihuoltolaitokselle. Kriminaalihuoltolaitoksen
tehtävänä on huolehtia ehdolliseen rangaistukseen tuomittujen
nuorten valvonnasta, ehdonalaisesti vapautettujen valvonnasta sekä yhdyskuntapalvelun
ja nuorisorangaistusten valvonnasta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan oikeusministeriön
tarkoituksena on myöntää Kriminaalihuoltolaitoksen
ensi vuoden menoihin 12,6 miljoonaa euroa. Summa on lähes saman
suuruinen kuin tämän vuoden määräraha. Määräraha
riittänee lähinnä nykyisten toimintojen
ylläpitämiseen, mutta se ei mahdollista valvonnan
tai yhdyskuntapalvelun ja nuorisorangaistuksen sisällöllistä kehittämistä.
Ehdollista vankeutta koskevat rikoslain säännökset
on uudistettu vuonna 2001. Ehdolliseen vankeusrangaistukseen oheisseuraamuksena
liittyvä valvonta säilytettiin kustannussyistä entisellään.
Lakivaliokunta katsoi, ettei rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän
kehittämistä voida torjua pelkästään
siitä aiheutuviin taloudellisiin kustannuksiin
vedoten. On selvää, että esimerkiksi
valvontajärjestelmän kehittäminen sisällöltään
nykyistä mielekkäämmäksi ja kattavammaksi
lisää kustannuksia (LaVM 8/2001
vp).
Organisaatiouudistuksen yhteydessä pääosa Kriminaalihuoltoyhdistyksen
henkilöstöstä siirtyi valtion palvelukseen.
Henkilöstön palkkauksessa ei ole kuitenkaan siirrytty
palkkausluokkiin perustuvaan valtion palkkausjärjestelmään, koska
työnantajan tavoitteena on siirtyä suoraan uuteen
palkkausjärjestelmään. Palkkausjärjestelmän
uudistuksen lykkääntyminen on merkinnyt sitä,
että Kriminaalihuoltolaitoksen henkilöstön
palkkaus on alhaisempi kuin vastaavien virkojen palkkaus esim. vankeinhoitolaitoksessa.
Rangaistusten täytäntöönpanon
uudistus on Kriminaalihuoltolaitoksen osalta osoittautunut onnistuneeksi.
Henkilöstön palkkausjärjestelmän
oikeudenmukaisuus ja kannustavuus ovat tärkeä osa
organisaatiouudistusta, joka on jäänyt toteuttamatta.
Lakivaliokunta pitää tärkeänä,
että valtion uuteen palkkausjärjestelmään
siirtyminen toteutetaan kiireellisesti.