Perustelut

Oikeudellinen toimivalta

Valiokunnalla ei ole oikeudellista toimivaltaa koskevien säännösehdotusten osalta huomauttamista valtioneuvoston kantaan.

Sovellettavaa lakia koskeva pakottava sääntely

Lakivaliokunta on viime vuoden marraskuussa antanut lausunnon valtioneuvoston selvityksestä, joka koski komission vihreää kirjaa sovellettavasta lainsäädännöstä ja tuomioistuimen toimivallasta avioeroasioissa (LaVL 22/2005 vp). Lausunnossaan valiokunta totesi, että avioerolainsäädännön vaihtelut syyllisyysajatteluun perustuvan mallin ja pohjoismaisen avioeromallin välillä ovat suuria. Valiokunta ei nähnyt syytä ryhtyä suuria tunteita herättävän avioerolainsäädännön lainvalintasäännösten yhdenmukaistamiseen.

Myös valtioneuvosto on kirjelmässään epäillyt ehdotettujen lainvalintasäännösten tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä. Valtioneuvoston kanta on kuitenkin jätetty avoimeksi. Siihen näkyy sisältyvän sen mahdollisuuden hyväksyminen, että lainvalintasäännökset otetaan mukaan asetukseen.

Aikaisemman lausuntonsa mukaisesti lakivaliokunta ei edelleenkään näe perustetta sille, että yhteisön tasolla annettaisiin pakottavia lainvalintasäännöksiä. Voimassa olevan lain mukaan suomalainen tuomioistuin soveltaa avioeroasiassa aina Suomen lakia. Suomen lain avioeroa koskevat säännökset pohjautuvat ajatukselle, että avioliittoa ei voida pitää voimassa vastoin toisen osapuolen tahtoa. Ehdotettujen lainvalintasäännösten antaminen johtaisi siihen, että suomalaiset tuomioistuimet joutuisivat arvioimaan puolisoiden syyllisyyttä, välien rikkoutumisen pysyvyyttä ja muita vastaavia seikkoja, jos sovellettavaksi tulisi sellaisen valtion laki, jossa tällaisilla seikoilla edelleen on merkitystä avioeron myöntämisessä. Valiokunta katsoo, että paluu tällaisiin tuomioistuimessa tapahtuviin arviointeihin edes kansainvälisiä liittymiä omaavissa tapauksissa ei ole perusteltavissa.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen kannalta tavallinen on tilanne, jossa suomalaistaustainen puoliso palaa Suomeen avioliittonsa rakoillessa. Jos ehdotus toteutuisi, hän ei voisi enää saada Suomessa avioeroa Suomen lain mukaan, vaan suomalaisenkin tuomioistuimen olisi sovellettava vieraan valtion lakia, jossa eron saamisen edellytykset voivat olla olennaisesti tiukemmat. Valiokunta katsoo, että voimassa olevan sääntelyn muuttaminen tällaisin vaikutuksin olisi ristiriidassa niiden odotusten kanssa, joita kansainvälisiä avioliittoja solmivilla suomalaisilla voidaan uskoa olevan.

Edellä esitetyistä syistä lakivaliokunta ei puolla nyt ehdotetun kaltaisten pakottavien lainvalintasäännösten ottamista mukaan asetukseen.

Lainvalintasopimuksen mahdollistaminen

Valiokunta pitää asetusehdotusta hyväksyttävänä siltä osin kuin se koskee osapuolten mahdollisuutta sopia avio- tai asumuseroon sovellettavasta laista. Lainvalintasopimuksen avulla esimerkiksi työn vuoksi ulkomaille muuttavat puolisot voisivat saada etukäteen varmuuden siitä, minkä valtion lain mukaan mahdollinen avioeroasia käsitellään. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että tuomioistuinvaltion laki tulee pyrkiä säilyttämään valittavien vaihtoehtojen joukossa, jos lainvalintasopimukset mahdollistetaan.

Siinäkin tapauksessa, että lainvalintasääntely koskee vain lainvalintasopimusten mahdollistamista, asetuksessa tarvitaan valiokunnan mielestä ns. ordre public -lauseke eli mahdollisuus jättää vieraan valtion laki soveltamatta, jos sen soveltaminen on selvästi vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita. Tämä on tarpeen, sillä valiokunnan saaman selvityksen mukaan yhdessä jäsenvaltiossa avioero ei ole lainkaan mahdollinen ja eräissä muissakin jäsenvaltioissa avioeron saaminen on hyvin vaikeaa. Lisäksi on otettava huomioon, että ehdotuksen mukaan puolisot voivat sopia myös muun kuin jäsenvaltion lain soveltamisesta. Sopimuksessa voidaan siten viitata oikeuskulttuuriltaan hyvinkin jyrkästi Suomesta poikkeavan valtion lakiin.