Ehdotetulla direktiivillä muutetaan neuvoston puitepäätöstä 2009/315/YOS ja korvataan neuvoston päätös 2009/316/YOS, joilla on perustettu eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä ECRIS ja on tehostettu Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä rikosrekisteritietojenvaihtoa. Nykyisin järjestelmä kattaa toimivasti vain Euroopan unionin kansalaiset. Ehdotuksella järjestelmä laajennetaan koskemaan myös kolmansien valtioiden kansalaisia.
Voimassa olevassa järjestelmässä rikosrekisteritiedot saadaan henkilön kansalaisuusvaltiosta. Jäsenvaltio, joka on antanut toisen jäsenvaltion kansalaista koskevan tuomion, ilmoittaa tästä sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen tuomittu henkilö on. Tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltioiden kansalaisten osalta tietoa kaikkien jäsenvaltioiden rikosrekistereihin merkityistä tuomioista säilytetään keskitetysti siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen tuomittu henkilö on. Näin rikosrekisteritietoja koskeva yksittäinen pyyntö voidaan kohdistaa siihen jäsenvaltioon, jonka kansalaista koskevia tietoja tarvitaan.
Koska puitepäätöksen mukainen tietojen keskittäminen yhteen jäsenvaltioon koskee vain EU:n kansalaisia, voimassa olevassa järjestelmässä ainoa tapa selvittää, onko kolmannen maan kansalaisella aiempia rikostuomioita muissa jäsenvaltioissa, on kysyä asiaa jokaiselta jäsenvaltiolta erikseen. Tämän vuoksi direktiiviehdotuksella täydennetään ECRIS-järjestelmää kaikkia EU:n jäsenvaltioissa rikostuomion saaneita kolmansien maiden kansalaisia koskevalla järjestelmällä. Sen avulla jäsenvaltiot voivat tarkistaa, missä jäsenvaltioissa tuomioita on, ja kohdentaa yksittäiset pyyntönsä näihin jäsenvaltioihin.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää ehdotuksen tavoitteita lähtökohtaisesti myönteisinä. Ehdotus on merkityksellinen myös osana Euroopan unionin terrorismin vastaisia toimenpiteitä.
Direktiiviehdotuksen keskeisin velvoite on, että sen jäsenvaltion, jossa annetaan kolmannen maan kansalaista koskeva tuomio, tulee tallettaa kansallisiin järjestelmiinsä uuden 4 a artiklan 1 kohdassa luetellut tiedot. Nämä tiedot sisältävät muun ohella henkilön sormenjälkiä koskevat tiedot. Kolmannen maan kansalaista koskevat tiedot, jotka liittyvät hänen henkilöllisyytensä määrittämiseen, tulee lisäksi sisällyttää niin sanottuun suodateindeksiin, joka tulee toimittaa kaikille jäsenvaltioille (uusi 4 a artiklan 2 kohta).
Jäsenvaltioilla on oikeus tutkia mainitut suodateindeksit niiden itsensä hallussa olevilla henkilöllisyyden määrittämistä koskevilla tiedoilla. Näin voidaan löytää osumia ja saada siten tieto siitä, missä jäsenvaltioissa on samaa kolmannen maan kansalaista koskevia rikosrekisteritietoja (uusi 4 b artikla).
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että direktiiviehdotuksessa kolmannen maan kansalaisten osalta asetetaan velvollisuus tallettaa tietoja laajemmin kuin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten osalta. Velvollisuus tietojen tallettamiseen koskee tietoja, jotka voimassa olevassa järjestelmässä ovat valinnaisia tietoja. Voimassa olevan puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä on muutettu muun muassa rikosrekisterilakia (770/1993). Rikosrekisterilain 2 §:n mukaan rikosrekisteriin merkitään valtaosa nykyisessä puitepäätöksessä tarkoitetuista pakollisista tiedoista. Valtaosaa puitepäätöksessä tarkoitetuista valinnaisista ja lisätiedoista ei kuitenkaan merkitä rikosrekisteriin. Direktiiviehdotus edellyttääkin lainsäädännön muuttamista. Erityisesti velvollisuus tallettaa sormenjälkitietoja voi edellyttää laajempia lainsäädäntömuutoksia. Suomen rikosrekisterijärjestelmään ei nykyisin sisälly sormenjälkitietoja.
Saadun selvityksen mukaan direktiiviehdotuksella on merkittäviä kustannusvaikutuksia, jotka aiheutuvat ensinnäkin kansallisiin rekistereihin talletettavan tietosisällön muutoksista, jotka edellyttävät muutoksia IT-järjestelmiin. Erityisesti sormenjälkitietojen tallettaminen siten, että tiedot ovat keskusviranomaisena toimivan Oikeusrekisterikeskuksen käytettävissä, aiheuttaa IT-järjestelmien muutoskuluja. Sormenjälkitietoja on tällä hetkellä tallennettuna vain sisäministeriön hallinnonalan rekistereihin, eikä oikeusministeriön ja sisäministeriön tietojärjestelmien välillä ole olemassa sormenjälkien siirtoa mahdollistavaa yhteyttä.
Myös direktiiviehdotuksen edellyttämän suodateindeksijärjestelmän rakentaminen edellyttää IT-järjestelmämuutoksia ja aiheuttaa merkittäviä kuluja. IT-järjestelmien kehitystyön lisäksi direktiivi aiheuttaa uusia IT-järjestelmien hallinto-, käyttö- ja ylläpitokuluja.
Direktiiviehdotuksen mukaisten IT-järjestelmäkehityskustannusten kokonaismäärän oikeushallinnon viranomaisille arvioidaan olevan noin 1,2 miljoonaa euroa ja uuden indeksijärjestelmän ylläpitokustannusten vuosittain noin 100 000 euroa. Arviossa ei ole mukana esitutkintaviranomaisten järjestelmämuutoksia.
Lakivaliokunta korostaa valtioneuvoston kannassa todetuin tavoin sitä, että muun muassa henkilötietojen käsittelylle asetetut vaatimukset edellyttävät, että kolmansien maiden kansalaisia koskevien tietojen tallettamisvelvollisuuden sekä kansallisesti että ECRIS-järjestelmään tulee olla oikeasuhtaista, hyväksyttävää ja tarpeellista. Näin ollen henkilötietojen tallettamista koskevan velvollisuuden ei tule ylittää sitä, mikä on tarpeen rajat ylittävään oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvän tavoitteen saavuttamiseksi. Ehdotuksessa kolmansien maiden kansalaisten sormenjälkitietojen tallettamista koskevaa velvoitetta on pidetty tarpeellisena, jotta voidaan varmistaa kyseisten henkilöiden luotettava tunnistaminen. Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että sääntelyssä tulee kuitenkin pyrkiä huomioimaan, että on myös kolmansia maita, joilla on luotettavat väestörekisterit, joiden perusteella kansalaiset voidaan luotettavasti tunnistaa.
Lakivaliokunta korostaa, että voimassa oleva puitepäätös ei ole edellyttänyt kansallisten rikosrekisterijärjestelmien harmonisointia. Tästä huolimatta jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on saadun selvityksen mukaan ollut toimivaa ja tehokasta. Näin ollen neuvotteluissa on perusteltua selvittää, onko riittävää, että direktiiviehdotuksen mukainen yhteistyö perustuu voimassa olevan puitepäätöksen mukaisille periaatteille, eikä talletettavia tietoja koskevaa lainsäädäntöä yhdenmukaisteta laajemmin kuin puitepäätöskään tätä edellyttää. Mikäli tätä ei pidetä tehokkaan yhteistyön kannalta riittävänä, tulee neuvottelujen kuluessa selvittää, edellyttääkö jäsenvaltioiden välinen tehokas yhteistyö kaikkien direktiiviehdotuksessa edellytettyjen tietojen mukaan lukien sormenjälkitietojen kansallista tallettamista kolmansien maiden kansalaisten osalta. Lakivaliokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että neuvotteluissa tulee pyrkiä siihen, että direktiiviehdotus edellyttää jäsenvaltioita harmonisoimaan talletettavia tietoja koskevaa lainsäädäntöä vain siltä osin kuin se katsotaan tarpeelliseksi tehokkaan yhteistyön kannalta.