Yleisperustelut
Lähtökohdat
Esityksessä ehdotetaan perustettavaksi uusi erityistuomioistuin,
markkinaoikeus. Se tulee käsittelemään
nykyisin markkinatuomioistuimen toimivaltaan kuuluvia markkinaoikeudellisia asioita
ja kilpailuneuvostolle kuuluvia kilpailu- ja hankinta-asioita. Uusi
ensi asteen erityistuomioistuin käsittelee siis sekä riitatyyppisiä että hallintolainkäyttötyyppisiä
asioita.
Uuden tuomioistuimen perustamisen myötä lakkautetaan markkinatuomioistuin
ja kilpailuneuvosto.
Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Kilpailuneuvostoa ja markkinatuomioistuinta koskevan lainsäädännön
uudistaminen on ollut pitkään vireillä.
Lainsäädännön uudistamista on valmisteltu
1990-luvun alusta lähtien virkamiesselvittelyn ja -valmistelun
lisäksi kolmessa työryhmässä ja
yhdessä toimikunnassa. Valmistelussa ei ole missään
vaiheessa saavutettu yksimielisyyttä siitä, millä tavoin
lainsäädäntöä olisi
uudistettava. Viimeisen, vuonna 2000 työnsä valmiiksi
saaneen kilpailu- ja markkinatuomioistuintyöryhmän
ehdotuksessa arvioidaan kuutta vaihtoehtoista tapaa järjestää kilpailuneuvoston
ja markkinatuomioistuimen asioiden käsittely. Ehdotukseen
sisältyy säädösehdotukset kahdesta
vaihtoehdosta. Työryhmän ehdotuksesta järjestettiin
lausuntokierros.
Hallituksen esitys on laadittu lausuntokierroksella eniten kannatusta
saaneen vaihtoehdon mukaisesti. Esityksen pitkäaikainen,
monipolvinen ja ristiriitaisia näkemyksiä yhteensovittava valmistelu
on näkynyt myös asian valiokuntakäsittelyssä.
Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista on vastustanut edelleen
valittua perusratkaisua, uuden erityistuomioistuimen perustamista
ja markkinaoikeudellisten sekä kilpailu- ja hankinta-asioiden
tuomioistuinkäsittelyn keskittämistä.
Muut vaihtoehdot, esim. kahden erityistuomioistuimen perustaminen,
asioiden jakaminen käräjäoikeuksiin tai
hallintotuomioistuimiin, ovat valmistelun eri vaiheissa olleet harkittavina
ja niitä on esitelty myös valiokunnalle.
Markkinaoikeuden perustaminen merkitsee, että markkinoiden
ja kilpailun toimivuutta voidaan tarkastella ensimmäisen
kerran yhdessä tuomioistuimessa. Järjestelyllä pyritään
turvaamaan kilpailu- ja hankinta-asioiden sekä markkinaoikeudellisten
asioiden asiantuntemus ja tehokas käsittely.
Ehdotettu muutoksenhakujärjestelmä jakautuu
kahteen eri tuomioistuinlinjaan käsiteltävien
asioiden erilaisen oikeudellisen laadun vuoksi. Markkinaoikeuden
päätöksistä kilpailu- ja hankinta-asioissa
haetaan muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Järjestely
vastaa tältä osin muutoksenhakua markkinatuomioistuimen päätöksiin.
Markkinaoikeuden päätöksiin markkinaoikeudellisissa
asioissa saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan oikeuteen,
jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.
Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa
ehdotetun muutoksenhakujärjestelmän todetaan muistuttavan
aikaisemmin toimineita vesituomioistuimia. Perusteluissa päädytään
siihen, ettei ehdotettu sääntely ole perustuslain
98 §:n vastainen.
Valiokuntakäsittelyn aikana on kuitenkin esitetty,
että ehdotus on perustuslain periaatteiden vastainen. Tämän
johdosta lakivaliokunta on pyytänyt ehdotuksesta perustuslakivaliokunnan lausunnon.
Lausunnossaan perustuslakivaliokunta toteaa, että käsittelyn
julkisuutta koskevia säännöksiä on
muutettava, jotta esitys voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä. Muilta
osin perustuslakivaliokunta ilmoittaa yhtyvänsä esityksen
säätämisjärjestysperusteluissa
todettuihin loppupäätelmiin.
Lakivaliokunta toteaa, että muutoksenhaun jakautuminen
kahteen tuomioistuinlinjaan on seurausta markkinaoikeuden käsiteltäväksi
tulevien asioiden erilaisesta luonteesta. Järjestely on poikkeuksellinen
eikä ainakaan asiaan perehtymättömille
kovin selkeä tai yksinkertainen, mutta se vastaa asioiden
oikeudellista luonnetta ja on tarkoituksenmukainen.
Kilpailuneuvoston ja markkinatuomioistuimen käsittelemien
asioiden keskittämistä uuteen erityistuomioistuimeen
on pidetty eduskunnan kannanottojen vastaisena. Eduskunta on hyväksynyt
talousvaliokunnan ehdotuksesta lausuman kilpailuneuvoston muuttamisesta
varsinaiseksi tuomioistuimeksi tai sen tehtävien siirtämisestä varsinaiseen
tuomioistuimeen (TaVM 2/1998 vp). Talousvaliokunta
on antanut nyt käsiteltävänä olevasta
esityksestä lausunnon lakivaliokunnalle. Talousvaliokunta
ilmoittaa ensin omasta näkökulmastaan puoltavansa
hallituksen esityksen hyväksymistä. Esitetyn kritiikin
johdosta talousvaliokunta kuitenkin kehottaa lakivaliokuntaa selvittämään
lakiehdotusten sisällön ja tarpeellisuuden.
Lakivaliokunta toteaa tämän johdosta, että kilpailuneuvoston
nykyinen luonne, tuomioistuintyyppinen lainkäyttöelin,
edellyttää lainsäädännön
uudistamista. Uuden erityistuomioistuimen perustamista kilpailuneuvoston
tilalle ei voida pitää asioiden määrän
tai laadun vuoksi perusteltuna. Kilpailuneuvoston käsittelemien asioiden
hajauttamista ja keskittämistä hallintotuomioistuimiin
on selvitetty. Asioiden hajauttaminen olisi asioiden asiantuntevan
ja nopean käsittelyn kannalta epäedullista. Keskittämisen
on todettu olevan käytännössä mahdollista
ainoastaan Helsingin hallinto-oikeuteen. Vaihtoehto on suljettu
pois, koska uusien asiaryhmien keskittämistä Helsingin
hallinto-oikeuteen ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena sille kuuluvien
nykyisten asiaryhmien lisäksi.
Lopuksi on esitetty, että vireillä olevan
EY:n kilpailulainsäädännön uudistamisen
johdosta organisaatiouudistusta olisi lykättävä.
Esityksen perusteluissa on arvioitu EY:n kilpailulainsäädännön
uudistustyön vaikutuksia ja päädytty
siihen, että asiantuntevan erityistuomioistuimen perustamisella
luodaan valmiuksia EY:n kilpailusäännösten
laajemmalle kansalliselle soveltamiselle. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan EY:n lainsäädäntöhankkeiden
aikataulusta tai lopullisesta sisällöstä ei
ole tässä vaiheessa mahdollista esittää tarkkaa
arviota. Niiden johdosta kansallisen lainsäädännön
uudistamista ei tule keskeyttää.
Markkinaoikeuden asiantuntijajäsenet
Markkinaoikeudessa on lainoppineiden jäsenten lisäksi
asiantuntijajäseniä, joiden kelpoisuudesta ja
määräämisestä säädetään
laissa. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, ettei asiantuntijajäsenten
osallistuminen tuomareiden ohella asian käsittelyyn tuomioistuimessa ole
ongelmallista valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta.
Puolueettomuuteen kohdistuvista epäilyistä ei
tässä tapauksessa ole kysymys, kun otetaan huomioon,
että asiantuntijajäsenet eivät ainakaan
lähtökohtaisesti ole intressiedustussidonnaisia
ja että heitä joka tapauksessa voi kuulua markkinaoikeuden
päätösvaltaiseen kokoonpanoon 1. lakiehdotuksen
9 §:n perusteella enintään saman verran
kuin lainoppineita jäseniä.
Asiantuntijajäsenten kelpoisuusvaatimuksista ehdotetaan
säädettäväksi markkinaoikeuslain 5 §:n
2 momentissa. Asiantuntijoilta ei edellytetä perehtyneisyyttä kansanterveydellisiin
kysymyksiin, vaikka markkinaoikeuden käsiteltäviin asioihin
kuuluu alkoholin ja tupakkatuotteiden mainonta. Nykyisin näiden
asioiden käsittely kuuluu markkinatuomioistuimelle. Alkoholilain tai
tupakkalain mukaisia asioita tuomioistuimessa on ollut harvalukuisesti.
Kansanterveydellisten asioiden asiantuntijajäsentä ei
tämän vuoksi ole tarkoituksenmukaista määrätä.
Koska alkoholin ja tupakkatuotteiden markkinoinnilla on kansanterveydellisiä vaikutuksia,
markkinaoikeuden on varmistuttava riittävästä eri
näkökohtien huomioonottamisesta. Ehdotettu laki
eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä velvoittaa
markkinaoikeuden asioiden oma-aloitteiseen selvittämiseen.
Oikeudenkäyntikulut hallintolainkäytössä
Esityksen 4. lakiehdotuksen 9 a §:n 4 momentin mukaan
julkisista hankinnoista annetun lain mukaisten asioiden käsittelyssä sovelletaan
markkinaoikeudessa hallintolainkäyttölakia. Säännös vastaa
nykyistä käytäntöä.
Hallintolainkäyttölain 74 §:ssä säädetään
oikeudenkäyntikuluista. Säännöstä on
arvosteltu hankinta-asioiden osalta sen vuoksi, että pykälän
3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa
korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja,
ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta
vaatimusta. Tämän johdosta yritysten on katsottu
voivan hakea muutosta hankinta-asiassa ilman kuluriskiä.
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momenttia koskevan
hallituksen esityksen perusteluiden mukaan hallintolainkäytössä ei
voida asettaa yksityiselle ja julkiselle osapuolelle samanlaisia velvollisuuksia,
koska julkinen osapuoli on tosiasiallisesti yksityistä asianosaista
vahvemmassa asemassa. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat
säännökset eivät saa estää asianosaista hakemasta
muutosta tulkinnanvaraisessa asiassa (HE 217/1995
vp, s. 88/I). Julkisissa hankinnoissa on kysymys
julkisten varojen kontrollista. Hankinta-asioihin ei julkisen vallan
kontrollin näkökulmasta liity sellaisia erityisiä piirteitä, joiden
johdosta asioiden tuomioistuinkäsittelyyn tulisi soveltaa
siviilioikeudellisia säännöksiä.
Ei ole myöskään esitetty vahvoja perusteita sille,
että näissä asioissa tulisi poiketa oikeudenkäyntikuluja
koskevista pääsäännöistä.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Markkinaoikeuslaki
3 luku. Asioiden käsittely
15 §. Käsittelyn ja asiakirjojen julkisuus.
Pykäläehdotuksen mukaan suullinen käsittely
kilpailu- ja hankinta-asioissa on markkinaoikeudessa toimitettava
suljetuin ovin, jollei tuomioistuin päätä toisin.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut pykäläehdotusta,
joka on valtiosääntöoikeudellisesti merkittävä siltä osin
kuin se koskee poikkeamista käsittelyn julkisuudesta. Perustuslain
21 §:n 2 momentin nojalla muun muassa käsittelyn
julkisuus ja muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet
turvataan lailla. Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan
tämä säännös ei estä "säätämästä lailla
vähäisiä poikkeuksia esimerkiksi oikeudenkäynnin
julkisuudesta, kunhan kyseiset poikkeukset eivät muuta
julkisuuden asemaa pääsääntönä eivätkä yksittäisessä tapauksessa
vaaranna yksilön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin".
Perustuslakivaliokunta katsoo, ettei säännöksen
muotoilu ole onnistunut perustuslain 21 §:n 2 momentin
kannalta, koska suullisen käsittelyn julkisuus riippuisi
kokonaan markkinaoikeuden harkinnasta. Sanamuodon mukaan arvioituna käsillä ei
olisi vähäiseksi jäävä poikkeus
perustuslain mukaan pääsääntönä olevasta
käsittelyn julkisuudesta, minkä vuoksi ehdotuksen
mukaista sääntelyä ei voida toteuttaa
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunta toteaa perustuslaista johtuvan, että suullisen
käsittelyn toimittamisen suljetuin ovin tulee liittyä johonkin
laissa säädettyyn syyhyn. Sellaisen muodostaa
laissa säädetty salassapitovelvollisuus. Tällaiseen
perussääntelyyn on sinänsä mahdollista
kytkeä markkinaoikeuden valta määrätä yksittäistapauksessa
käsittelystä suljetuin ovin, jos tämä sidotaan laissa
määräedellytyksiin.
Perustuslakivaliokunta katsoo, ettei pykälä vaikuta
lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen, jos se
muotoillaan esimerkiksi hallinto-oikeuslain 22 §:n kaltaiseen
tapaan. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon sisältyy säännösehdotus.
Lakivaliokunta ehdottaa, että pykälää muutetaan siten
kuin perustuslakivaliokunta on lausunnossaan esittänyt.
Perustuslakivaliokunnan muotoilemasta pykälästä on
poistettu viittaus sääntelyyn asiakirjojen julkisuudesta,
koska tämä asia määräytyy joka
tapauksessa yleisten säännösten perusteella.
Poistettu viittaus olisi lisäksi harhaanjohtava, koska
se tarkoittaisi virheellisesti, että viranomaisten toiminnan
julkisuudesta annettu laki koskee käsittelyn julkisuutta.
Kun viittaus poistetaan, on pykälän otsikkoa vastaavasti
tarkistettava.
5 luku. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
18 §. Voimaantulo.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota
siihen, että nykyisin voimassa olevan markkinatuomioistuimesta
annetun lain kumoamisesta ehdotetaan säädettäväksi
2. lakiehdotuksen 23 §:n 2 momentissa. Vahvat lakisystemaattiset
syyt puoltavat tämän kumoamistoimen suorittamista
1. lakiehdotuksessa, joka juuri merkitsee uuden erityistuomioistuimen
perustamista. Lakivaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan käsitykseen
ja ehdottaa, että 2. lakiehdotuksen 23 §:n 2 momentti
siirretään 1. lakiehdotuksen
18 §:n uudeksi 2 momentiksi, jolloin ehdotetut 2 ja 3 momentti
siirtyvät 3 ja 4 momentiksi.
2. Laki eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä
1 luku. Yleiset säännökset
2 §. Markkinaoikeudelliset asiat.
Pykälän 8 kohdassa
viitataan osuuskuntalakiin. Lain säädösnumero
on jätetty avoimeksi, koska säännöksellä on
tarkoitettu viitata eduskunnan käsiteltävänä olevaan
hallituksen esityksen HE 176/2001 vp perusteella
säädettävään uuteen
osuuskuntalakiin. Koska lakia ei ole säädetty,
on kohdassa viitattava voimassa olevaan 28 päivänä toukokuuta
1954 annettuun osuuskuntalakiin 247/1954.
2 luku. Asioiden käsittely
3 §. Asian vireillepano.
Pykälän 1 momentin 7 kohta
on kirjoitettu käyttäen edellä mainitun hallituksen
esityksen HE 176/2001 vp 1. lakiehdotuksen
käsitteistöä. Koska lakia ei ole säädetty,
on kohdan sanamuotoa muutettava vastaamaan nykyisen osuuskuntalain
käsitteistöä.
6 §. Vireillepano vakuutusalaa koskevassa asiassa.
Nykyisin markkinatuomioistuimen käsiteltäväksi
voivat tulla vakuutusyhtiölain ja vakuutuksen välittäjistä annetun
lain perusteella Vakuutusvalvontaviraston päätökset
kieltää vakuutusyhtiötä tai
vakuutuksenvälittäjää jatkamasta
lainvastaisten sopimusehtojen käyttöä tai lain
vastaista markkinointia taikka uudistamasta sellaista tai siihen
rinnastettavaa markkinointia tai sopimusehtojen käyttöä.
Markkinatuomioistuin päättää Vakuutusvalvontaviraston
asettaman uhkasakon tuomitsemisesta. Nämä markkinatuomioistuimelle
nykyisin kuuluvat tehtävät siirretään
perustettavalla markkinaoikeudelle, jonka johdosta esityksessä ehdotetaan
muutettavaksi vakuutusyhtiölakia ja vakuutuksenvälittäjistä annettua
lakia (16. ja 17. lakiehdotus).
Pykälä koskee näiden markkinoinnin
ja sopimusehtojen valvontaan liittyvien asioiden vireillepanoa markkinaoikeudessa.
Valiokunta huomauttaa, että pykälän perustelut
ovat harhaanjohtavat. Niissä käsitellään
Vakuutusvalvonnan oikeutta kieltää vakuutusyrityksen
liitännäistoiminta. Vakuutusvalvontavirasto voi
kieltää liitännäistoiminnan
ja päätökseen voidaan hakea muutosta
valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Uuden tuomioistuimen
perustaminen ei muuta tältä osin nykyistä järjestelmää.
11 §. Hakemuksen tiedoksianto säästökassaa koskevassa
asiassa.
Pykälä on kirjoitettu käyttäen
edellä mainittun hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen
käsitteistöä. Koska lakia ei ole säädetty,
on kohdan sanamuotoa muutettava vastaamaan nykyisen osuuskuntalain
käsitteistöä.
4 luku. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
23 §. Voimaantulo.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon
mukaisesti lakivaliokunta on edellä ehdottanut, että nykyisin
voimassa olevan markkinatuomioistuimesta annetun lain kumoamisesta
säädetään 1. lakiehdotuksen
18 §:ssä. Vastaavasti kumoamissäännös
on poistettava 2 momentista.
4. Laki julkisista hankinnoista annetun lain muuttamisesta
9 a §. Asian saattaminen markkinaoikeuden käsiteltäväksi
ja 9 b §. Asian saattaminen markkinaoikeuteen (Uusi).
Sen jälkeen kun esitys on annettu
eduskunnalle, on julkisista hankinnoista annetun lain 9
a ja 9 b §:ää muutettu lailla 1009/2001.
Tämän johdosta ehdotettua 9 a §:ää on
muutettava ja lakiehdotukseen on lisättävä uusi
9 b §. Pykälien sanamuoto vastaa lain 1009/2001
sisältöä muilta osin paitsi kilpailuneuvoston
sijasta mainitaan markkinaoikeus. Uuden pykälän
johdosta lain johtolausetta on tarkistettava.
16. Laki vakuutusyhtiölain 14 a luvun 11 ja 12 §:n
muuttamisesta
14 a luku. Kilpailu ja markkinointi
3 § (Uusi).
Pykälään on tehtävä kilpailuneuvoston
lakkauttamisesta ja uuden tuomioistuimen, markkinaoikeuden, perustamisesta
johtuvat muutokset. Valiokunta ehdottaa, että pykälän
sanamuotoa ajantasaistetaan samalla siten, että sosiaali-
ja terveysministeriön sijasta mainitaan Vakuutusvalvontavirasto.
Lailla 362/2001 osa sosiaali- ja terveysministeriön
tehtävistä on siirretty Vakuutusvalvontavirastolle.
Uuden pykälän johdosta lain nimikettä ja
johtolausetta on tarkistettava.
19. Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain
1 §:n muuttamisesta
1 §. Soveltamisala.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan
huomauttanut, että pykälän sisältöä on
vielä arvioitava, koska se on säätämisjärjestyksen
vuoksi ehdottanut 1. lakiehdotuksen 15 §:n muuttamista.
Lakivaliokunta ehdottaa, että pykälään
tehdään mainitun 1. lakiehdotuksen 15 §:n
muuttamisesta johtuvat tarkistukset.
20. Laki tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten
suoritteista perittävistä maksuista annetun lain
muuttamisesta
3 §. Oikeudenkäyntimaksu.
Pykäläehdotus on kirjoitettu olettaen, että eduskunta
hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 103/2001
vp sisältyvän 12. lakiehdotuksen 3 §:n. Koska
eduskunta muutti tältä osin hallituksen esitystä,
valiokunta ehdottaa, että pykälässä mainitut
euromäärät on muutettava vastaamaan lain
974/2001 sisältöä. Mainitun
lain johdosta on myös johtolausetta tarkistettava.
21. Laki kuluttajansuojalain muuttamisesta (Uusi lakiehdotus)
2 luvun 8, 8 a, 9 ja 10 a § sekä 3 luvun
3 ja 4 §.
Hallituksen esityksestä puuttuu lakiehdotus kuluttajansuojalain
muuttamisesta. Kuluttajansuojalain 2 luvun 8, 8 a, 9 ja 10 a §:ssä sekä 3
luvun 3 ja 4 §:ssä mainitaan markkinatuomioistuin. Pykäliin
on tehtävä markkinatuomioistuimen lakkauttamisesta
ja uuden tuomioistuimen perustamisesta johtuvat muutokset. Valiokunta
ehdottaa myös, että 3 luvun 3 §:n 2 momentin
viittaussäännös kumottuun kuluttaja-asiamiehestä annettuun
lakiin korvataan viittauksella Kuluttajavirastosta annettuun
lakiin (1056/1998).