Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunta on 30 päivänä toukokuuta 2007 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen pohjoismaisen avioliittokonvention muuttamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sanotun sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (HE 13/2007 vp).
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
lainsäädäntöneuvos Markku Helin, oikeusministeriö
asianajaja Anna Pellosniemi, Suomen Asianajajaliitto
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin kesken Tukholmassa 26 päivänä tammikuuta 2006 tehdyn sopimuksen niin sanotun pohjoismaisen avioliittokonvention muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan myös, että eduskunta hyväksyy sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevan lain.
Uudet sopimusmääräykset koskevat aviopuolisoiden varallisuussuhteisiin sovellettavaa lakia silloin, kun puolisot ovat ja avioliittoon mennessään olivat jonkin sopimusvaltion kansalaisia. Puolisoille annettaisiin mahdollisuus tietyissä rajoissa sopia varallisuussuhteisiinsa sovellettavasta laista. Jos puolisot eivät ole tehneet tällaista sopimusta, sovellettaisiin, kuten nykyäänkin, sen sopimusvaltion lakia, johon he avioliittoon mennessään asettuivat asumaan. Sovellettava laki vaihtuisi tällöin kummankin puolison asetuttua asumaan toiseen sopimusvaltioon. Nykyisestä poiketen sovellettava laki ei kuitenkaan yleensä vaihtuisi välittömästi, vaan vasta kun puolisot ovat asuneet toisessa sopimusvaltiossa vähintään kaksi vuotta.
Sopimusmääräysten voimaansaattamista koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.
Kansainvälisen vuorovaikutuksen lisääntymisellä on vaikutusta myös perhesuhteisiin. Entistä yleisempiä ovat tilanteet, joissa puolisoilla on eri kansalaisuus tai joissa he muuttavat valtiosta toiseen joko pysyvästi tai tilapäisesti, esimerkiksi työkomennuksen vuoksi. Valiokunnan mielestä on tärkeää, että puolisoiden on tällaisissa tilanteissa mahdollisimman helppoa ennakoida, millainen on heidän oikeudellinen asemansa avioliiton purkautuessa. Heillä tulisi myös olla mahdollisuus vaikuttaa siihen esimerkiksi tekemällä sopimus siitä, minkä valtion lakia heidän varallisuussuhteisiinsa sovelletaan.Ks. vastaavasti avioeroon sovellettavan lain valinnan osalta LaVL 19/2006 vp.
Vuonna 1931 tehdyssä pohjoismaisessa avioliittokonventiossa on määräyksiä mm. puolisoiden varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista. Määräykset ovat jääneet ajastaan jälkeen, minkä vuoksi on neuvoteltu hallituksen esityksessä tarkoitettu sopimus niiden muuttamisesta.
Ensimmäinen keskeinen muutos avioliittokonventioon on se, että puolisoiden muuttaessa Pohjoismaasta toiseen heidän varallisuussuhteisiinsa sovellettava laki ei pääsääntöisesti enää muutu välittömästi, vaan vasta kahden vuoden kuluttua muutosta. Näin vähennetään sitä vaaraa, että sovellettavan lain muuttuminen tulee puolisoille yllätyksenä.
Toinen keskeinen muutos on se, että puolisot saavat tietyissä rajoissa mahdollisuuden sopia varallisuussuhteisiinsa sovellettavasta laista. Näin vähennetään lainvalintasäännöksiin väistämättä liittyvää kaavamaisuutta ja annetaan puolisoille mahdollisuus valita sen valtion laki, jonka he katsovat itselleen sopivaksi. Tekemällä lainvalintasopimuksen puolisot voivat saada varmuuden siitä, ettei heidän varallisuussuhteisiinsa sovellettava laki muutu esimerkiksi sen seurauksena, että he muuttavat Suomesta toiseen Pohjoismaahan yli kahden vuoden ajaksi.
Hyväksymällä avioliittokonvention muuttamista koskeva sopimus voidaan siis sekä edistää puolisoiden mahdollisuuksia ennakoida oikeudellinen asemansa että lisätä heidän valinnanvapauttaan. Näin ollen valiokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sen hyväksymistä muuttamattomana.
Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa,
että eduskunta hyväksyy Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä Tukholmassa 26 päivänä tammikuuta 2006 tehdyn sopimuksen Tukholmassa 6 päivänä helmikuuta 1931 tehdyn avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän sopimuksen muuttamisesta ja
että lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana.
Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2007
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Tuomo Antila