Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunta on 7 päivänä joulukuuta 2010 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laeiksi rikoslain 32 luvun 6 ja 14 §:n sekä kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 15 §:n muuttamisesta (HE 285/2010 vp).
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
lainsäädäntöneuvos Matti Marttunen, oikeusministeriö
poliisitarkastaja Antti Simanainen, sisäasiainministeriö
käräjätuomari Marko Lepistö, Helsingin käräjäoikeus
valtionsyyttäjä Jarmo Hirvonen, Valtakunnansyyttäjänvirasto
poliisiylitarkastaja Markku Ryymin, Poliisihallitus
Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi rikoslain kätkemis- ja rahanpesurikoksia koskevaa lukua sekä kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettua lakia. Rahanpesun tunnusmerkistöä täsmennettäisiin ja siihen lisättäisiin tekotavaksi rikoshyödyn hallussapito. Oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisalaa laajennettaisiin tuottamukselliseen rahanpesuun.
Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että jatkossa rahanpesurikoksissa olisi mahdollista antaa kansainvälistä oikeusapua ilman kaksoisrangaistavuuden edellytyksen täyttymistä.
Rahanpesukriminalisoinnit täyttävät kansainvälisissä sopimuksissa asetetut kriminalisointivelvoitteet. Siltä osin kuin niistä on poikettu, se on tehty kansainvälisten instrumenttien sallimien poikkeamismahdollisuuksien rajoissa.
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian.
Hallituksen esityksessä on keskeisesti kyse rikoslain 32 luvun 6 §:n muuttamisesta niin, että rahapesun tunnusmerkistöön lisätään yhdeksi tekotavaksi "hallussapito" ja tarkoitusta koskeva lisämääre "hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä". Lisäksi mahdollistetaan kansainvälinen oikeusapu rahanpesurikoksissa nykyistä laajemmin.
Lakivaliokunta puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina. Rahanpesun tunnusmerkistön täsmentäminen esitetyllä tavalla selkeyttää sääntelyä ja on perusteltua rikosoikeuden laillisuusperiaatteen kannalta.
Hyötymistarkoituksen lisääminen nimenomaisesti rahanpesun tunnusmerkistöön kattaa nykyistä selkeämmin rikoksella saadun omaisuuden hyödyntämisen esimerkiksi tuhlaamalla tai kuluttamalla. Jos rikoksella omaisuuden saaneen lähipiiri osallistuu kyseisen omaisuuden tuhlaamiseen tai muuhun kulutukseen, sen tarkoituksena on saada osansa rikoksen tuottamasta hyödystä. Tällöin kysymys olisi rahanpesusta, jos kuluttamiseen osallistuvat henkilöt tietävät tai pitävät varsin todennäköisenä, että rahat on saatu rikoksella. Jos kyseiset henkilöt pitävät varojen saamista rikoksella esimerkiksi vain varteenotettavana mahdollisuutena, kyse olisi tuottamuksellisesta rahanpesusta.
Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei hyötymistarkoitusta koskevassa lisämääreessä aseteta edellytyksiä hyödyn laadulle. Tämä on perusteltua, sillä vaikka rahanpesurikoksen tavoitteena on yleensä taloudellinen hyöty, myös muunlainen hyöty voi tulla kyseeseen. Hyötynä voidaan pitää esimerkiksi haitalliselta seuraamukselta välttymistä. Hyötyä voidaan tavoitella myös toiselle esimerkiksi suotuisilla puheilla esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä. Myös oman tai toisen henkilön aseman edistäminen rikollisjärjestössä tai laillisessakin yhteisössä voi merkitä ilmaisussa tarkoitettua hyödyn hankkimista. Hyödyn ei myöskään tarvitse olla nimenomaisesti luvattua tai varmaa, vaan riittävää on, että hyödyn saaminen on mahdollista. Nyt esitettyä vastaavaa ilmaisua käytetään esimerkiksi virka-aseman väärinkäyttämisen (rikoslain 40 luvun 7 §) ja rekisterimerkintärikoksen (rikoslain 16 luvun 7 §) tunnusmerkistössä.
Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa,
että lakiehdotukset hyväksytään muuttamattomina.
Helsingissä 21 päivänä tammikuuta 2011
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Marja Tuokila