Keskustan liikenne- ja viestintävaliokuntaryhmä perustaa arvionsa hallitusohjelmakirjauksiin sekä siihen, saavatko siellä annetut lupaukset katetta vuoden 2024 talousarvioesityksessä sekä julkisen talouden suunnitelmassa vuosina 2024—2027.
Hallitusohjelman perusteella hallituksen liikennepolitiikan tavoitteena on lisätä koko Suomen kasvua ja elinvoimaa. Liikenneverkkoa luvataan kehittää kauttaaltaan Suomen saavutettavuuden, kilpailukyvyn ja huoltovarmuuden vahvistamiseksi. Myös väylien korjausvelan kasvua luvataan torjua.
Lisäksi hallitus lupaa ohjelmassaan panostaa koko maan kattaviin, riittävän nopeisiin ja häiriöttömiin tietoliikenneyhteyksiin ja kohdentaa niihin riittävät resurssit. Laajakaistatukiohjelmaa kiinteiden yhteyksien rakentamiseksi alueille, joille ne eivät rakennu markkinaehtoisesti, arvioitaisiin.
Hallitus lupaa myös turvata laadukkaat postipalvelut koko maassa sekä kannustaa kaupunkiseutuja yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen, joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn edistämiseen sekä segregaation ehkäisemiseen.
Hallitusohjelma on ristiriitainen suhteessa hallituksen rahoituspäätöksiin
Keskustan valiokuntaryhmällä ei ole huomauttamista hallitusohjelman tekstissä kirjattuihin tavoitteisiin koko Suomen kehittämisestä. Ne eivät lopulta saa läheskään kaikilta osin tukea vuoden 2024 talousarvioesityksessä eikä julkisen talouden suunnitelmassa 2024—2027.
Liikenne- ja viestintäministeriön kehys on laskeva vaalikauden 2023—2027 loppua kohti mentäessä. Riittävien voimavarojen puuttuessa hallitusohjelman lukuisat kirjaukset olisivat jäämässä tyhjiksi lupauksiksi. Samalla viime vaalikaudella parlamentaarisesti neuvotellulta 12-vuotiselta valtakunnalliselta liikennejärjestelmäsuunnitelmalta (LJS12) on putoamassa rahoituspohja pois, joka merkitsee paluuta lyhytjänteiseen, vain yhden vaalikauden mittaiseen väyläpolitiikkaan.
Hallitus on käynnistämässä harvinaisen rajun suunnanmuutoksen suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä, jota pidämme vallitsevalle ajalle vieraana ja jopa vahingollisena. Hallitus on päätöksillään jättämässä suuren osan Suomesta investointien ulkopuolelle.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen aseman olennainen muuttuminen ja huoltovarmuuden vahvistaminen suorastaan vaativat rajun keskittämispolitiikan sijasta hajauttamista. Suomen elinvoiman kehittämisessä liikenne- ja viestintäpolitiikalla on keskeinen merkitys.
Väylärahoitus käymässä lyhytjänteiseksi ja epäselväksi
Väylärahoituksessa jo lähtötilanne on haastava ja näkymä heikko. Valtion omistamien väylien rakentamisessa, kehittämisessä ja perusväylänpidossa pääasiallinen rahoituslähde on jatkossakin valtion budjettitalous. Jo pitkään kehittämis- ja kunnossapitotarpeita on ollut moninkertaisesti enemmän kuin menokehyksiin sidotussa valtion budjetissa olisi varaa. Vallitsevaa tilannetta hankaloittaa myös inflaatiosta johtuva rakentamiskustannusten raju nousu.
Väylien kokonaisrahoituksessa vaalikauden menokehys on laskeva. Hallitus on aikeissa paikata puuttuvaa rahoitusta kertaluonteisesti käynnistämällä yhteensä neljän miljardin euron investointiohjelman, joka rahoitetaan valtion omaisuutta myymällä. Investointiohjelmassa noin kolmella miljardilla eurolla toteutettaisiin suuria väylien kehittämishankkeita, hoidettaisiin väylien korjausvelkaa sekä parannettaisiin liikenteen palveluja.
Keskustan valiokuntaryhmä pitää tällaista väylähankkeiden rahoitus- ja budjetointitapaa vastuuttomana ja suorastaan vahingollisena. Kertaluontoiset investointiohjelmat toki tuovat rahoitusta järjestelmään, mutta hämärtävät ja lopulta haittaavat hallinnonalan pitkäjänteistä kehittämistä.
Lähtökohtaisesti pidämme väyläbudjetoinnin kannalta vastuullisempana pyrkiä julkisen talouden menokehyksissä tasaisuuteen ja ennakoitavuuteen. Nyt varmaa rahoitusta esitetään leikattavaksi, epävarmaa rahoitusta lisättäväksi, pitkäjänteisen rahoitustarpeen jäädessä täysin epäselväksi. Kuinka esimerkiksi investointiohjelmalla käynnistettävien suurten kehittämishankkeiden loppurahoitus toteutetaan vai kuinka paljon niitä jää tulevien hallitusten vastuulle ja ratkottavaksi?
Pidämme vakavana ongelmana myös sitä, että väylien tekninen kehys on ollut saamiemme tietojen mukaan tapana tehdä 10—12 vuoden rahoituskeskiarvolla. Kuinka paljon investointiohjelma vääristää tulevaa kehysbudjetointia?
Väylien korjausvelka kasvamassa huomattavasti
Hallitusohjelman mukaisesti perusväylänpitoon osoitetaan 1,535 miljardia euroa vuonna 2024 ja 1,285 miljardia euroa vuosittain vuosina 2025—2027.
Toisin sanoen väylien korjausvelkaa hallitus on hoitamassa alentamalla perusväylänpidon menokehystä, jota se yrittää paikata valtion omaisuudesta saatavilla myyntituloilla (panostus vaalikauden aikana yhteensä 520 miljoonaa euroa). Tästä huolimatta perusväylänpidon kokonaisrahoitus on jäämässä vuosien 2019—2023 rahoitustasosta laskujemme mukaan noin 110 miljoonalla eurolla. Se on myös huomattavasti vähemmän kuin LJS12-paperiin on kirjattu. Myös kustannustason raju nousu on johtanut siihen, että samalla rahalla ei kyetä korjaamaan huonokuntoisia väyliä likimainkaan samalla määrällä kuin aikaisemmin.
Valtion ensi vuoden talousarvioesitykseen sisällytetyn vaikuttavuusarvioinnin sekä valiokunnan asiantuntijakuulemisten perusteella väylien korjausvelka olisi kasvamassa jo ensi vuonna, vaikka hallitus on käyttämässä lähes puolet, 250 miljoonaa euroa, investointiohjelmaansa kirjatusta lisärahoituksesta. Asiantuntija-arvioiden mukaan vuoden 2024 hintatasossa esimerkiksi tiestön korjausvelka olisi kasvamassa jo 2,4 miljardiin euroon rakentamiskustannusten pysyessä yhä korkealla. Ehdotettu rahoitus riittäisi valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan päällystämään noin 1 500 kilometriä tiestöä, kun tavoitetaso korjausvelan taittamiseksi olisi 4 000 kilometriä. Koska perusväylänpidon rahoitus on laskemassa vaalikauden kolmelle viimeiselle vuodelle, tulee korjausvelka hallitusohjelman tavoitteista poiketen kasvamaan, jopa erittäin huomattavasti.
Keskustan valiokuntaryhmä tähdentää myös, että hallituksen investointiohjelmansa kautta päättämät ja käynnistämät väylien investointi- ja kehittämishankkeet tulevat lisäämään automaattisesti perusväylänpidon rahoitustarvetta, koska uusien huollettavien väylien määrä tulee kasvamaan. Hallitus ei ole varautunut tähän millään tavalla julkisen talouden suunnitelmassaan. Päinvastoin, perusväylän rahoituskehys laskee.
Väylien kehittämishankkeet keskittäviä ja huteralla rahoituspohjalla
Uusien väylähankkeiden rahoitustasoa alennetaan kehyskaudella 2024—2027 siten, että vähennys on 100 miljoonaa euroa vuonna 2024, 170 miljoonaa euroa vuonna 2025, 200 miljoonaa euroa vuonna 2026 ja 250 miljoonaa euroa vuonna 2027. Kehysperusteinen rahoitustaso on jäämässä historiallisen matalaksi.
Rahoitusleikkausten kompensoimiseksi hallitusohjelman investointiohjelmassa uusiin kehittämishankkeisiin osoitetaan valtion normaalista budjettitaloudesta erillistä rahoitusta yhteensä noin reilulla kahdella miljardilla eurolla. Muutosten jälkeen kehittämishankkeisiin osoitetaan 332,1 miljoonaa euroa vuonna 2024, 332,8 miljoonaa euroa vuonna 2025, 303,1 miljoonaa euroa vuonna 2026 ja 283,5 miljoonaa euroa vuonna 2027.
Hallitus on nimennyt hallitusohjelmassaan sekä syyskuussa käymässään budjettiriihessä uusia investointi- ja kehittämishankkeita sekä hankkeita, joiden suunnittelua on kiirehdittävä. Suurin investointihanke on tehdyssä selvityksessä kaikin puolin hukkainvestoinniksi todettu Turun tunnin juna, jota hallitus on pääomittamassa noin puolella miljardilla eurolla loppurahoituksen jäädessä täydelliseksi arvoitukseksi. Hallitus on tekemässä lisää investointipäätöksiä jo kevään 2024 kehysriihessään.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä pitkäjänteisen väyläpolitiikan kannalta on erittäin ongelmallista käynnistää laskevan rahoituskehyksen ja nousevien kustannusten olosuhteissa näin suuressa määrin uusia investointihankkeita, joiden loppurahoitusta ei voida pitää miltään osin varmistettuna. On suorastaan jopa vastuutonta laittaa huomattavia summia rahaa hukkainvestoinniksi luokiteltavaan Turun tunnin junaan, kun samalla rahalla olisi ollut huomattavasti hyödyllisempää hoitaa väylien korjausvelkaa koko Suomessa.
Keskustan valiokuntaryhmä kiinnittää myös vakavaa huomiota uusien kehittämishankkeiden kohdentumisista vain eteläisen Suomen suurille kaupunkialueille sekä läntiseen Suomeen. Koko itäiselle Suomelle hallituksella on osoittaa vain yksi tiehanke, yksi ratahanke ja suunnitteluraha yhdelle ratahankkeelle.
Valtionavustuksia laajakaistarakentamiselle pitää jatkaa
Hallitus esittää laajakaistarakentamisen valtiontuen leikkaamista kokonaan ja kyseisen avustusmomentin (31.20.50) poistamista valtion talousarvioesityksestä, jolloin määrärahoitusta on mahdotonta esittää jatkossa.
Keskustan valiokuntaryhmä pitää esitystä, jossa hallitus on toimimassa omaa hallitusohjelmaansa vastaan, käsittämättömänä. Hallitusohjelman mukaan julkisten palveluiden digitalisaatiota edistetään. Laajakaistatuen jatkoa luvataan arvioida selvityksen jälkeen. Tästä huolimatta hallitus haluaa lakkauttaa tuen ilman selvitystä. On selvää, että laajakaistayhteyksien rakentaminen ei ole mahdollista vain markkinaehtoisesti.
Tuki on tärkeä ja elinehto alueille, jonne toimivia laajakaistayhteyksiä ei kyetä rakentamaan markkinaehtoisesti. Asian yhteiskunnallista merkittävyyttä alleviivaa se, että tuki on lakisääteinen (Laki kiinteän laajakaistan rakentamisen tuesta), jota sovelletaan Liikenne- ja viestintäviraston myöntäessä laajakaistahankkeeseen tukea valtion talousarvioon otetusta määrärahasta.
Laajakaistatuen tavoitteena on ollut rakentaa nopean kiinteän laajakaistayhteyden saatavuus 130 000 kotitaloudelle tai toimipisteelle. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan tässä on onnistuttu yli odotusten. Yhteensä on rahoitettu 182 hanketta, joiden kokonaiskustannukset vuosina 2011—2022 olivat 262,5 miljoonaa euroa. Tästä valtion osuus oli 59 miljoonaa ja kuntien 29 miljoonaa euroa. Pienelle siemenrahalle on saatu vaikuttavuutta.
Keskustan valiokuntaryhmä muistuttaa, että tällä hetkellä 3G-verkkotaajuuksia ollaan ajamassa alas, jotta uuden sukupolven 5G-verkkoataajuuksia voitaisiin rakentaa tilalle. Jotta jokaiselle voitaisiin jatkossakin turvata mahdollisuudet esimerkiksi digitaalisiin palveluihin, vaatii se laajakaistarakentamisen valtiontuen jatkamista. Tämä on Keskustalle myös alueellinen yhdenvertaisuuskysymys.
Yksityisteiden valtionavustuksista ei ole varaa leikata
Suomessa on yksityisteitä noin 370 000 kilometriä. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan yksityisteiden varsilla on arviolta noin 30 000 yritystä, 40 000 maatilayritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 kesämökkiä sekä suuri määrä metsätilojen palstoja. Ensi vuoden talousarvioesityksessä ehdotettu yksityistieavustusten alentaminen 4,5 miljoonalla eurolla vaikuttaisi heikentävästi yksityistieverkon kuntoon ja nostaisi teiden ylläpidosta vastaavien tiekuntien menoja. Hallitus olisi tällä tavalla paitsi heikentämässä huoltovarmuuden kannalta kriittistä infrastruktuuria, niin myös maksattamassa tiekuntien osakkailla valtiovallan keskeistä velvollisuutta vahvistaa ja ylläpitää koko Suomen huolto- ja toimintavarmuudelle tärkeitä yksityisteitä.
Kuluvalle varainhoitovuodelle edellinen hallitus lisäsi huoltovarmuuden ja kotimaisen puun saatavuuden varmistamiseksi yksityisteiden valtionavustuksiin 10 miljoonan euron lisäyksen. Koska Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan yhä jatkuu, tulee lisäystä jatkaa.
Keskustan valiokuntaryhmä esittää, että yksityisteiden valtionavustuksiin hallituksen esittämät yhteensä 14,5 miljoonan euron leikkaukset verrattuna kuluvan vuoden rahoitustasoon peruttaisiin.
Hallitus vaikeuttaa ihmisten liikkumismahdollisuuksia
Hallitusohjelmaan on kirjattu, etteivät liikkumisen kustannukset kasva. Myös tässä hallitus on toimimassa ohjelmaansa vastaan. Liikkumisen kustannukset kasvavat kautta linjan hallituksen omilla päätöksillä.
Autoa välttämättä tarvitsevilta hallitus on leikkaamassa työmatkavähennysoikeutta. Hallitus ei ole toteuttamassa kuljetusyrittäjien tarvitsemaa ns. ammattidieseliä.
Joukkoliikenteen rahoitusasema on koronapandemian jälkeen ollut heikko. Lippuhinnoissa jatkuvat kovat korotuspaineet. Tästä huolimatta hallitusohjelman linjaus on poistamassa kerralla joukkoliikenteen ilmastoperusteisen valtionavustuksen, joka osuisi isoihin ja keskisuuriin kaupunkiseutuihin ja lipun hintoihin kipeästi.
Hallitus esittää myös lippuhintojen arvonlisäverokannan nostamista nykyisestä 10 prosentista 14 prosenttiin. Alv-korotus heikentäisi myös taksiyritysten ja markkinaehtoisen linja-autoliikenteen kassavirtaa. Korotus heijastuisi myös esimerkiksi terveydenhuollon asiakkaiden matkakustannuksiin.
Liikkumisen hinnannousu nostaisi matkustajien työssäkäynnin ja muun liikkumisen kustannuksia esimerkiksi harrastuksiin tai sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Tietoinen hintojen nostaminen on omiaan vähentämään joukkoliikenteen käyttöä, mikä edelleen heikentää kannattavuutta. Lipunhinnan noston vaihtoehtona on palveluista karsiminen.
Hallitus ei edistä kevyen liikenteen väylien rakentamista
Kunnille on myönnetty hakemuksesta valtionavustusta kävelyä ja pyöräilyä edistäviin infrahankkeisiin ja muihin kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita parantaviin hankkeisiin. Kunnat ovat olleet aktiivisia käyttämään tukea.
Hallitus esittää ensi vuodelle 0,5 miljoonan euron rahoitusleikkausta, vaikka hallitus on ohjelmassaan sitoutunut liikkumisen edistämiseen.
Toinen ongelma on ollut, että kevyen liikenteen väylien rakentamistukea on voitu myöntää vain kunnan omistamille liikenneväylille. Suomessa on kuitenkin paljon erityisesti maaseutumaisia kuntia, jotka sijaitsevat valtion omistaman tieverkon varrella. Tällaisille alueille ei ole voitu tukea myöntää, vaikka liikenneturvallisuuden parantaminen sekä liikkumismahdollisuuksien edistäminen sitä vaatisi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme, että hallituksen ehdotus 0,5 miljoonan euron leikkauksesta perutaan ja momentin 31.10.31 käyttöperusteissa 1-kohtaa muutetaan niin, että tukea voidaan myöntää kunnille kunnan alueella kävelyä ja pyöräilyä edistäviin infrahankkeisiin.