Keskustan valiokuntaryhmä toistaa aiemmissa budjettilausunnoissaan esittämät näkemyksensä hyvistä hallitusohjelman kirjauksista. Ongelma tulee siitä, ettei hallitus noudata omaa ohjelmaansa.
Väylärahoitus käymässä entistä lyhytjänteisemmäksi ja epäselväksi
Valiokuntien kuulemat asiantuntijat ovat johdonmukaisesti täydentäneet, että väylärahoituksen tulisi olla paitsi riittävää, niin myös vakaata.
Kuitenkin hallituksen tekeillä päätöksillä on valtion budjettitalouden menokehys väylärahoituksessa kuluvalla vaalikaudella laskeva, koska hallitus on leikannut pitkän aikavälin rahoitusta. Hallitus on paikannut ja paikkaamassa lisää puuttuvaa rahoitusta hallitusohjelman E-liitteeseen kirjatulla kertaluonteisella investointiohjelmalla, josta jopa kolme miljardia euroa kohdistuu väyläpolitiikan rahoittamiseen. Se antaa täysin harhaanjohtavan kuvan väylärahoituksen todellisesta tilasta.
Huhtikuun 2025 puoliväliriihen päätöksellä hallitus jopa kasvatti alun perin neljän miljardin euron investointiohjelmaansa 500 miljoonalla eurolla, josta jopa 200 miljoonaa euroa joudutaan käyttämään jo tehdyistä päätöksistä aiheutuvien kustannusten nousujen kattamiseen. Tämä kertoo siitä, kuinka suuri kustannuspommi kertarahoitteisen investointiohjelman hankkeisiin liittyy.
Toinen suuri huolenaihe liittyy siihen, että hallitus on käynnistänyt investointiohjelman hankkeita suurilla valtuuksilla, mutta vain pienillä määrärahoilla. Silloin herää kysymys, millä ja milloin hankkeet maksetaan varsinkin, kun hallitus on kasvattanut investointiohjelmansa suuruutta jopa 4,5 miljardiin euroon, josta noin 3,5 miljardia liittyy väylähankkeisiin? Hallitusohjelman mukaan rahoitus tapahtuisi myymällä valtion tuottavaa omaisuutta. Milloin ja mihin hintaan, kun aika tiimalasissa alkaa käydä vähiin hallituskauden kääntyessä hiljalleen loppusuoralle. Nyt tiedetään, että hallitus on myymässä ainakin Posti Groupia sijoittajille. Hallitus on kasvattanut myös valtuuksiaan myydä Finaviaa ja VR:ää. Mielestämme valtionyhtiöitä ei pitäisi myydä valtion rahapulassa eikä investointiohjelman rahoittamisen takia.
Ilmiselvästi hallitus ei ole myöskään varautunut siihen, että investointiohjelman toteuttaminen lisää perusväylänpidon rahoitustarpeita. Tilanne on jo entuudestaan vaikea, joka näkyy korjausvelan jatkuvana kasvuna.
Vuosi 2026 on viimeinen budjettivuosi, jolloin hallitus saa käyttää investointiohjelmansa väylärahoitukseen tekemiä lisäyksiä. Sen jälkeen väylärahoituksen taso suorastaan romahtaa. Tulossa olevien vaalikausien yli ulottuvan Liikenne 12 -suunnitelman lausunnoilla olleeseen pohjatekstiin on luvattu tuntuvaa väylärahoituksen korotusta heti voimassa olevan kehyskauden 2026—2029 jälkeen. Tämä kertoo siitä, että myös hallituksessa on havahduttu lyhytjänteisen väyläpolitiikan vakavista seurauksista, mutta ongelmat on haluttu siivota seuraavan hallituksen ratkaistavaksi. Pidämme tätä populistisena ja vastuuttomana. Jo tiedossa olevia ongelmia ei pitäisi kaataa seuraaville hallituksille tai suunnitella pitkän aikavälin väyläpolitiikkaa toiveiden varaan.
Väylien korjausvelka lähdössä huomattavaan kasvuun
Ensi vuodelle hallitus esittää perusväylänpidon rahoitukseen noin 200 miljoonan euron leikkausta verrattuna kuluvaan vuoteen. Kehysrahoituksen (1,285 mrd. euroa) päälle hallitus on osoittamassa momentille investointiohjelmasta enää noin 120 miljoonan euron lisäyksen. Perusväylänpidon loppusumma ensi vuodelle olisi 1,412 mrd. euroa. Vaikein vuosi tulee olemaan vuosi 2027, jolloin ilman uusia päätöksiä jäljelle jää korkeintaan edellä mainittu kehysrahoituksen taso.
Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden näkemysten mukaan ensi vuoden rahoituksella voidaan päällystää enää noin 2 300 kilometriä, mikä on selvästi alle korjausvelan kasvun pysäyttämiseen tarvittavan tason (noin 4 000 km/vuosi). Rataverkolla rahoitus ei riitä kaikkien välttämättömien korjausten toteuttamiseen. Esimerkiksi Jyväskylä—Pieksämäki- ja Oulu—Laurila-osuuksien perusparannuksia joudutaan hidastamaan.
Toisin kuin hallitus on ohjelmassaan luvannut ja julkisuuteen lausunut, on huonokuntoisten väylien niin sanottu korjausvelka kääntymässä jyrkkään kasvuun. Vuoden 2026 lopussa yhteenlaskettu korjausvelka on kohoamassa jopa noin 4,5 miljardiin euroon. Kasvu johtuu erityisesti kustannustason noususta sekä vähäliikenteisten väylien kunnossapitämisen rappeutumisesta, joihin ei hallitus ohjaa rahoitusta. Tilanne vaikeutuu entisestään vuonna 2027, jolloin palataan hallituksen leikkaamalle perusuralle.
Edellä olevan perusteella Keskustan valiokuntaryhmä pyytää valtiovarainvaliokuntaa kiinnittämään huomiota erityisesti korjausvelan jyrkkään kasvuun, elinkeinoelämälle tärkeiden vähäliikenteisten tiestön hoitamisen laiminlyönteihin sekä sorateiden kunnossapidon ja tiestön talvikunnossapidon puutteelliseen tasoon.
Väylien kehittämishankkeisiin liittyy huomattava kustannustennousun riski
Hallitus kasvatti huhtikuun 2025 puoliväliriihessään investointiohjelmaansa 500 miljoonalla eurolla. Sen turvin hallitus käynnisti budjettiriihessään viisi uutta kehittämishanketta. Investointiohjelman korotuksesta 200 miljoonalla katetaan kasvaneita kustannuksia. Rakentamiskustannusten nousun lisäksi myös lunastuslain muutos kasvattaa paineita kustannusten nousulle.
Pidämme sinänsä hyvänä, että hallitus on vihdoinkin alkanut poliittisen paineen alla kohdentaa uusia kehittämishankkeita hieman enemmän ruuhkaisimman Suomen ulkopuolelle. Silti esimerkiksi maailmanpoliittisesta tilanteesta eniten kärsivä koko itäinen Suomi jää muutamia paikallisia hankkeita lukuun ottamatta vaille uusia hankkeita. Tulossa oleva Liikenne 12 -suunnitelma ei lupaa tilanteeseen parannusta. Suurista maakunnista Pirkanmaa on jäänyt miltei osattomaksi. Hallituksen väyläpolitiikkaa voidaan perustellusti pitää edelleenkin hyvin keskittävänä.
Valtiovarainministeriö on aiemmin linjannut, että investointiohjelman hankkeita voi viedä budjettiin vasta sitten, kun hankkeiden kokonaisrahoitus on selvillä. Silmiin pistävää hallituksen talousarvioesityksissä on kuitenkin ollut, että hankkeita on käynnistetty suurilla valtuuksilla, mutta pienillä rahoituksilla. Historiasta tiedämme, että hankkeiden rakentamisaikataulujen venyminen johtaa vääjäämättä kokonaiskustannusten huomattavankin suuriin kasvuihin. Myös asiantuntijat kiinnittivät tähän huomiota.
Turun tunnin junahanke edelleen hämärän peitossa
Suurena ja ehkä vuosikymmeniäkin kestävänä kulueränä kummittelee yhä Turun tunnin juna (nykyisin Länsirata). Siitä on hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätös joulukuulta 2023 pääomittaa hankeyhtiötä 400 miljoonalla eurolla sekä jakaa ensimmäisen rakennushankkeen kustannukset niin, että osakaskunnat maksavat 51 % ja valtio 49 % loppuosan rahoituksesta hoituessa hankeyhtiön ottamasta lainasta, josta valtio osakkaana kantaa myös vastuuta.
Ennakkoarvioista poiketen hanke ei saanut heinäkuussa 2024 EU:lta lainkaan rakentamisrahaa. Osakaskunnat ovat pitäneet maksuosuuksiaan liian suurina. Ne eivät ole vieläkään tehneet päätöksiä osallistumisestaan Länsiradan rakentamiskustannuksiin. Kuntien toiveena on ollut, että valtion rahoitusta käytettäisiin ensin ennen kuntien rahoitusta.
Pyydämme valtiovarainvaliokuntaa kiinnittämään huomiota siihen, että pitkittyessään asiat mutkistuvat ja käyvät lopulta kalliiksi. Kysymys on vasta Länsiradan rakentamisen ensimmäisestä vaiheesta, jossa uutta rataa rakennetaan Turku—Salo- sekä Lohja—Espoo-osuuksille. Toista vaihetta, joka koskisi oikoradan rakentamista kahden edellä mainitun rataosuuden liittämiseksi toisiinsa, ei hallitus edistä lainkaan. Tehtyjen arvioiden mukaan se olisi hankkeen kallein osa (kustannusarvio 1,9 mrd. euroa), jonka rahoittamiseen hankeyhtiön osakaskunnilla lienee vähiten kiinnostusta.
Hallitus kylvää viestintäpolitiikallaan epätasa-arvoa
Hallitus kylvää edelleen viestintäpoliittista epätasa-arvoa. Se lakkautti jo vaalikauden alussa valtakunnallisen laajakaistaohjelman, leikkasi siltä rahoituksen ja poisti kyseisen avustusmomentin valtion talousarvioesityksestä, jolloin määrärahoitusta on mahdotonta esittää jatkossa. Samalla hallitus toimi omaa hallitusohjelmaansa vastaan. Hallitusohjelman mukaan julkisten palveluiden digitalisaatiota edistetään. Koko maan kattavat toimivat laajakaistat ovat tärkeitä myös sote-palveluja tarvitseville. Hallitusohjelman mukaan myös viranomaisviestintää ollaan digitalisoimassa.
Laajakaistatuen lakkauttamispäätös tehtiin ennen hallitusohjelmassa luvattua selvitystä ja samaan aikaan kun 3G-verkkoa alettiin ajamaan alas uudemman sukupolven verkkojen tieltä. Samalla hallitus tuli joko tarkoituksella tai tietämättään peruneeksi edellisen hallituksen tekemän rahoituspäätöksen parantaa junakuuluvuutta eli käytännössä rakentaa toimivaa laajakaistojen perusinfraa, joka palvelisi niin junamatkustajia kuin syrjäisempien alueiden asukkaita.
Nyt asukkaiden matkapuhelimet eivät enää toimi ja junissa on mahdotonta tehdä töitä ja soittaa puhelimella. Junakuuluvuuden parantamisen hallitus on sysännyt VR:n vastuulle, vaikka ongelma liittyy toimimattomiin laajakaistaverkkoihin eikä verkkoyhteyksien rakentaminen ole VR:n vastuulla.
Perinteisessä postinjakelussa Posti OyJ on poistanut vuoden 2025 alussa palveluvalikoimastaan osoitteettomat mainosjakelut ja muut massapostitukset, kuten ilmaislehtien jakelun. Lisäksi hallitus on leikkaamassa sanomalehtien jakelutuen rahoituksesta jopa puolet ensi vuodesta 2026 alkaen.
Viimeisimpänä riippumaton tiedonjakaja Suomen Tietotoimisto on vaikeuksissa omistajien hylätessä sen. Liikenne- ja viestintäministeriön vastaus on tehdä muistio, jossa keskitytään erityisesti kotimaisten mediayhtiöiden kilpailukykyyn.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä hallitus päätöksillään tai päättämättömyydellään murentaa ihmisten viestinnällistä tasa-arvoa. Mahdollisuuksia käyttää ja saada digitaalisia ja perinteisiä viestintäpalveluja ovat heikentymässä samanaikaisesti samoilla ihmisillä, vain heidän asuinpaikkansa perusteella. Tämä alleviivaa hallituspolitiikan keskittävää ja ihmisiä eriarvoistavan politiikan peruslinjaa.
Yksityisteiden ja pyöräteiden valtioavustuksia tulee korottaa
Yksityistiet. Suomessa on yksityisteitä noin 385 000 kilometriä. Suomen tieverkosta lähes 60 % (noin 385 000 km) on yksityisteitä, josta vajaa puolet on järjestäytynyt tiekunniksi. Siltoja yksityisteillä on noin 12 000 kpl sekä avustettavia erityiskohteita noin 20 kappaletta. Yksityisteiden varsilla on arviolta noin 30 000 yritystä, 40 000 maatilayritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 kesämökkiä sekä suuri määrä metsätilojen palstoja.
Kuluvalla vaalikaudella yksityistieavustuksia on leikattu joka vuosi. Ensi vuonna määräraha olisi enää 5,5 miljoonaa euroa, josta noin puolet menee lossiliikenteen ylläpitoon. Vertailun vuoksi viime vaalikaudella yksityistieavustukset olivat pienimmilläänkin 23 miljoonaa euroa.
Korostamme, että tarve panostaa yksityisteihin ei ole hävinnyt mihinkään. Sen sijaan hallitus on määrätietoisesti heikentämässä huoltovarmuuden kannalta kriittistä infrastruktuuria ja maksattamassa tiekuntien osakkailla valtiovallan keskeistä velvollisuutta vahvistaa ja ylläpitää koko Suomen huolto- ja toimintavarmuudelle tärkeitä yksityisteitä.
Kevyen liikenteen väylät. Kunnille on myönnetty hakemuksesta valtionavustusta kävelyä ja pyöräilyä edistäviin infrahankkeisiin, muihin kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita parantaviin hankkeisiin. Kunnat olleet aktiivisia käyttämään tukea, koska se parantaa liikenneturvallisuutta.
Liikenneturvallisuudelle tärkeiden pyöräteiden rakentamisen valtionosuutta on kuluvalla vaalikaudella lähes puolitettu. Toinen ongelma on ollut, että tukea on voitu myöntää vain kunnan omistamille liikenneväylille. Suomessa on kuitenkin paljon erityisesti maaseutumaisia kuntia, jotka sijaitsevat valtion omistaman tieverkon varrella. Tällaisille alueille ei ole voitu tukea myöntää.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä yksityisteiden sekä kävelyn ja pyöräilyn edistämisen määrärahoitusta ensi vuodelle tulisi nostaa esimerkiksi perumalla tulossa oleva autojen romutuspalkkio, johon hallitus on varannut rahoitusta yhteensä 20 miljoonaa euroa vuosille 2026—2027. Katsomme, että eduskunnalle annettu autojen romutuspalkkioesitys on tehotonta valtionrahan käyttöä, koska siitä hyötyvät sellaiset, jotka muutoinkin olisivat vaihtamassa autonsa uuteen.