Perustelut

Hallinnonalan määrärahat

Liikenne- ja viestintävaliokunta käsittelee tässä lausunnossaan valtion talousarvioesitystä 2014 toimialansa eli liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan näkökulmasta. Valiokunta keskittyy lausunnossaan mm. perusväylänpidon rahoitukseen, kuljetusten ja logistiikan kustannusten merkitykseen Suomen kilpailukyvyn kannalta sekä joukkoliikenteen rahoitukseen.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle esitetään määrärahoja yhteensä 2 960 miljoonaa euroa vuodelle 2014. Tästä liikenneverkon määräraha on 1 701 miljoonaa euroa. Liikenteen tukemiseen ja ostopalveluihin on osoitettu 227 miljoonaa euroa, liikenteen viranomaispalveluihin 52 miljoonaa euroa ja luokkaan viestintäpalvelut ja -verkot sekä viestinnän tukeminen on osoitettu 534 miljoonaa euroa. Tutkimuksen määrärahaksi on esitetty 48 miljoonaa euroa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että talousarvioesityksellä joudutaan toteuttamaan kaikkia hallinnonaloja omalta osaltaan koskevia valtiontalouden säästötoimia. Valiokunta katsoo, että liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle kohdennetut määrärahat ovat kokonaisuutena tarkasteltuna tasoltaan kohtuullisella tasolla, erityisesti jos niitä verrataan muihin yhteiskunnan rahoitustarpeisiin tai muiden hallinnonalojen rahoitustasoon. Valiokunta korostaa, että liikenteen määrärahojen määräytymisessä on otettava myös jatkossa huomioon liikennesektorin toimivuuden huomattava kokonaismerkitys talouskasvulle, elinkeinoelämän kilpailukyvylle, muille hallinnonaloille ja ihmisten arkiliikkumiselle. Myös sähköisten viestintäverkkojen ja digitaalisten palvelujen merkitys yhteiskunnan toimivuudelle on jo tänä päivänä keskeinen, ja valiokunnan käsityksen mukaan se kasvaa edelleen, minkä tulee vastaavasti näkyä jatkossa myös kyseisen sektorin rahoituksen määräytymisessä.

Perusväylänpito

Hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2014 perusväylänpidolle on varattu bruttona 1 061 miljoonaa euroa, josta 74 miljoonaa euroa rahoitetaan momentille nettoutettavilla tuloilla, kuten ratamaksulla ja kuntien osuuksilla pieniin tieinvestointeihin.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää hyvänä, että perusväylänpidon ryhmittelyä talousarvioesityksessä on muutettu aiempaa selkeämmäksi. Vuonna 2014 perusväylänpidon rahoitus jakautuu seuraavasti:

• Päivittäinen kunnossapito, 394 miljoonaa euroa
• Ylläpito, 372 miljoonaa euroa
• Liikenteen palvelut, 182 miljoonaa euroa
• Parantaminen, 113 miljoonaa euroa

Vuonna 2014 käynnistyvät perusväylänpidon momentilta rahoitettavina erillishankkeina raakapuuterminaalit (5 miljoonaa euroa vuonna 2014, koko hanke 40 miljoonaa euroa) sekä pääratojen routa- ja pehmeikköalueiden korjaukset (5 miljoonaa euroa vuonna 2014, koko hanke 85 miljoonaa euroa). Lisäksi tänä vuonna käynnistynyt tie-, meri- ja rautatieliikenteen ohjausjärjestelmien uusimishankkeen toteutus jatkuu perusväylänpidon erillishankkeena.

Hallitus on osoittanut tiestön kunnostukseen kehyskaudella yhteensä 55 miljoonaa euroa rahoitusta, jolla voidaan korjata logistisesti kriittisimpiä kohteita raskaan liikenteen mittojen ja massojen korottamiseen liittyen. Vuoden 2014 osalta rahoitus on 15 miljoonaa euroa, joka käytetään pääosin siltojen vahvistamiseen.

Valiokunnan saaman viranomaisselvityksen mukaan keskeisen väyläverkoston kunto on hyvä, mutta muiden väylien kunto on heikentynyt viime vuosina. Nykyisellä rahoitustasolla pystytään varmistamaan vain väylien päivittäinen kunnossapito ja keskeisen väyläverkoston kunnon pitäminen nykytasolla. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös siltojen ja muiden kriittisten rakenteiden kunto säilyy nykyisellä tasolla. Muun väyläverkoston kunto jatkaa heikkenemistään, ja väylien korjausvelka kasvaa. Erityisiä ongelmia ovat erittäin vähäliikenteiset tiet ja radat sekä ratapihat. Valiokunta kantaa erityistä huolta pieniin rakennuskohteisiin käytettävän rahoituksen vähäisyydestä, mikä hankaloittaa paikallisten kevyen liikenteen-, maankäyttö- ja liikenneturvallisuushankkeiden etenemistä. Kunnat joutuvat saadun selvityksen mukaan osallistumaan valtion velvoitteiden toteuttamiseen, jotta yhteiskunnallinen kehittäminen voisi edetä tarpeiden mukaisesti.

Valiokunta viittaa talousarvioesityksen perusteluihin, joiden mukaan maanteiden, rautateiden ja vesiväylien huonokuntoisten rakenteiden arvioitu yhteenlaskettu korjaustarve (ns. korjausvelka) on noin 2 miljardia euroa. Todellinen korjaustarve on esityksen perustelujen mukaan noin 800—1 000 miljoonaa euroa, joka edellyttäisi vuosittaista noin 60 miljoonan euron lisärahoitusta.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä ja tärkeänä, että liikennepoliittisen selonteon ja kehyspäätösten linjausten mukaisesti väyläinvestoinneista siirretään 100 miljoonaa euroa vuodessa liikenneverkon pieniin investointeihin ja ylläpitoon (perusväylänpitoon) vuodesta 2016 alkaen. Kehykset eivät kuitenkaan sisällä liikennepoliittisessa selonteossa linjattua perusväylänpidon rahoituksen ostovoiman turvaamista hallituskauden taitteessa tehtävällä kustannustason nousua vastaavalla tasokorotuksella. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että selonteon yhteydessä linjattu tasokorotus toteutuu. Tarkoituksenmukaisinta olisi kuitenkin turvata perusväylänpidon rahoituksen ostovoima vuosittain talousarvioon otettavalla määrärahan lisäyksellä.

Yksityisteiden rahoitukseen esitetty 4 miljoonan euron vähennys edellisvuodesta on valiokunnan arvion mukaan laajan yksityistieverkon ylläpidon kannalta hyvin epätarkoituksenmukaista, ja se merkitsee käytännössä kuntien rahoitusvastuun korostumista edelleen. Esitetystä 5 miljoonan euron määrärahasta vuodelle 2014 on tarkoitus käyttää noin 2 miljoonaa euroa lauttojen käytön ja kunnossapidon tukemiseen. Loppuosa määrärahasta, noin 3 miljoonaa euroa, käytetään erityisesti yksityisteiden liikennöitävyyden kannalta kiireellisimpien siltojen ja suurien rumpujen parantamiseen tai tien vaurioitumisten korjaamiseen.

Valiokunta pitää yksityisteiden rahoituksen kehityssuuntaa huolestuttavana. Yksityisteitä on Suomessa yhteensä yli 350 000 km, ja on selvää, että esitetty rahoitustaso ei riitä yksityistieverkon kunnon ylläpitämiseen. Yksityistiet ovat haja-asutusalueille elintärkeä infrastruktuuri, jota käyttää suuri osa kansalaisista, ja myös monet tärkeät yritystoimintaan liittyvät kuljetukset lähtevät yksityisteiltä. Valiokunta katsoo, että rahoituksen kohdentaminen pääväylien kunnon varmistamiseen on tärkeää, mutta tämä ei saisi kuitenkaan johtaa yksityisteiden kunnon huomattavaan heikkenemiseen.

Kehittämishankkeet

Väyläverkon kehittämisinvestointeihin on esityksessä vuodelle 2014 ehdotettu 485 miljoonaa euroa, josta kuntien rahoitusosuutta on noin 10 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää hyvänä, että käynnissä oleviin hankkeisiin tarvittavien jatkomäärärahojen lisäksi kehittämismäärärahoilla pystytään aloittamaan neljä uutta hanketta. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää hyvänä myös sitä, että aiemmin erillisinä hankkeina olleet Seinäjoki—Oulu II vaihe ja Kokkola—Ylivieska-kaksoisraide yhdistetään Pohjanmaan rata -hankkeeksi synergiaetujen turvaamiseksi ja liikenteelle aiheutuvien viiveiden minimoimiseksi. Valiokunta on useissa aiemmissa kannanotoissaan korostanut näiden pääradan hankkeiden merkittävyyttä koko rataverkon toimivuudelle ja välityskyvylle.

Hankintamenettelyt ja hankkeiden rahoitus

Asiantuntijakuulemisessa on korostettu, että pitkäjänteisellä yli hallituskausien ulottuvalla liikenneverkon suunnittelulla on mahdollista lisätä kustannustehokkuutta ja kohdistaa investoinnit tulevaisuuden tarpeita parhaiten palveleviin hankkeisiin. Nykyisen hankintalain mukainen perinteinen kilpailutus ei saadun selvityksen mukaan kuitenkaan mahdollista innovointia ja kokonaistaloudellisuuden huomioon ottamista optimaalisella tavalla hankkeiden toteutuksessa.

Valiokunta katsoo, että infrastruktuurihankkeiden hankintamenettelyä voitaisiin pyrkiä kehittämään esimerkiksi hankkeelta haluttavaa palvelutasoa, välityskykyä tai muuta vastaavaa tavoitetta korostavaan suuntaan siten, että hankkeen toteuttajille voitaisiin haluttaessa jättää aiempaa enemmän liikkumavaraa toteutustavan osalta. Valiokunta viittaa muun muassa ns. allianssimalliin, jolla eräässä esimerkkitapauksessa oli saadun selvityksen mukaan saavutettu merkittävä säästö verrattuna toteutukseen perinteisillä toimintatavoilla. Uudenlaisilla suunnitteluratkaisuilla ja laatutason määrittelyillä saattaisi olla mahdollista saada käytettävissä olevalla rahoituksella merkittävästi enemmän aikaan. Valiokunta korostaa myös, että perusväylänpito- ja investointikohteet on valittava systemaattisesti ja pitkäjänteisesti liikennevirtojen sekä kohteiden nykyisen kunnon perusteella, jotta investoinneilla voidaan saavuttaa maksimaalinen hyöty.

Liikenneverkon kunnon rapautumisen pysäyttämiseen tarvitaan valiokunnan arvion mukaan myös liikenneverkkojen rahoituspolitiikan kehittämistä. Liikenneverkko on keskeinen kansallinen kilpailutekijä, ja sen kehittämisessä on tarpeen harkita jatkossa myös uuden tyyppisiä rahoitusratkaisuja ja vaihtoehtoisia rahoitusmalleja uusien infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseksi.

Logistiikan kustannukset ja kilpailukyky

Valiokunta katsoo talousarvioesityksen tavoin, että suomalaisella elinkeinoelämällä tulee olla edellytykset globaalisti kilpailukykyiseen toimintaan. Liikenteen ja logistiikan toimivuudella ja kustannuksilla on olennainen merkitys Suomen elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta. Valiokunta pitää ensisijaisen tärkeänä, että Suomen elinkeinoelämän kilpailukykyä pyritään parantamaan laajalla keinovalikoimalla alentaen Suomen nykyisin korkeita kuljetusten ja logistiikan kustannuksia erityisesti tie- ja merikuljetusten osalta.

Myös perusväylänpidon rahoituksella on huomattava merkitys mm. liikennejärjestelmän toimivuuden kannalta. Mikäli liikenneväylän kunnossa tai välityskyvyssä on ongelmia, liikenne ei etene sujuvasti, mikä lisää kustannuksia ja samalla mm. ympäristöhaittoja. Liikennejärjestelmän tulee toimia kokonaisuutena siten, että tavaroiden ja ihmisten tehokas liikkuminen ja alueiden saavutettavuus pystytään turvaamaan eri liikennemuotoja järkevästi hyödyntäen.

Tavaraliikenteen kuljetussuoritteesta noin kaksi kolmasosaa kulkee maanteitse ja henkilöliikenteen suoritteesta jopa yli 90 prosenttia. Esityksen mukaan Suomen logistista kilpailukykyä pyritään parantamaan mm. nostamalla raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien suurimpia sallittuja mittoja ja massoja. Tätä tarkoitusta varten tiestön kunnostukseen on osoitettu kehyskaudelle yhteensä 55 miljoonaa euroa ja vuoden 2014 talousarviossa 15 miljoonaa euroa, joka käytetään pääosin siltojen vahvistamiseen. Valiokunta toteaa, että ajoneuvokaluston suuremmat massat ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan haaste osalle tieverkkoa ja mm. yksityisteiden ja siltojen painorajoitukset asettavat tällä hetkellä huomattavia rajoitteita suurempien massojen laajamittaisemmalle hyödyntämiselle kuljetuksissa. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että tämänhetkiset painorajoitukset rajoittavat paikoin jo nykyisin sallitun 60 tonnin kokonaispainon hyödyntämistä. Lisäksi on tuotu esille, että suurempien mittojen ja massojen hyödyntämisen haasteena on myös kuntien katuverkon tämän hetkinen kunto. Valiokunta toteaa, että pyrkimällä käyttämään keskeisimpiä kuljetusreittejä käyttävissä kuljetuksissa suurempia mittoja ja massoja voidaan pyrkiä vähentämään kuljetuskustannuksia, lisäämään tätä kautta kilpailukykyä ja edistämään samalla myös ympäristötavoitteiden saavuttamista. Laajamittaisempi suurempien mittojen ja massojen hyödyntäminen vaatii kuitenkin jatkossa selkeästi lisärahoitusta, jota tulee pyrkiä löytämään valtiontalouden niin salliessa.

Dieselpolttoaineen hinta on noussut viime vuosina huomattavasti, ja vuoden 2012 alussa voimaan tullut polttoaineveron korotus toi joidenkin arvioiden mukaan jopa 100 miljoonan euron lisäkustannukset kuljetusyrityksille ja viime kädessä kaupalle ja teollisuudelle. Tavarankuljetusten lisäksi polttoaineen hinnannousu on rasittanut huomattavasti myös muun ammattiliikenteen, kuten joukkoliikenteen, kilpailukykyä. Tieliikenteen kuljetuskustannuksia tulee edelleen nostamaan vuoden 2014 talousarviossa esitetty dieselin veronkorotus, joka valiokunnan saaman selvityksen mukaan lisää kuljetuskustannuksia entisestään arviolta lähes 30 miljoonalla eurolla. Maantiekuljetuksia, joihin verorasitus kohdistuu, voidaan vain varsin rajallisesti korvata muilla kuljetusmuodoilla. Pitkistä etäisyyksistä johtuen polttoaineen hinnalla on Suomessa keskeinen merkitys ammattiliikenteelle. Tästä syystä muodollisesti pienilläkin polttoaineen hinnan muutoksilla on kokonaisuutena huomattavia vaikutuksia kuljetuskustannuksiin ja elinkeinoelämän kilpailukykyyn. Sama koskee myös joukkoliikenteen kustannuksia.

Valiokunta on huolissaan kuljetuselinkeinon kannattavuutta heikentävästä kustannusten jatkuvasta nousukehityksestä ja näiden lisäkustannusten vaikutuksista elinkeinoelämän kannattavuuteen. Valiokunta on jo aiemmin katsonut, että keskeinen logistiikkakustannusten vähentämisen ja kannattavuuden edistämisen väline voisi olla verotilimenettely tai muu vastaava ammattiliikenteen dieselveron palautusjärjestelmä, jonka käyttöönoton mahdollisuudet tulee arvioida pikaisesti. Uusien tulevien polttoaineen hinnankorostusten myötä järjestelmän käyttöönoton tarve on entistäkin suurempi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan EU-tason säännökset mahdollistavat edelleenkin muutaman sentin litrakohtaisen palautuksen, millä voisi olla arviolta kymmenien miljoonien eurojen vaikutukset kuljetuskustannuksiin. Palautusjärjestelmällä tulisi huolehtia siitä, että vuonna 2014 tuleva dieselveron korotus ei enää lisää raskaan liikenteen ja joukkoliikenteen entisestään korkeita kustannuksia.

Suomi on maantieteellisestä sijainnista johtuen ulkomaankaupan osalta käytännössä täysin riippuvainen toimivista merikuljetuksista ja satamien sekä merenkulun logistiikan toimivuudesta. Merikuljetusten toimivuudella ja kustannustasolla on siten ratkaiseva merkitys Suomen elinkeinoelämälle ja kilpailukyvylle. Vuoden 2014 talousarvioon ehdotetaan 20 miljoonaa euroa käytössä oleviin aluksiin tehtävien ympäristönsuojelua parantavien jälkiasennettavien laitteiden (kuten rikkipesurit ja vastaavat pakokaasupäästöjen puhdistusteknologiat) investointikustannusten tukemiseen. Valiokunta pitää hyvänä, että alusinvestointien ympäristötukea voidaan käyttää mm. rikkidirektiivin elinkeinoelämän kilpailukykyyn kohdistuvien negatiivisten vaikutusten lieventämiseksi. Myös tulevassa meriliikennestrategiassa on syytä pohtia, miten merikuljetusten kustannuksia saataisiin olennaisesti alennettua.

Joukkoliikenne

Joukkoliikenteen palvelujen ostoihin ja kehittämiseen ehdotetaan yhteensä 100,8 miljoonaa euroa, mistä junien kaukoliikenteen ostoihin esitetään 34 miljoonaa, junien lähiliikenteen ostoihin 9,1 miljoonaa ja alueellisen ja paikallisen liikenteen ostoihin, hintavelvoitteisiin ja kehittämiseen 30,8 miljoonaa euroa. Kyseiseen määrärahaan sisältyy myös suurten ja keskisuurten kaupunkien joukkoliikenteen tukemiseen varattavat yhteensä 22,8 miljoonaa euroa. Kokonaisrahoituksen määrä on säilynyt ennallaan, mutta rahoituksen reaalinen arvo on jo useiden vuosien ajan laskenut mm. liikennöinnin kustannusten nousun myötä, mikä on valiokunnan saaman selvityksen mukaan johtanut palvelutason heikkenemiskehitykseen ja lisännyt selkeästi kuntien rahoitusvastuuta liikenteen järjestämisessä. Asiantuntijakuulemisessa on esitetty näkemyksenä, että nykyinen määrärahataso ei riitä nykytasoisen joukkoliikenteen ylläpitämiseen eikä myöskään kaikilta osin joukkoliikenteelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Talousarvioesityksen mukaan neljällä suurimmalla kaupunkiseudulla tavoitteena on yksityisautoilun kanssa kilpailukykyinen joukkoliikenne erityisesti työmatkoilla. Keskisuurilla kaupunkiseuduilla pyritään houkuttelevaan joukkoliikenteen tarjontaan. Pienillä kaupunkiseuduilla ja kaupunkiseutujen läheisillä haja-asutusalueilla pyritään joukkoliikenteen peruspalvelutasoon. Peruspalvelutasoisella liikenteellä tarkoitetaan kansalaisten ja elinkeinoelämän välttämättömiin liikkumistarpeisiin liittyvää palvelutasoa, joka toteutetaan koko maassa. Peruspalvelutaso määritellään liikennejärjestelmätasolla ja riittää, että se toteutuu yhdellä liikennemuodolla. Valiokunta pitää joukkoliikenteelle asetettuja yleisiä tavoitteita lähtökohtaisesti hyvinä. Valiokunta kuitenkin toteaa, että tavoitteiden saavuttaminen ehdotetulla rahoitustasolla voi osoittautua hyvin haasteelliseksi.

Suurten kaupunkien, eli Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun seutujen, joukkoliikenteen avustamiseen varataan 12,75 miljoonaa euroa ja keskisuurten kaupunkiseutujen joukkoliikenteen tukemiseen 10 miljoonaa euroa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suurten kaupunkiseutujen oma nettomääräinen tuki on samaan aikaan noin 300 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää hyvänä lähtökohtaa, jonka mukaan kaupungeille tarkoitettuja tukia saadakseen tulee myös sitoutua joukkoliikenteen kehittämiseen. Suurten ja keskisuurten kaupunkien joukkoliikenteen tukemiseen osoitettu määräraha on kuitenkin tarpeeseen nähden varsin pieni.

Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota kuntien ja maakuntakeskusten välisen joukkoliikenneverkoston toteuttamiseen ja sen toimivuuden varmistamiseen. Valiokunta toteaa, että olennainen maaseudun ja haja-asutusalueiden joukkoliikenteeseen vaikuttava tekijä on väestömäärän pieneneminen, mikä tekee liikenteen järjestämisen näillä alueilla haasteelliseksi. Valiokunta korostaa, että mikäli riittävät joukkoliikennepalvelut eivät toteudu markkinaehtoisesti, peruspalvelutaso tulee pystyä jatkossa turvaamaan erilaisin palveluostoin ja tähän varattavin resurssein. Valiokunta toteaa, että haja-asutusalueille tulisi myös etsiä eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä keinoja, joilla tavoitteeksi asetettu peruspalvelutasoinen joukkoliikenne voitaisiin järjestää kustannustehokkaasti. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tulee kehittää myös eri joukkoliikennemuotojen yhteentoimivuutta.

Valiokunta pitää joukkoliikennelain tehokasta ja riittävän nopeaa toimeenpanoa erittäin tärkeänä erityisesti linja-autoliikenteen palvelutason mutta myös liikenteen harjoittajien liiketoimintamahdollisuuksien turvaamiseksi maan eri alueilla. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan joukkoliikenteen järjestämisen valmistelu on monilla seuduilla vielä huolestuttavasti kesken, siirtymäajan liikennöintisopimusten voimassaolon päättymisaikojen lähestymisestä huolimatta. Yhtenäisen joukkoliikenteen lippujärjestelmän tavoitetta on saatu kaupunkiseuduilla eteenpäin, mutta tavoitteena tulee edelleen olla valtakunnallisesti yhteentoimiva lippujärjestelmä. Valiokunta korostaa, että joukkoliikenteen tavoitteiden saavuttaminen erityisesti haja-asutusalueiden liikenteen osalta vaatii kaikkien osapuolten saumatonta yhteistyötä, uusia menettelytapoja ja osaamisen kehittämistä, mutta myös julkisen rahoituksen riittävyyttä. Valiokunta toteaa, että lain toimeenpanossa tulee kaikin keinoin pyrkiä pysymään laissa säädetyissä määräajoissa liikenteen järjestämisen osalta. Valiokunta pitää tärkeänä, että toimeenpanossa etsitään kuitenkin keinoja varmistaa alueiden joukkoliikennepalveluiden kohtuullinen saatavuus ja luotettavuus kaikkien tilanteiden varalta.

Valiokunta pitää valtioneuvoston julkisesti rahoitettujen henkilökuljetusten uudistamista koskevan periaatepäätöksen toimeenpanoa tärkeänä joukkoliikenteen palvelutason toteutumisen ja rahoituksen kehittämisen kannalta. Joukkoliikenteen määrärahatason nostamiseen on kuitenkin nykyisen rahoituksen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi olemassa selkeä tarve jo tätä aiemmin. Valiokunta katsoo, että joukkoliikenteen rahoituksen ostovoima tulisi mahdollisuuksien mukaan turvata vuosittaisilla indeksikorotuksilla. Lisäksi edellä jo mainitulla dieselveron palautusjärjestelmällä on mahdollista kehittää liikennöinnin kannattavuutta ja edistää myös tätä kautta joukkoliikenteen palvelutason toteutumista.

Rautatie- ja lentoliikenne ovat olennaisia osia maan sisäistä liikennejärjestelmää, ja lentoliikenteellä on myös hyvin keskeinen merkitys Suomen henkilöliikenteen ulkomaan yhteyksien kannalta. Esityksen mukaan lentoliikennettä voidaan ostaa paikkakunnille, joille matka-aika Helsingistä junalla on yli 3 tuntia. Valiokunta korostaa, että pienemmillä lentoasemilla voi olla alueellisesti huomattavan tärkeä merkitys ja mm. paikallisten yritysten toiminnan sekä matkailuelinkeinon kannalta lentoyhteyksien säilyminen maakuntakentillä voi olla ratkaisevaa.

Eräitä muita näkökohtia

Valtion ja suurten kaupunkiseutujen välisiä MAL-hankkeita (maankäyttö, asuminen ja liikenne) toteutetaan Helsingin, Turun, Oulun ja Tampereen kaupunkiseuduilla yhteistyössä kaupunkien kanssa ja tähän varataan 15 miljoonaa euroa vuodelle 2014. Kaupunkien oma rahoitusosuus on vastaavan suuruinen. Valiokunta pitää MAL-sopimuksia hyvin tärkeinä alueiden pitkäjänteiselle ja tehokkaalle liikennesuunnittelulle ja -rakentamiselle. Eri toimintojen järkevällä sijoittamisella ja yhteentoimivuuden varmistamisella voidaan saavuttaa olennaisia etuja myös liikenteen toimivuuden ja kustannusten kannalta. Valiokunta katsoo, että MAL-hankkeiden osalta olisi jatkossa paikallaan pyrkiä kehittämään menettelyjä, joilla hankkeiden toimeenpanoa ja niiden hyödyntämistä saataisiin tehostettua ja joilla saataisiin aikaan entistä parempia tuloksia.

Valiokunta toteaa, että laajakaistaohjelman toimeenpanon jatkamisella ja tavoitteiden tasapuolisella saavuttamisella on edelleen olennainen merkitys Suomen lähivuosien tietoyhteiskuntakehityksen ja myös aluekehityksen kannalta. Alueilla, joilla markkinoiden kilpailu ei turvaa tarvittavien yhteyksien rakentamista ja tarjontaa, tarvitaan myös valtion tukia ja niiden jakamista joustavalla ja hankkeiden liikkeellelähtöä ja toteuttamista parhaiten edistävällä tavalla. Kehittyvän tietoyhteiskunnan tulee ulottua myös haja-asutusalueille ja tämä tulee ottaa huomioon tulevaisuudessa myös tarvittavan julkisen rahoituksen riittävyydessä.

Viestintävirastoon perustettavan Kyberturvallisuuskeskuksen perustamiseen varataan Viestintäviraston toimintamenoihin 1 miljoona euroa vuodelle 2014. Valiokunta pitää tätä erittäin hyvänä ja toteaa, että Viestintäviraston kyberturvallisuustoimintojen resurssien tarvetta tulee seurata jatkossa siten, että myös mahdollinen toimintaympäristön muutoksista johtuva tehtävien lisääntyminen otetaan huomioon resurssien ja rahoituksen määräytymisessä.