Yleisperustelut

Ilmailulain (1194/2009) uudistuksella pyritään ennen kaikkea saattamaan kotimainen ilmailua koskeva laki vastaamaan EU-sääntelyn ja kansainvälisen sääntelyn uudistuneita vaatimuksia. Samalla toteutetaan erilaisia käytännön toiminnassa esille tulleita muutostarpeita. Esityksen yhtenä lähtökohtana on ollut, että hallinnollisia vaatimuksia, kuten lupia ja hyväksyntöjä, pyritään vähentämään mahdollisuuksien mukaan.

Valiokunta pitää hyvänä, että esityksessä kootaan lain 3 §:ään yhteen Liikenteen turvallisuusviraston ilmailuun liittyviä tehtäviä koskevaa sääntelyä. Liikenteen turvallisuusvirastolle tulisi esityksen myötä uutena tehtävänä mm. laatia ja vahvistaa ilmailun turvallisuusohjelma.

Valiokunta katsoo, että nykyinen suomalainen lennonvarmistusjärjestelmä on hyvä ja myös kustannustehokas järjestelmä, joka antaa Suomessa erinomaiset edellytykset lentoliikenteen turvallisuudelle. Valiokunta pitää hyvänä, että sotilasilmailua koskevaa sääntelyä selkeytetään ja tarkistetaan esityksessä siten, että myös sotilasilmailun erityistarpeet pyritään huomioimaan. Valiokunta katsoo, että samassa ilmatilassa toimivan ja mm. yhteisiä lennonvarmistuspalveluja käyttävän siviili-ilmailun ja sotilasilmailun sääntelyn ja käytännön toiminnan yhteensovittaminen ja kustannustehokkuuden säilyttäminen on erityisen tärkeää.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan mm. Euroopan unionin ilmatilauudistuksen (SERA) ja puolustusvoimauudistuksen aikatauluista johtuen esityksen 11 §:n ilmailulta rajoitettuja alueita ja vaara-alueita koskevat muutokset tulisi saada voimaan jo 13.11.2014. Mainitussa pykälässä säädettäisiin siitä, millä edellytyksillä, miten ja missä tilanteissa ilmailua voidaan rajoittaa tai kieltää tietyllä alueella.

Miehittämättömät ilma-alukset

Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että esityksellä pyritään huomioimaan miehittämättömien ilma-alusten tarpeet. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan miehittämättömät alukset tarjoavat tulevaisuudessa hyvin monenlaisia käyttömahdollisuuksia, ja alaan liittyvä tutkimus ja teollisuus voivat tarjota kotimaisille yrityksille uusia mahdollisuuksia hyvin nopeasti kehittyvillä markkinoilla. Valiokunta katsoo, että lainsäädännön tulee toimia tämän kehityksen mahdollistajana turvallisuusnäkökohtien sallimissa rajoissa, ja on tärkeää, että tarpeettomat lainsäädännölliset esteet pyritään poistamaan.

Esityksen 70 §:ään sisältyy lentotyössä käytettäviä miehittämättömiä ilma-aluksia koskeva poikkeus rekisteröintivaatimuksesta, joka vastaa voimassa olevaa oikeustilaa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan osa miehittämättömistä ilma-aluksista on kooltaan niin pieniä, että niiden rekisteritunnuksen erottaminen silmämääräisesti voisi käytännössä olla mahdotonta. Osa miehittämättömien ilma-alusten omistajista saattaa kuitenkin pitää rekisteröintiä itse tärkeänä. Tästä syystä esitys mahdollistaa toimintamassaltaan alle 150 kilon lentotyöhön käytettävän miehittämättömän ilma-aluksen rekisteröinnin ilma-alusrekisteriin, mutta ei tee rekisteröintiä pakolliseksi. Valiokunta pitää hyvänä, että hallituksen esityksellä on pyritty poistamaan miehittämättömien ilma-alusten käytöstä hallinnollisia esteitä. Valiokunta pitää rekisteröintivelvollisuutta koskevaa poikkeusta hyvänä, mutta toteaa samalla, että sääntelyn vaikutusten ja vastuu- yms. kysymysten seuranta ja selvittäminen on tärkeää. Jatkossa olisi tarpeen etsiä myös keinoja suurempikokoisten miehittämättömien ilma-alusten käytön mahdollistamiseen ja edistämiseen.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykylainsäädäntö ja käsittelyssä oleva ehdotus eivät kuitenkaan vielä kaikilta osin mahdollista miehittämättömien ilma-alusten kaupallisen potentiaalin hyödyntämistä Suomessa. Miehittämättömiä ilma-aluksia koskeva sääntely vaatii jatkossa arviointia kansainvälisellä tasolla mutta myös kansallisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa arvioidaan, ovatko esityksessä ehdotetut muutokset miehittämättömien ilma-alusten käytön yleistymisen ja alan kotimaisen teollisuuden toimintamahdollisuuksien varmistamiseksi riittäviä. Valiokunta pitää tärkeänä, että kansallisesti pyritään tekemään kaikki se, mikä kansainväliset sopimukset ja sääntely huomioon ottaen on mahdollista. Valiokunta pitää myös toivottavana, että Suomi toimii mahdollisuuksien mukaan aloitteellisesti kansainvälisten foorumien suuntaan, jotta alan toimintasäännöt saadaan myös kansainvälisellä tasolla kaikilta osin selkeytettyä.

Julkisten hallintotehtävien antaminen muille kuin viranomaisille

Esityksessä ehdotetaan useita muutoksia, joilla julkisia hallintotehtäviä siirretään muulle kuin viranomaiselle tai mahdollistetaan näiden tehtävien siirtäminen lain nojalla.

Perustuslakivaliokunnan esityksestä antaman lausunnon (PeVL 27/2014 vp) mukaan, jotta laki voitaisiin hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, lakiehdotuksen turvatarkastajia koskevaa 97 §:ää tulee muuttaa siten, että turvatarkastajat ovat jatkossakin viranomaisen hyväksymiä. Lausunnon mukaan lentoaseman turvatarkastustoiminnassa on kyse tosiasiallisesta hallintotoiminnasta, jolla kuitenkin voidaan puuttua merkittävästikin perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Kyseisten tarkastajien tulee voimassa olevan ilmailulain mukaan olla Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymiä. Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että esityksen 97 §:ään tehdään perustuslakivaliokunnan edellyttämä Liikenteen turvallisuusviraston hyväksyntää koskeva lisäys.

Lennonvarmistuspalvelujen kieli

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota 108 §:n 3 momentin säännökseen, jonka mukaan liikenne- ja viestintäministeriö voisi päättää, että Suomen vastuulla olevassa ilmatilassa tai sen osassa annetaan lennonvarmistuspalvelua vain englannin kielellä. Kuulemisessa on tuotu eräänä näkemyksenä esille, että kaikilta ilmailun harrastajilta tai kotimaisilta viranomaisilta ei voida vaatia sujuvaa englannin kielen taitoa ja, jos lennonvarmistuspalvelua tarjottaisiin vain englanniksi, tällä saattaisi olla negatiivisia turvallisuusvaikutuksia kielitaidon puutteista johtuen. Kyseinen säännös vastaa kuitenkin voimassa olevan ilmailulain 116 §:n 3 momenttia.

Valiokunta korostaa, että myös jatkossa mahdollisia käytettävää kieltä koskevia päätöksiä tehtäessä on tarkkaan arvioitava, onko vaatimus todella tarpeen lentoturvallisuuden tai ilmailun sujuvuuden varmistamiseksi ja yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan tavoitteiden toteuttamiseksi. Valiokunta toteaa, että kansainvälisissä yhteyksissä englannin kielen käyttäminen lennonvarmistuksessa on pitkälti vallitseva käytäntö ja lähtökohtaisesti sen voidaan nähdä olevan ammattimaisessa ilmailussa myös turvallisuuden kannalta edullista.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan mahdolliset kieltä koskevat päätökset koskisivat lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä lähinnä yläilmatilaa ja aluelennonjohtopalveluita sekä pidemmällä aikavälillä mahdollisesti kansainväliseen liikenteeseen käytettäviä suurimpia lentoasemia. Näin ollen kyseiset päätökset eivät saadun selvityksen mukaan todennäköisesti vaikuttaisi olennaisesti harrasteilmailun toimintaan.

Valiokunta pitää kuitenkin hyvin tärkeänä, että mahdollisia päätöksiä tehtäessä otetaan huomioon myös erilaiseen harrasteilmailuun liittyvät tarpeet ja turvallisuusvaikutukset ottaen huomioon, että kaikilta harrastajilta, tai edes kotimaisilta viranomaisilta, ei välttämättä ole kohtuullista odottaa riittävän sujuvaa englannin kielen taitoa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan mainitussa pykälässä tarkoitettu tarjottavan palvelun kieltä koskeva päätös saattaa olla tarpeen esim. silloin, jos lennonvarmistuksen käytännön toteutuksen vastuu siirtyy jossain tietyssä tilanteessa, esimerkiksi yhteistä ilmatilaa koskevan sopimuksen mukaisesti toisen maan viranomaiselle. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tällaisessakin tilanteessa kuitenkin varmistettaisiin aina käytännön toimenpitein, että suomenkielinen palvelu on tarvittaessa saatavilla. Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että ilmailun turvallisuuden ja kotimaisten viranomaistoimintojen varmistamiseksi on välttämätöntä, että palvelu voidaan aina saada tarvittaessa myös suomen ja ruotsin kielellä.

Lennonvarmistuksen hinnoittelu

Asiantuntijakuulemisessa on yhtenä näkemyksenä tuotu esille, että hallituksen esityksen 112 §:n 4 momentista tulisi poistaa ilmaliikennepalvelun tarjoajan oikeus periä kohtuullisen tuoton sisältävä määrä lennonvarmistuksen erillispalveluista. Valiokunta toteaa, että ilmaliikennepalvelujen tarjoaja Suomessa eli Finavia Oyj on osakeyhtiö, joka toimii asiakkailta perimiensä maksujen varassa ja verkostoperiaatteen mukaisesti Suomen lentoasemaverkostoa ylläpitäen ilman julkista budjettirahoitusta. Näin ollen valiokunta pitää välttämättömänä, että sillä on jatkossakin oikeus saada toiminnastaan kohtuullinen tuotto. Valiokunta toteaa, että käytännössä tiukka kansainvälinen kilpailu asettaa tosiasiallisia rajoja hinnoittelun määrittelemiselle. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että esityksen 111 §:n 2 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto valvoo, että valtion ilmailulta ja sotilasilmailulta perittävät maksut ovat kohtuullisia ja hinnoittelussa noudatetaan, mitä 112 §:ssä säädetään.

Lentoesteitä koskeva sääntely

Esityksen 158 §:n lentoesteitä koskevaan sääntelyyn ehdotetaan eräitä muutoksia, joilla valiokunnan saaman selvityksen mukaan pyritään helpottamaan luvanhakijan hallinnollista taakkaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossakin pyritään etsimään myös viranomaistoiminnan osalta hallinnollisesti keveitä ja joustavia menettelyjä, jotta mm. tuulivoimahankkeita saataisiin eteenpäin.