Yleistä

Valtioneuvoston selvitys koskee Suomen ennakkovaikuttamista EU:n lintudirektiivin muuttamiseen. Valtioneuvosto ehdottaa, että valkoposkihanhi poistetaan Bernin sopimuksen liitteestä II (täysin rauhoitetut eläinlajit) ja siirretään lintudirektiivin liitteeseen II/A (EU:n alueella metsästettävät lajit). Samalla valkoposkihanhi ehdotetaan poistettavaksi liitteestä I (lajille perustettava Natura-alueita). Merimetso ehdotetaan lisättäväksi liitteeseen II/A. Vaihtoehtoisesti valtioneuvosto esittää, että valkoposkihanhi ja merimetso siirretään Suomen osalta lintudirektiivin liitteeseen II/B eli liitteeseen, jossa lajien metsästys on sallittua niissä jäsenvaltioissa, joista on siinä maininta. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja kannattaa ehdotettuja muutoksia.  

Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää tärkeänä, että lintudirektiivin liitteiden muuttamisen menettelyä tarkistetaan niin, että se mahdollistaa liitteiden muuttamisen suotuisan suojelun tasolla olevien populaatioiden osalta nykyistä joustavammin. Valiokunta on puoltanut vastaavaa tarkastelua suurpetojen suojeluasemaan liittyvässä lausunnossaan (MmVL 10/2024 vp — E 17/2024 vp ja E 18/2024 vp), jossa se totesi, että Bernin sopimuksen ja luontodirektiivin liitteitä tulee tarkastella dynaamisesti tieteelliseen ja tekniseen tietoon perustuen. Valiokunnan näkemyksen mukaan komission tulee tarkastella myös lintudirektiivin lajien suojelutarvetta dynaamisesti peilaten ajankohtaiseen tieteelliseen tietoon kunkin lajin osalta. 

Tausta

Valtioneuvoston selvityksen mukaan Suomi hakee valkoposkihanhen ja merimetson metsästykseen ratkaisua, jossa metsästyksellä voitaisiin vaikuttaa kyseisten lintulajien kantoihin. Ratkaisuun voidaan päästä useammalla eri vaihtoehtoisella tavalla. Lintukantojen erityisen vahvan rajat ylittävän luonteen vuoksi valtioneuvosto pitää kannatettavana myös Euroopan unionin toimia AEWA:n (Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelusopimus) roolin vahvistamiseksi. Valiokunta pitää perusteltuna ehdotettua mallia, jossa valkoposkihanhen ja merimetson kantoihin päästään vaikuttamaan Bernin sopimuksen ja lintudirektiivin muutosten myötä. Suurpedoista suden suojelutason muuttaminen on edennyt varsin nopeasti niin Bernin sopimuksen kuin luontodirektiivin muutoksen kautta. Valiokunnan sitoutuminen tarvittavien muutosten kansalliseen edistämiseen on vahva (MmVL 9/2025 vp — E 27/2025 vp ja MmVM 1/2025 vp — HE 21/2025 vp).  

Valiokunta korostaa, että valkoposkihanhen metsästystä koskevan kansalaisaloitteen yhteydessä eduskunta hyväksyi lausuman, jossa se edellytti, että hallitus vaikuttaa aktiivisesti komissioon ja EU:n jäsenvaltioihin, jotta Bernin sopimusta muutetaan ja sen myötä valkoposkihanhi siirretään lintudirektiivin liitteeseen II. Samassa yhteydessä eduskunta edellytti, että lintudirektiivin 9 artiklassa säädettyjä poikkeusmahdollisuuksia hyödynnetään ja lintujen karkottaminen ampumalla sallitaan myös keväällä pesintärauha huomioiden. Lisäksi eduskunta edellytti, että poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien hyödyntäminen sallitaan ja että hallitus valmistelee esityksen luonnonsuojelulain muuttamisesta siten, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen perusteella mahdollistetaan poikkeusluvalla tapetun valkoposkihanhen haltuunotto ja asiallinen hyötykäyttö. Ennen aluehallintouudistusta vallitsevaan tilanteeseen liittyen eduskunta edellytti, että valkoposkihanhia koskevat poikkeuslupa-asiat siirretään Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja samalla lupamenettelyä sujuvoitetaan. (EK 42/2022 vp — KAA 3/2020 vp).  

Eduskunnan kannanotot ovat heijastuneet pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan, jonka mukaan elinvoimaisten lajien, kuten merimetso ja valkoposkihanhi, tarpeettomat metsästysrajoitukset poistetaan. Lajit siirretään metsästyslain (615/1993) piiriin ja huolehditaan samalla vahinkojen oikeudenmukaisesta korvaamisesta elinkeinonharjoittajille. Hallitus vaikuttaa siihen, että lajit siirretään lintudirektiivin tiukasti suojeltujen lajien listalta. Poikkeusluvalla haltuun otettujen lintujen lihaa on voitava hyödyntää. Valiokunnan näkemyksen mukaan valtioneuvoston kanta toteuttaa hallitusohjelman linjauksia ja, jos liitteiden muuttaminen hyväksytään, johtaa kaikkien siinä esitettyjen tavoitteiden toteutumiseen mukaan lukien mahdollisuus metsästettyjen yksilöiden lihan hyödyntämiseen.  

Valtioneuvoston selvityksen ja asiantuntijakuulemisessa esiin tulleiden seikkojen perusteella on ilmeistä, että suomalaisessa oikeuskäytännössä omaksuttujen lintudirektiivin tulkintojen mukaan valkoposkihanhen ja merimetson kuoliaaksi ampuminen ei ole mahdollista lintudirektiivin 9 artiklan mukaista poikkeuslupajärjestelmää hyödyntämällä. Poikkeuslupia ei ylipäätään ole mahdollista käyttää valkoposkihanhi- tai merimetsokantojen vähentämiseen. Kantojen vähentäminen edellyttää lajien lisäämistä lintudirektiivin liitteeseen II/A tai II/B. Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että valkoposkihanhen maataloudelle ja merimetson kalastukselle aiheuttamia vahinkoja voidaan tehokkaasti vähentää vain niiden kantaa rajoittavan metsästyksen avulla. Kotimaisen huoltovarmuuden turvaamiseksi on samalla tarpeen huolehtia lajien ruuantuotannolle aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta. Lajien siirtyessä metsästettäväksi lajiksi myös niihin sovellettava korvausjärjestelmä tulee tarkasteluun.  

Valkoposkihanhen aiheuttamat vahingot

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että valkoposkihanhi on nykyisin Euroopan runsaslukuisin hanhilaji. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) arvion mukaan valkoposkihanhen populaatio on elinvoimainen. Sen ylivoimaisesti suurin osapopulaatio on Venäjän arktisen alueen pesimäkanta, jonka kanta-arvio on 1,5 miljoonaa yksilöä. Populaation kokonaisyksilömäärästä aikuisia pesiviä pareja on arvioitu olevan noin 550 000, kun populaation suotuisan suojelutason viitearvon on arvioitu olevan 113 000 pesivää paria. Aikuisia pesiviä pareja on noin 4,9 kertaa enemmän kuin suotuisan populaatiokoon viitearvo. Populaatio kasvaa 8—10 prosentin vuosivauhtia, eikä tiedossa ole tekijöitä, jotka hillitsisivät populaation kasvua. Sen seurauksena lajin talvehtimis- ja ruokailualueet laajenevat entisestään.  

Osa Venäjän arktisen alueen pesimäkannasta pysähtyy ruokailemaan Kaakkois-Suomen pelloilla. Kevät- ja syysmuuton aikaisesta ruokailusta aiheutuu laajoja vahinkoja Suomen maataloudelle. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on tuotu esiin, että valkoposkihanhi aiheuttaa vahinkoja talvehtimisalueillaan ja koko muuttoreitin varrella. Maatalousalueilla ruokailevien hanhilajien talvehtiminen ja muutto koskettaa Suomen lisäksi useita EU-maita ja Norjaa. Muista maista saadut tulokset osoittavat, että hanhilajien laidunnus pienentää ensimmäistä satoa kansallisella ja paikallisella tasolla noin 40—50 prosenttia. Samalla tutkimukset osoittavat, että valkoposkihanhien määrän kasvu on suoraan sidoksissa niiden aiheuttamien vahinkojen perusteella maksettujen korvausten määrään. Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty, mutta Suomen kautta muuttavien hanhien lukumäärän kasvaessa niiden aiheuttamista satovahingoista maksettavien korvausten määrä on tasaisesti kasvanut. Kuluvalla vuosikymmenellä vahingot ovat vuosittain koskeneet noin 5 000 —10 000 hehtaaria maatalousmaata.  

Tilanne on huolestuttava paitsi huoltovarmuuden, erityisesti kotimaisen rehuntuotannon ja kotieläintalouden kannalta, myös Suomen strategisen autonomian tavoitteiden kannalta. Kotimaisen valkuaisomavaraisuuden edistäminen on useissa yhteyksissä tunnistettu tavoite. Valkoposkihanhet aiheuttavat vahinkoja myös kotimaisten valkuaiskasvien, kuten härkäpavun ja herneen tuotannolle. Hanhien laidunnuksen aiheuttamien menetysten vuoksi viljelijät ovat muuttaneet toimintaansa. Esimerkiksi syysviljojen kasvatuksesta on jouduttu luopumaan jatkuvien vahinkojen vuoksi. Valiokunnan käsityksen mukaan edellä kuvattu kotimaiselle kasvituotannolle kestämätön tilanne osoittaa, että vahinkojen rajoittamiseksi tarvitaan kannan säätelyä. Nykyinen poikkeuslupajärjestelmä ei tätä mahdollista. Lisäksi tarvitaan kattavaa maataloudelle aiheutuvien vahinkojen korvausjärjestelmää.  

Poikkeuslupajärjestelmässä valkoposkihanhen maataloudelle aiheuttamien vahinkojen torjuntaan on käytettävissä passiivisia ja aktiivisia keinoja. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että passiiviset keinot koetaan tehottomiksi. Aktiiviset keinot, kuten karkottaminen käsilaserilla ja paukkupatruunoilla, taas ovat kalliita, sillä ne vaativat ihmisen työpanosta. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on esitetty erilaisia näkemyksiä siitä, onko kuoliaaksi ampuminen paukkupatruunoita tehokkaampi karkotuskeino. Pohjois-Karjalassa toteutetussa tutkimuksessa näiden keinojen välillä ei havaittu eroa karkotuksen tehossa. Tutkimus viittaa siihen, ettei satunnaisesti tehdyllä kuolettavalla karkotuksella ole vaikutusta sen enempää kuin paukkupatruunalla tehdyllä karkotuksella. Oikeuskäytännössä asia on tulkittu niin, että paukkupatruunalla ampuminen on lintudirektiivin 9 artiklassa tarkoitettu muu tyydyttävä ratkaisu. Näin ollen lintujen kuoliaaksi ampuminen on estynyt myös syksyllä. Keväällä kuoliaaksi ampuminen ei ole ollut mahdollista, eikä edes äänikarkottimia voida käyttää. Toiminta olisi kiellettyä pesimälinnuston häirintää. Tilanne on kaikin tavoin epätyydyttävä.  

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, etteivät lintudirektiivin 9 artiklan mukaisia poikkeuslupia koskevat rajoitukset ja oikeuskäytäntö tule sovellettavaksi siinä tilanteessa, että valkoposkihanhi siirretään lintudirektiivin liitteeseen II/A tai II/B, jolloin metsästys tulee mahdolliseksi koko EU:n alueella (liite II/A) tai liitteessä II/B mainituissa jäsenvaltioissa. Siirron myötä valkoposkihanhi muuttuu metsästyslain piiriin kuuluvaksi metsästettäväksi lajiksi. Tällöin kannan säätely syksyisin tulee mahdolliseksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan metsästys merkitsee myös mahdollisuutta karkottaa hanhia nykyistä tehokkaammin metsästäjien toimesta. Metsästyksen toteuttaminen ei edellytä viljelijän työpanosta tai yhteiskunnan rahoittamaa resurssia. Metsästetyn linnun hyödyntäminen tulee mahdolliseksi, mikä lisää metsästäjien motivaatiota. Kannan säätely ei edellytä muun tyydyttävän ratkaisun selvittämistä tai lajin aiheuttaman haitan todistelua. Valiokunta pitää välttämättömänä direktiivin muutoksen pikaista etenemistä.  

Merimetson aiheuttamat vahingot

Merimetso on Suomessa luokiteltu elinvoimaiseksi vuoden 2019 IUCN:n uhanalaisuusarvioinnissa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, ettei hyvin kohdennettu ja rajattu metsästys todennäköisesti vaikuta kannan elinvoimaisuuteen. Merimetso on yleispeto, joka käyttää ravinnokseen sellaisia kaloja, joita on runsaasti ja helpoiten saatavilla. Koko Suomen merialueet kattavassa tutkimuksessa ahven muodosti 19,5 prosenttia merimetson ruokavaliosta. Muita talouskaloja se käyttää hyvin vähän. Kalastukselle ja vesiviljelylle merimetso kuitenkin aiheuttaa suoria tappioita ja lisäkustannuksia vahinkojen torjunnasta.  

Tuoreessa merimetson suoria vaikutuksia koskevassa tutkimuksessa todettiin, että kalankasvatukselle aiheutuneita tappioita voidaan tehokkaasti torjua suojaustoimenpiteillä. Niiden asennus ja ylläpito maksaa. Rysäkalastuksessa siirtyminen avorysistä pohjarysiin vähentää merkittävästi vahingon esiintyvyyttä, mutta vaatii investointeja. Varsinaisesti merimetson aiheuttamia välillisiä vaikutuksia kalastukseen ei tuossa yhteydessä selvitetty. Itämerellä tehty tutkimus viittaa kuitenkin siihen, että merimetsot voivat vaikuttaa paikallisen kalakannan kokoon ja pienentää erityisesti ahvenen saalismääriä. Vaikutukset ovat kuitenkin alueellisesti varsin rajattuja ja voimakkuudeltaan vaihtelevia. Alueilla, joissa kalakanta on heikko ja merimetsojen määrä on suuri, ja joissa harjoitetaan ammattikalastusta, merimetsojen vaikutus saattaa olla merkittävä. Valiokunta toteaa, että tämä näkemys saa tukea kalatalouden elinkeinoja edustavien tahojen lausunnoista.  

Merimetsojen aiheuttamat taloudelliset vahingot suomalaiselle kalataloudelle ovat merkittäviä ja kasvaneet viime vuosina. Erityisesti rannikkokalastajat ja vesiviljelijät kokevat lintujen aiheuttamat haitat arjessaan. Merimetsojen aiheuttamat saalisvahingot ovat myös merkittäviä. Vuonna 2023 merimetsojen ilmoitettiin vahingoittaneen noin 23 tonnia kalaa, mikä on noin viisi tonnia enemmän kuin edellisenä vuonna. Vahinkoja raportoitiin erityisesti Selkämeren-Merenkurkun alueella, mutta myös Suomenlahdella, Saaristomerellä-Ahvenanmerellä ja Perämerellä. Valiokunnan käsityksen mukaan kalataloudelle aiheutuneisiin vahinkoihin tulee suhtautua vakavasti. Sen saaman selvityksen mukaan oikeuskäytäntö on hiljattain tiukentunut merimetson kohdalla niin, että merimetsojen karkottaminen kuoliaaksi ampumalla estyy kokonaan. Näin ollen myöskään kuoliaaksi ampuminen ei ole mahdollista edes syksyllä. Merimetson kalastukselle aiheuttamia vahinkoja ei tällä hetkellä korvata. Tilanne on heikentynyt merkittävästi kalastuelinkeinon kannalta.Valiokunta katsoo, että käsillä olevassa tilanteessa tarvitaan kalastusalan kaipaama lainsäädäntöön perustuva ratkaisu, joka salli merimetson kannan rajoittamisen metsästyksen avulla.