Perustelut

Maatalous

Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta kannattaa transatlanttista kauppa- ja investointisopimusta koskevien neuvottelujen käynnistämistä Yhdysvaltojen kanssa.

Suomen maatalousviennin arvo Yhdysvaltoihin oli vuonna 2012 noin 39,5 miljoonaa euroa. Suurimpia vientituotteita olivat juusto ja vodka. Samana vuonna elintarvikkeiden kokonaisvienti oli arvoltaan 1 617 miljoonaa euroa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että komissiolle annettavasta neuvottelumandaatista tehdyn luonnoksen mukaan neuvottelujen tavoitteena on kaikkien tullien poistaminen kahdenväliseltä kaupalta. Yhteisenä tavoitteena on lisäksi poistaa merkittävä osa tulleista jo sopimuksen voimaan astumisen yhteydessä ja lyhyessä ajassa eliminoida tullit muilta kuin kaikkein herkimmiltä tuotteilta. Neuvotteluissa molemmat osapuolet arvioivat erilaisia vaihtoehtoja herkkien tuotteiden kohtelulle mukaan lukien tariffikiintiöt. Sopimukseen voidaan myös sisällyttää kahdenvälinen suojalauseke.

Valiokunta toteaa, että alkamassa oleva neuvotteluprosessi käydään haastavassa tilanteessa, kun samanaikaisesti esillä ovat Dohan WTO-kierroksen päättämistavoitteet. Rinnakkaiset kahdenväliset neuvottelut voivat johtaa ongelmallisiin tilanteisiin erityisesti maatalouden osalta. EU:n neuvotteluvaraan markkinoillepääsyä koskevissa kysymyksissä vaikuttaakin oleellisesti se, mitä tapahtuu muissa kaupan vapauttamista koskevissa neuvotteluissa, kuten Mercosur-neuvotteluissa ja Dohan WTO-kierroksen neuvotteluissa. Toistaiseksi edistyminen viimeksi mainituissa neuvotteluissa on ollut heikkoa. Yhdysvallat on maataloustuotteiden, kuten lihan ja viljan, merkittävä tuottaja ja viejä. Toisin kuin EU-vienti, joka painottuu jalosteisiin, Yhdysvaltojen maatalouskauppa on painottunut perusmaataloustuotteiden vientiin.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n ja Yhdysvaltojen tavarakaupassa kannettavat tullit ovat jo yleisesti varsin alhaisella tasolla. Maataloustuotteissa tullit ovat kuitenkin joillakin tuotteilla korkeat. Herkillä tuotteilla kauppa perustuu tariffikiintiöihin, joiden puitteissa tapahtuva tuonti toteutuu alhaisemmalla tullilla. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kauppa perustuu tullien osalta WTO-sidottuun MFN-tasoon (MFN = most favoured nation). Valiokunta toteaa, että herkkien tuotteiden lukumäärä jäisi sopimuksessa todennäköisesti varsin rajalliseksi. Kun maataloustuotteiden kauppaa Yhdysvaltojen ja EU:n välillä ei kuitenkaan ole mahdollista avata kokonaan, on tärkeää, että mandaattiin sisältyy mahdollisuus tariffikiintiöiden käyttöön ja suojalausekkeen soveltamiseen. Herkkiä tuotteita EU:lle ja Suomelle lienevät ainakin naudanliha, sianliha, siipikarjanliha ja vehnä. Maitotuotteiden osalta EU:lla lienee myös haluja laajentaa vientiä. Kuitenkin meijerituotteet tulee ottaa huomioon herkkinä tuotteina. Suomalaisessa tuotannossa maidontuotanto ja lihantuotanto ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa ja häiriö toisella alalla aiheuttaa häiriön myös toiseen.

EU:n komission yleisissä neuvotteluohjeissa korostetaan transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden yhteisiä arvoja, mm. eettistä tuotantoa ja kestävän kehityksen periaatteita, kuten ympäristön ja luonnonvarojen suojelua ja eläinten hyvinvointia. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että EU:n maatalouspolitiikassa ja sen meneillään olevassa uudistuksessa on ympäristön ja luonnonvarojen suojelun perusteella tehty ja tehdään runsaasti erilaisia säädöksiä, joilla EU:n omalle maataloustuotannolle asetetaan tuotannon kilpailukykyä rajoittavia reunaehtoja. Tämä on otettava huomioon neuvotteluissa. Erilaiset toimintatavat voidaan tulkita helposti kaupankäynnin teknisiksi esteiksi, on sitten kysymys esimerkiksi luonnonmukaisen tuotannon kriteereistä, tuotteiden merkintävelvoitteista, eläinten hyvinvointivaatimuksista tai tuotannon ympäristövaatimuksista.

Valiokunta toteaa, että neuvotteluohjeiden erityisenä painopisteenä oleva pk-yritysten markkinoillepääsyn parantaminen on tärkeä osa kokonaisuutta, koska monessa tapauksessa eurooppalainen elintarviketeollisuus painii pienyritysten sarjassa yhdysvaltalaisiin kilpakumppaneihinsa verrattuna. On myös erittäin tärkeää, että neuvottelut käydään kokonaisuutena siten, että kaikista kysymyksistä neuvotellaan samanaikaisesti ja sopimus syntyy vain, jos kaikista kohdista neuvotteluissa päästään yhteisymmärrykseen, mukaan lukien maa- ja metsätalouden kysymykset.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että alkuperäsäännöillä on keskeinen rooli määritettäessä vapaakaupan ehtoja ja edellytyksiä. Maatalouden osalta on tärkeää, että vapaakaupan etuuskohtelun piiriin hyväksyttävät tuotteet ovat kokonaan tuotettuja sopijamaissa. Alkuperäsääntöjen luomiseksi elintarvikkeille on EU:ssa tehty paljon työtä ja siten asetettu uusia vaatimuksia kuluttajainformaation parantamiseksi. Matalan jalostusasteen tuotteissa tuotantopaikan ja jalostuspaikan merkitseminen on tullut välttämättömäksi. Menettelyllä on pystytty takaamaan kauppaketjussa tuotteen alkuperätunnisteiden säilyminen. Vapaakauppatilanteessa järjestelmä toimii vain, jos ehdot ovat yhtenevät EU:n sisämarkkinaehtojen kanssa.

Komissiolle annettavan mandaatin mukaan sopimus rakentuisi terveys- ja eläinterveyskysymyksissä (SPS) WTO:n SPS-sopimukselle ja olemassa olevalle kahdenväliselle eläinlääkintäsopimukselle. Tavoitteena on päättää kasvinterveyttä koskevista säännöistä, tarkastella eläinlääkintäsopimusta ja rakentaa kahdenvälinen yhteistyöfoorumi SPS-kysymyksille sekä perustaa eläinten hyvinvointia käsittelevä yhteistyömekanismi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että sääntelykysymykset ja tullien ulkopuoliset esteet ovat hankala neuvottelukokonaisuus. Ne ovat monessa tapauksessa selkeitä kaupankäynnin rajoitteita. Lähtökohtana pitää olla edellä todetut WTO:n SPS-sopimuksen periaatteet (tieteellinen riskiarviointi, kansainväliset normit) sekä voimassa oleva kahdenvälinen eläinlääkintäsopimus.

Keskeistä on SPS-sopimuksen puitteissa tehtävä riskinhallinta ja sen olennaiset tekijät (kestävä kehitys, tuotannon vastuullisuus ja läpinäkyvyys, kuluttajien tarpeet) tieteellisen riskinarvion ohella. Valiokunta toteaa, että on haasteellista sisällyttää sopimukseen eurooppalaisten kuluttajien odotuksia esimerkiksi eläinten hyvinvoinnista ja kuluttajien vaatimusten perusteella säädettyä EU:n ja kansallista lainsäädäntöä. Valiokunta katsoo kuitenkin, että kahdenvälisen keskusteluyhteyden avaaminen sekä SPS- että kaupan teknillisiä esteitä koskevissa kysymyksissä voi tuottaa merkittävää harmonisointihyötyä kummallekin osapuolelle.

Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että EU:n ja USA:n toisistaan poikkeavat SPS-sopimuksen tulkinnat ja soveltaminen ovat olleet syynä useisiin kauppakiistoihin. Erimielisyydet liittyvät osapuolten erilaisiin lähtökohtiin sääntelyssä, varovaisuusperiaatteen soveltamiseen, muiden kuin tieteeseen perustuvien tekijöiden, kuten kuluttajien elintarviketurvallisuuteen ja hygieniaan liittyvien odotusten, huomioimiseen ja poliittisten tekijöiden vaikutukseen. Ongelmina ovat monet eläin- ja kasvinterveyteen liittyvät kiistat, kuten esim. hormonikäsitellyn lihan tuontikielto, GMO-säädökset, kloonit, lihan kloorikäsittely ja kasvunedistäjät, kuten esim. raktopamiini.

Valiokunta toteaa, että EU pyrkii parantamaan erityisesti maantieteellisten merkintöjen suojaa. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että kysymys on erittäin tärkeä osa Etelä-Euroopan maataloustuotteiden suojaamisesta. Samat tuotteet ovat listattuna EU:n maatalouden hyötyjiksi, kun komissio arvioi eurooppalaisen maatalouden menestymistä maatalousmarkkinoilla vapaakauppatilanteessa. Tällä suojalla ei kuitenkaan saada Suomen maataloustuotannon kannalta lisäarvoa. Maamme kannalta siihen liittyy merkittäviä riskejä erityisesti tilanteissa, joissa lisääntyvä tuonti kohdentuu vain eräille EU-alueille.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kestävää kehitystä koskevassa osuudessa on esillä kestävien luonnonvarojen hallinta. Yhdysvalloissa soijaöljyn kestävyyskriteerit ja sertifikaatit ovat ajankohtaisia, ja EU on valmistelemassa biomassan kestävyyskriteerejä. Samalla EU:ssa asetetaan biodiversiteettiä tukevia toimintamääräyksiä ja mm. luonnonmukaisen tuotannon vaatimuksia ollaan muuttamassa. Valiokunta katsookin, että kestävien luonnonvarojen (puuvaranto, kasvisto, eläimistö) vastuullisesta hallinnoinnista on vaarassa tulla sertifikaattien myöntäjien liiketoimintaa. Perustavoitteena tulee kuitenkin olla kaupan edistäminen. Sen vuoksi on linjattava kestävän kehityksen tavoitteet ja toimintatavat. Neuvottelujen aikana laadittavalla kestävää kehitystä koskevalla vaikutusarviolla onkin tärkeä asema.

Suomella on pitkät perinteet juuston viennissä Yhdysvaltojen markkinoille. EU-jäsenyysneuvotteluissa Suomen viennille annettiin erityinen suoja. Vaikka tällä hetkellä vientikiintiön käytölle ei olisikaan kiinnostusta markkinahintatilanteen takia, on kiintiön jatkosta sovittava nyt alkavissa neuvotteluissa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen elintarvikemarkkinat ovat pienet ja muodostavat monessa suhteessa ”saarekkeen Euroopassa”. Esimerkiksi kulutustottumukset ja kaupan rakenne aiheuttavat ylimääräistä herkkyyttä ulkopuoliselle häiriölle. Jo Euroopan mittakaavassa pienetkin tuontierät voivat aiheuttaa merkittävän markkinahäiriön maassamme. Erityisen herkkiä ovat liha- ja maitomarkkinat. Valiokunta pitää suojalausekkeiden sisällyttämistä sopimukseen erittäin tarpeellisena.

Metsätalous

Valiokunta toteaa, että pääsääntöisesti tullien poistamisella tavarakaupasta on metsätaloustuotteiden viennin kannalta myönteisiä vaikutuksia. Eräät puutuoteteollisuuden herkät tuotteet saattavat kuitenkin vaatia erityiskohtelua.

Tullimenettelyiden ja -muodollisuuksien yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen sujuvoittavat ja keventävät hallinnon taakkaa metsäteollisuustuotteiden kaupassa. Kaupan teknisillä esteillä on suuri merkitys, ja niiden poistamisessa tai yhdenmukaistamisessa vastavuoroisuus sekä tasapuolisuus on huomioitava.

Metsätaloustuotteiden viennin kannalta kestävän kehityksen näkökulman nostaminen neuvotteluiden yhdeksi suuntaviivaksi on myönteistä. Suomi metsien maana hyötyy erityisesti kehityssuunnasta, jossa kulutus maailmanlaajuisesti ohjautuu kasvavasti kohti uusiutuvista raaka-aineista, esim. puusta, valmistettuja kestävän biotalouden tuotteita.