Perustelut

Maatalous

Valiokunta pitää tärkeänä niin maa- ja metsätalouden kuin yleensäkin maaseudun kilpailukyvyn ja rakennekehityksen edistämistä korostaen sitä, että uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvalla biotaloudella on tulevaisuudessa erittäin keskeinen asema maamme talouden kokonaiskehityksen kannalta. Elinkeinolupiin (mm. ympäristöluvat) liittyviä prosesseja tulee nopeuttaa ja helpottaa.

Maatalouspolitiikalla tulee tukea aktiivitilojen toiminnan kannattavuutta, viljelijöiden tulokehitystä ja kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvaa elintarviketuotantoa. Tärkeää on kehittää perheviljelmiin perustuvaa maataloutta siten, että tavoitteena on sen tuottavuuden nostaminen ja kilpailukyvyn parantaminen.

Valiokunta toteaa, että talousarvioesityksen merkittävin muutos kuluvan vuoden talousarvioon on maatalouden suhteen se, että kansallinen tuki alenee 33 miljoonaa euroa. Tästä on kuitenkin noin 11 miljoonaa euroa Etelä-Suomen 141-tuen alenemaa, johon Suomi on jo aiemmin sitoutunut. Lisäksi pohjoinen tuki alenee 22 miljoonaa euroa, mikä on seurausta tehdyistä säästöistä maatalouden tukiin. Pohjoisen tuen leikkauksen kohdentaminen pohjoisen tuen eri muotoihin ei selviä talousarvioesityksestä. Käytännössä niitä lienee vaikea toteuttaa ilman, että leikkaukset kohdistuvat myös kotieläintuotannon tukiin. Valiokunta korostaa sitä, että kansalliset tuet ovat tärkeitä tuotannon ja investointien kannattavuudelle erityisesti kotieläintaloudessa. Leikkausten tuleekin kohdistua mahdollisimman vähän kotieläintuotannon tukiin.

Vaikka kansallisiin tukiin ehdotettu vähennys ei ole prosentuaalisesti suuri (kansallisia tukia maksetaan vuositasolla yli 550 miljoonaa euroa), leikkaukset ovat kuitenkin ongelmallisia kotieläintiloille, joiden kannattavuus on monella tuotannonalalla heikentynyt merkittävästi viimeisten 2—3 vuoden aikana. Näiden keskeisten, arvonlisää koko ruokaketjuun tuottavien tilojen kannalta on parempi, jos leikkausten pääpaino on selvemmin peltoalalle maksettavissa tuissa, joita ei ole kohdennettu eri kasveille tai tuotantosuunnille. Peltoalatuet (esim.luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa), joiden vaikutus tuotantoon on keskimäärin vähäisempi kuin kotieläintukien, kohdentuvat laajemmalle joukolle viljelijöitä kuin kotieläintuet. Niiden osuus kansallisista tuista on kuitenkin vähäinen, eikä EU-järjestelmien peltoalatukia voida helposti vähentää tehtyjen sitoumusten takia.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maatalous siirtyi nopeasti vuosien 2006—2007 aikaisempia paremman kannattavuuden ja maataloustulon vuosista alhaisen tulotason ja kannattavuuden vuosiin 2008—2011. Suunta ei ole muuttumassa lähivuosina, ellei selvää käännettä ja voimakasta nousua maataloustuotteiden hinnoissa tapahdu vuoden 2012 jälkeen. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että tämä ei ole todennäköistä, koska energian ja siihen läheisesti liittyvien tuotantopanosten hinnat tulevat nousemaan, jos globaalitalous elpyy. Esimerkiksi viljan hinnan kesällä 2010 tapahtunutta nousua seurasi lannoitteiden hintojen nousu. Vastaava kehitys on toistunut vuoden 2012 aikana. OECD:n ja FAO:n maataloustuotemarkkinakatsausten jo muutamien vuosien ajan ennustama maataloustuotteiden reaalihintojen nousu vuoteen 2015 mennessä verrattuna vuosiin 2000—2005 ei ole vielä toteutunut.

Tuotantoaan laajentavien tilojen haasteena on jatkossakin se, että vieraan pääoman lisääminen ensi vaiheessa heikentää kannattavuutta ja vasta viiveellä parantaa sitä. Korostaen sitä, että niin tulo- kuin rakennetuet ovat tärkeitä maatalouden kehittämisen kannalta, valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että hallitus seuraa nuorten viljelijöiden tilojen ja aktiivitilojen kannattavuuden kehitystä kaikilla tuotannonaloilla ja ryhtyy tarvittaessa toimiin toimintaedellytysten turvaamiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota maidontuotannon kannattavuuden turvaamiseen ja lihantuotannon kannattavuuden parantamiseen.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että alkutuotannon asemaa elintarvikeketjussa parannetaan välittömästi toimilla, jotka edistävät tuotteiden pääsyä jakeluun ja kauppaan. Jalostuksen ja kaupan määräävää roolia on samalla uudelleen arvioitava. Tavoitteena tulee olla markkinoiden nykyistä tasapainoisempi toiminta alkutuotannon ja kuluttajien valinnanvapauden kannalta. Erittäin tärkeää on myös, että maataloustuotteiden vienninedistämistämistoimia tehostetaan.

Luomu- ja lähiruoan osuuden kasvattaminen nykyisestä tasosta on otettava Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi. Poikkihallinnollista yhteistyötä jalostuksen ja markkinoinnin edistämisessä tulee edelleen lisätä erityisesti maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön välillä. Valiokunta pitää tärkeänä edistää luomu- ja lähiruoan tuotantoa sellaisilla konkreettisilla toimenpiteillä, joilla menekkiä voidaan lisätä, elintarvikkeiden kuljetusmatkoja lyhentää ja lähellä tapahtuvaa jatkojalostusta kehittää. Julkisissa hankinnoissa tulee edelleen parantaa luomu- ja lähiruoan asemaa. Luomu- ja lähiruoan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun on otettava Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi.

Valiokunta toteaa, että viljan hinnan rajusta vaihtelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä Suomen maataloudelle kokonaisuutena, elleivät maataloustuotteiden reaalihinnat kautta linjan samalla nouse. Korkea viljan hinta ja sen suuret vaihtelut lisäävät epävarmuutta ja kustannuksia kotieläintiloilla, erityisesti sika- ja siipikarjasektoreilla. Myös näillä sektoreilla on edelleen investointitarpeita muutamien hiljaisten vuosien jälkeen. Suurin investointitarve on kuitenkin lypsykarjataloudessa, jossa paitsi viljelijöiden ikärakenteen myös rakennuskannan iän vuoksi monilla tiloilla on tehtävä päätöksiä tuotannon jatkumisesta tai lopettamisesta. Jatkossa lähes kaikki lypsykarjatalouden investoinnit tehdään suuriin yli 50 lypsylehmän navetoihin, joiden osuuden lypsylehmistä arvioidaan nousevan noin 60 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Hintojen epävarmuus korostaa investointituen merkitystä varsinkin suurissa sikatalouden ja nautakarjatalouden investointipäätöksissä. Tämän vuoksi rakennetukien (Makera) rooli on keskeinen tasapainoisen investointi- ja rakennekehityksen kannalta. Jo 1—2 vuoden heikko investointikehitys puuttuvan tukirahoituksen takia alentaa todennäköisesti useilla prosenteilla esimerkiksi maidontuotantoa, jossa rakennekehityksen vauhti on kiivas.

Maatalouden rakennekehitys parantaa erityisesti työn tuottavuutta, mutta edellä todetun mukaisesti kannattavuus ja maataloustulo paranevat investoineella tilalla vasta viiveellä. Talousarvioesitys vuodelle 2013 ei sisällä siirtomäärärahaa Makeraan. On keskeistä, että rakennetukien jatkuvuus ratkaistaan ennen kuin määrärahojen puute estää niiden käyttöä. Esimerkiksi maidontuotannon kannalta on tärkeää, että investointeja tilojen laajennuksiin tehdään jatkuvasti. Tähän on syynä suuri luopujien (mukana myös keskisuuria 30—40 lehmän tiloja) määrä. Tilamäärä puolittuu 10 vuodessa 6,7 prosenttin vuotuisella vähenemisnopeudella. Lisäksi yksittäisten investointihankkeiden koko on jatkuvasti kasvanut.

Rakennekehityksessä valiokunta korostaa sitä, että perheviljelmän kokoluokan tilojen tulee jatkossakin saada toimeentulonsa tilalta. Lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota näkökohtiin, jotka turvaavat viljelijöiden jaksamisen.

Maatalouden tulotason ylläpitäminen on vaikeaa tilanteessa, jossa maatalouden tuottavuutta ja rakennetta tulisi kehittää samaan aikaan kun tuotantopanosten hinnat pysyvät korkeina ja maataloudelle on asetettu vaativia ympäristötavoitteita vesistö- ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja biodiversiteetin hoidossa. Jotta pitkällä aikavälillä myönteinen rakennekehitys maataloudessa jatkuisi ja tulotaso ei heikkenisi, tarvitaan tuottajahintojen nousun ohella myös maatalouden tukiin vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Sekä tulo- että rakennetuet ovat tärkeitä maatalouden kehittymiselle. Maataloustuen pääomittuminen pellon hintaan ei saa jarruttaa tulo- ja kannattavuustavoitteiden saavuttamista maatiloilla.

Maatilojen tilusjärjestelyt on merkittävä keino tehostaa käytännön toimintaa tilatasolla ja alentaa tuotantokustannuksia. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että tilusjärjestelyiden toteuttamiseen osoitetaan riittävä rahoitus.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että maatalouteen liittyviä viranomaismääräyksiä annettaessa otetaan huomioon myös niiden vaikutukset investointikustannuksiin samoin kuin maatalouden yleiseen kustannustasoon. Byrokratiaa on karsittava myös kustannussäästösyistä.

Metsätalous

Valiokunta toteaa, että kuluvana vuonna kestävän metsätalouden rahoitukseen (Kemera) osoitettujen varojen vajeeksi arvioidaan 15 miljoonaa euroa (määrärahan loppumisen vuoksi vuodelta 2012 vuodelle 2013 siirtyvät tukimaksatukset). Vaje supistuu hieman edellisvuodesta (17 miljoonaa euroa vuodelta 2011 vuodelle 2012 siirtyneet maksatukset). Kemera-tukeen esitetään ensi vuodelle 61,48 miljoonaa euroa. Määräraha supistuu 5 miljoonaa euroa kuluvaan vuoteen verrattuna. Siirtyvät maksatukset tulevat viemään noin 15 miljoonaa euroa määrärahasta, jolloin uusien hankkeiden rahoitukseen on käytettävissä noin 47 miljoonaa euroa. Määräraha on tarpeisiin nähden niukka eikä mahdollista työmäärien lisäämistä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että pienpuun energiatukeen (Petu) esitetään 18 miljoonaa euroa, missä on lisäystä 1 miljoonaa euroa kuluvaan vuoteen verrattuna. Petu-varoja voidaan käyttää Kemera-lain mukaiseen energiapuun korjuutukeen Petu-tukijärjestelmän voimaantuloon saakka. Komissioon on toimitettu esitys muutetusta järjestelmästä. Tuen maksatus siirretään komission edellyttämällä tavalla lähemmäksi energiantuotantopistettä. Muutoksen myötä uudeksi tukitasoksi esitetään 5 euroa kiintokuutiometriä kohti, mikä vastaa kahta euroa haketettua irtokuutiota kohti. Muutokset edellyttävät muutoksia sekä Kemera- että Petu-lakeihin. Tavoitteena on kasvattaa metsähakkeen energiakäyttöä 13—14 miljoonaan kiintokuutiometriin nykyisestä noin 7,5 miljoonasta kiintokuutiometristä. Ensi vuoden määräraha mahdollistaa kasvu-uralla säilymisen.

Tarkoituksena on, että Petu-tukijärjestelmä tulisi voimaan vuoden 2013 aikana samanaikaisesti uuden Kemera-lain (544/2007) kanssa. Komission käsittelyn takia tarkkaa voimaantulon ajankohtaa ei osata vielä tässä vaiheessa arvioida. Valiokunta pitää tärkeänä, että tukijärjestelmiä koskevat säännöstöt saadaan mahdollisimman pian voimaan.

Kun Kemera-varat ovat jo viime vuosien valtion talousarvioissa olleet edellä todetun mukaisesti riittämättömiä ja ovat tänäkin vuonna, valiokunta kiinnittää huomiota määrärahavajeen aiheuttamaan vaikeaan tilanteeseen. Rahoituksen viivästyminen aiheuttaa merkittävää haittaa metsänomistajille, koneyrittäjille ja muille toimijoille. Vajetta jää 8,5 miljoonaa euroa verrattuna kansallisessa metsäohjelmassa 2015 esitettyyn. Vaikein tilanne on Pohjois-Suomessa, jossa Kemera-töiden osuus metsänhoito- ja metsänparannustöistä on erityisen suuri. Siellä myöntövaltuuksien puute johtaa ensi vuonna vaikeisiin tilakohtaisiin ongelmiin. Valiokunta painottaa sitä, että ehdotettu riittämätön määrärahataso edellyttää tukijärjestelmien uudelleenarviointia.

Valiokunta korostaa metsälainsäädännön metsänhoidollisten tavoitteiden toteuttamista. Valiokunta painottaa myös sitä, että puuntuotanto on poikkeuksellisen pitkäjänteistä toimintaa, jossa metsien hoitoon ja perusparannukseen tehtyjen investointien tuoma hyöty realisoituu vasta vuosikymmenten päästä. Vaikuttavuuden saamiseksi nuoren metsän hoidon tukea tulee suunnata siten, että pääosa työstä suuntautuu taimikonhoitotöihin. Kaikissa metsänhoidon ja perusparannuksen työlajeissa on metsien inventointi- tulosten perusteella merkittävää lisäystarvetta. Luottamus kilpailukykyisen kotimaisen puun saatavuuteen on ratkaiseva tekijä, kun tarkastellaan metsäteollisuuden ja muunkin puun hyödyntämisen toimintaedellytyksiä ja laajentamismahdollisuuksia Suomessa tulevaisuudessa. Ottaen huomioon biotalouteen liittyvät merkittävät mahdollisuudet tulevaisuudessa on kansantalouden näkökulmasta erittäin perusteltua edistää kestävää metsätaloutta ja varmistaa tulevaisuuden puuntuotanto. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallitusohjelman mukaan hallitus tulee antamaan metsäpoliittisen selonteon. Selonteko tulee antaa eduskunnalle hyvissä ajoin ennen vaalikauden päättymistä.

Valiokunta toteaa, että kestävällä metsätaloudella hillitään myös ilmastonmuutosta ja parannetaan mahdollisuuksia uusiutuvan kotimaisen energian käyttöön. Talousarvioesityksen mukainen rahoitus onkin ongelmallinen paitsi puuntuotannon turvaamisen osalta myös pienpuun energiakäytön lisäämisen kannalta. Edellä on todettu, että tavoitteena on kasvattaa metsähakkeen energiakäyttöä 13—14 miljoonaan kiintokuutiometriin nykyisestä noin 7,5 miljoonasta kiintokuutiometristä. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota siihen, että energiapuun käyttöä on kaavailtu nostettavaksi aiemmin Kansallinen metsäohjelma 2015:ssä (KMO) tavoitellusta 8—10 miljoonan kiintokuutiometrin vuotuisesta käytöstä 15 miljoonaan kiintokuutiometriin. Valiokunta huomauttaa, että EU:n säädöksiin perustuva uusiutuvan energian velvoitepaketti vuodelta 2010 edellyttää, että Suomi nostaa uusiutuvan energian osuuden 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Lisäystavoitteesta metsähakkeen osuus on yli puolet.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO-ohjelma) on kokonaisuus, jota on aikaisemmin toteutettu tasapainoisesti sekä maa- ja metsätalousministeriön että ympäristöministeriön määrärahoilla. Asenneilmapiiri metsien suojelua kohtaan on ohjelman avulla saatu muuttumaan merkittävästi myönteisemmäksi. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamat toimenpiteet kohdistuvat talousmetsiin ja ympäristöministeriön toimenpiteet suojelualueille. Kun lähes 90 prosenttia Suomen metsistä on talousmetsiä, niiden käsittely on keskeisessä asemassa monimuotoisuuden turvaamisessa. Aikaisemmin ohjelman rahoituksesta on maa- ja metsätalousministeriön osuus ollut noin 40 prosenttia ja ympäristöministeriön osuus noin 60 prosenttia. Valiokunta toteaa, että ohjelman tasapainoinen toteuttaminen vaikeutuu entisestään, koska maa- ja metsätalousministeriön määrärahaa edelleen supistetaan. Määrärahan supistumisen seurauksena maa- ja metsätalousministeriön käytettävissä oleva määräraha menee lähes kokonaisuudessaan vanhojen ympäristötukisopimusten uusimiseen, eikä uusia METSO-kohteista tehtäviä sopimuksia juurikaan voida solmia. Kokonaistavoitteiden saavuttamisen kannalta valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että myös maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla METSO-ohjelman toteutus turvataan.

Valiokunta pitää tärkeänä, että Metsähallituksen liiketoiminnalle asetettavat tulostavoitteet eivät vaaranna Metsähallituksen hallinnassa olevan omaisuuden järkiperäistä hoitoa ja käyttöä.

Metsäntutkimuksella on erittäin merkittävä rooli tulevaisuuden biotalouden toteuttamisessa ja globaaleihin haasteisiin vastaamisessa. Tämä edellyttää systemaattista panostusta tutkimukseen, tutkimuksen hyödyntämiseen ja innovaatiotoimiin samoin kuin neuvontaan.

Tutkimuksen ja maaseudun neuvonnan rahoitus

Valiokunta toteaa, että maa- ja elintarviketalouden kilpailukyky Suomen olosuhteissa ja kehittyvä biotalous perustuvat tulevaisuudessa entistä enemmän kaikkien elintarvikeketjun toimijoiden vahvaan osaamiseen ja uusien innovaatioiden, kuten uudet tuotteet, jotka sisältävät bioenergian, uudet tuotantoteknologiat ja uudet ympäristöystävälliset tuotantotavat, kehittämiseen ja nopeaan käyttöönottoon.

Valiokunta pitääkin tärkeänä, että maaseutumaisilla seutukunnilla on tarjolla kattavat, maaseutuyritysten tarpeita vastaavat neuvontapalvelut, jotka luovat maaseudun kehittämiselle vankan osaamispohjan. Näiden pitkäjänteinen tarjonta ja kehittäminen on turvattava sekä kansallisin että EU:n osarahoittamin toimin.

Maa- ja elintarviketutkimus tuottaa ja välittää yhteistyössä neuvonnan kanssa tutkimukseen perustuvaa tietoa maa-, puutarha- ja elintarviketalouden sekä näihin liittyvän maaseudun yritystoiminnan kehittämiseksi. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukseen (MTT) on koottu maa-, puutarha- ja elintarviketalouden biologinen, taloudellinen ja teknologinen tutkimus.

Valiokunta pitää tärkeänä, että momentilla 30.10.50 osoitetaan maatilatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen kehittämiseen samoin kuin momentilla 30.20.01 MTT:n toimintamenoihin riittävä rahoitus.

Tiet

Valiokunta kiinnittää tässäkin yhteydessä huomiota siihen, että toimivalla tieverkostolla on keskeinen merkitys maaseudun kaikkien toimintojen kannalta. Se on myös puuntuotannon ja puunhankinnan perusedellytys. Tieverkoston puutteet, erityisesti kelirikkokausina, aiheuttavat alalle voimakkaan kausivaihtelun, josta aiheutuu lisäkustannuksia. Myös yksityisteiden kunto on tärkeää maaseutuelinkeinoille ja teiden varsilla asuville. Valiokunta pitää välttämättömänä, että teiden kunnostamisen suoritemääristä huolehditaan. Lisäksi alempiasteisen tieverkoston taso on laskenut ja vaatii kohentamista. Hallitusohjelman mukaan alempiasteisen tieverkon kunnosta huolehditaan maaseutuelinkeinojen ja metsätalouden toimintaedellytykset turvaavalla tavalla.

Kalatalous

Valiokunta pitää tärkeänä kotimaisen kalan kulutuksen lisäämistä. Erityisesti merialueella hyljevahingot ovat merkittävä ongelma ammattikalastuksell,e ja valiokunta pitääkin tärkeänä erityisesti harmaahyljekantojen säätelyä ja hyljevahinkojen korvaamista. Valiokunta korostaa myös ammattimaisen sisävesikalastuksen edistämistä ja lähikalan markkinoillepääsyn helpottamista.

Särkikalojen tehostetun ammattipyynnin avulla on mahdollista tehokkaasti poistaa Itämerestä ja muista rehevöityneistä vesistöistä fosforia. Elinkeinokalatalouden ja markkinoinnin sekä rakennepolitiikan edistämisen siirtomäärärahan avulla on mahdollista käyttää määrärahaa merialueen poistokalastuksen edistämisestä aiheutuvien menojen maksamiseen. Valiokunta pitää toimenpidettä hyvänä, koska se parantaa edellytyksiä jo aloitetulle vähäarvoisen kalan poistokalastukselle ja parantaa alkutuottajien mahdollisuuksia muuttaa vähäarvoista kalaa arvovokalaksi. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että määrärahan käyttö olisi mahdollista sisävesilläkin.

Vesitalous

Ilmaston muuttuessa ja sää- ja vesiolojen ääri-ilmiöiden yleistyessä kasvaa tarve varautua tulvariskien kasvuun sekä vesihuollon erityistilanteisiin. Myös vesistörakenteiden perusparannustoimenpiteiden tarve kasvaa. Luvun 30.50 määrärahoilla edistetään myös vesihuollon alueellista yhteistyötä, erityistilanteisiin varautumista sekä maaseudun vesihuoltoa. Vesitalouden luvussa määrärahoja suunnataan toimenpiteisiin, joilla parannetaan varautumista suuriin tulviin asutuksen suojaustason parantamiseksi. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä tulviin liittyvien satovahinkojen ripeää korvaamista.

Vesitalousluvun määrärahat pysyvät vuonna 2013 vuoteen 2012 verrattuna vakaina lukuun ottamatta vesistö- ja vesihuoltotoimenpiteiden tukemiseen myönnettäviä momentin 30.50.31 (Vesihuollon ja tulvasuojelun tukeminen) määrärahoja. Nämä määrärahat ovat viemäröintiohjelman kannalta olennaisia, sillä valtion tuki ohjelman toteuttamiseen myönnetään maa- ja metsätalousministeriön pääluokan osalta tältä momentilta. Momentin määräraha on ollut vuoden 2011 talousarviossa 20,158 miljoonaa euroa ja vuoden 2012 talousarviossa 14,008 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksessä vuoden 2013 talousarvioksi momentin määräraha on 10,079 miljoonaa euroa. Momentin määräraha koostuu keskeneräisten hankkeiden jatkamiseen tarvittavasta rahoituksesta, maaseudun vesihuoltotoimenpiteiden rahoituksesta sekä aiemmin myönnettyjen korkotukilainojen korkotukiin tarvittavasta rahoituksesta. Suuresta kysynnästä huolimatta määrärahasta ei ole mahdollista myöntää tukea muille uusille vesihuoltohankkeille.

Momentin vuodelle 2013 esitettävään määrärahaan ei siis sisälly rahoitusta uusien vesihuollon turvaamista erityistilanteissa tai alueellista vedenhankintaa ja jäteveden käsittelyä palvelevien syöttövesijohto- ja siirtoviemärihankkeiden käynnistämisen valtion tuella. Haja-asutusalueiden viemäröinnin tukemiseen osoitettava määrärahaosuus on myös aiempia vuosia niukempi. Valiokunta kiinnittääkin huomiota määrärahan alhaiseen tasoon ja tarpeeseen aloittaa valtion rahoituksella myös uusia vesihuoltohankkeita.

Riittävä rahoitus tulvasuojeluun (esim. jokien perkaushankkeet) vähentää tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta aiheutuvia menoja. Tulvien aiheuttamat vahingot tulee korvata ripeästi.

FICAM

Tampereen yliopiston vaihtoehtomenetelmäkeskus FICAM kehittää muun muassa eläinkokeita korvaavia menetelmiä ja tekee EU:n koe-eläindirektiivin edellyttämiä toimia Suomessa. Valiokunta pitää tärkeänä FICAMin toiminnan jatkumisen turvaamista ja eläinkokeiden korvaamista mahdollisuuksien mukaan vaihtoehtoisilla menetelmillä.

Kylätoiminta

Kylätoiminta on osoittanut tarpeellisuutensa maaseudun kehittämistyössä useilla sadoilla kehittämishankkeilla ja laajalla vapaaehtoistyöllä. Valiokunta korostaakin kylätoiminnan valtionavun turvaamista.

4H-toiminta

Valiokunta korostaa 4H-toiminnan merkitystä maaseudun elinvoimaisuuden ja vetovoimaisuuden edistäjänä tarjoamalla monipuolista harrastus- ja palvelutoimintaa, työllistämällä nuoria ja tarjoamalla heille mahdollisuuksia yrittäjyyden kokeilemiseen omalla kotiseudullaan. 4H-järjestö on kasvattanut nuoria työelämään ja työllistänyt heitä erilaisiin työtehtäviin sekä maaseudulla että kaupungeissa. Järjestöllä on valmiit rakenteet ja tarvittava osaaminen nuorten työllistämiseen työelämätaitojen kouluttamiseen sekä mahdollisuus huolehtia erityisesti haja-asutusalueen nuorista. Vuosittain 4H-yhdistykset työllistävät yli 8 000 nuorta työelämävalmennustoiminnassaan.

Esityksessä momentille 30.10.55 (Valtioapu 4H-toimintaan) ehdotetaan määrärahojen tason alentamista kuluvan vuoden talousarvioon verrattuna. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää tärkeänä, että 4H-toimintaan osoitetaan riittävä määräraha.

Riistavahingot

Riistavahinkolain (105/2009) 9 §:n 2 momentin mukaan riistaeläinten (mm. suurpedot) aiheuttamien vahinkojen korvaaminen on mahdollista vain valtion talousarvion asettamissa rajoissa. Valiokunta korostaa sitä, että korvausten keskeytymättömän maksamisen turvaamiseksi tulee tähän tarkoitukseen varata määräraha, jonka voidaan arvioida kattavan jatkuvasti kasvussa olevat vahingot. Suurpetovahinkojen vähentämiseksi tarvitaan toimivaa ja tuloksellista petoeläinkantojen sääntelyä. Valiokunta pitää myös tärkeänä korvausten ripeää maksamista vahingon kärsijöille.

Porotalous

Porotaloudella on merkittävä rooli pohjoisen harvaanasutun maaseudun elinkeinona. Porotalous luo toimeentulomahdollisuuksia, se on merkittävä imagollinen sidostoimiala matkailulle ja sillä on myös huomattava kulttuurinen merkitys. Petovahinkojen nopea kasvu on kuitenkin monin paikoin heikentänyt porotalouden kannattavuutta merkittävästi. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että porotalouden edistämiseen varataan riittävä määräraha.Tässäkin yhteydessä valiokunta korostaa suurpetoeläinkantoihin kohdistuvan toimivan ja tuloksellisen sääntelyn merkitystä.

Teollisen maankäytön lisääntymisen myötä eri tahojen intressien yhteensovittamisen tarpeet ovat koko poronhoitoalueella kasvaneet hyvin lyhyessä ajassa. Neuvonnan tarve ja kysyntä ovat poroelinkeinossa kasvaneet merkittävästi. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että paliskuntain yhdistykselle osoitetaan riittävä määräraha.