Perustelut

Valiokunta on tarkastellut hallituksen esitystä maaseudun elinkeinotoimintaan liittyviltä osilta.

Valiokunta toteaa, että lakiehdotus pohjautuu Euroopan parlamentin ja neuvoston rakennustuoteasetukseen (EU) N:o 305/201, joka tulee kokonaisuudessaan voimaan 1.7.2013. Voimaan tullessaan asetus korvaa aikaisemman rakennustuotedirektiivin. EU:n asetus on jäsenmaissa suoraan sovellettavaa velvoittavaa lainsäädäntöä, jonka kanssa päällekkäinen kansallinen lainsäädäntö on kumottava. Suomessa aikaisemmin muutamaa tuotetta lukuun ottamatta vapaaehtoisesta CE-merkinnästä tulee rakennustuoteasetuksen voimaantulon myötä pakollinen ns. harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan kuuluville rakennustuotteille. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä ja samalla nykyinen laki rakennustuotteiden hyväksynnästä ehdotetaan kumottavaksi. Hallituksen esitys koskee käytännössä rakentamisessa käytettävien rakennustuotteiden hyväksymistä silloin, kun tuote uuden EU:n rakennustuoteasetuksen mukaan ei kuulu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan.

Suomea, Ruotsia, Englantia ja Irlantia lukuun ottamatta muussa Euroopassa rakennustuotteiden CE-merkintä on ollut pakollista jo rakennustuotedirektiivin aikana parinkymmenen vuoden ajan. Suomessa nykyinen vapaaehtoinen CE-merkintäjärjestelmä on säilytetty pienten toimijoiden suuren määrän takia. Maaseudulla esimerkiksi pienimuotoinen sahaustoiminta on maatalouden tärkeä sivuelinkeino, mutta kyse on lisäksi muustakin rakentamiseen liittyvästä elinkeinotoiminnasta. Rakennustuotteita erityisesti vientiin valmistaneet suuremmat yritykset ovat jo aikaisemmin CE-merkinneet tuotteitaan vapaaehtoisesti. Valiokunta korostaa, että uudesta CE-merkinnästä aiheutuu lisätyötä ja byrokratiaa sekä ylimääräisiä kustannuksia erityisesti pienille toimijoille, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet vapaaehtoista CE-merkintää. Uhkana on, että osa pienistä sahoista lopettaa tässä yhteydessä toimintansa.

Sahatavaraa koskevat uudet harmonisoidut tuotestandardit ovat EN 14081-1 (lujuusluokiteltu sahatavara) ja EN 14915 (massiivipaneelit ja verhouslaudat). Muulle sahatavaralle ei ole harmonisoitua tuotestandardia eikä myöskään CE-merkintävelvoitetta. Niille rakennustuotteille, joita ei ole edelleenkään tarpeen CE-merkitä, ehdotetaan hallituksen esityksessä kolmea kansallisen tason vaihtoehtoista ja vapaaehtoista hyväksymismuotoa. Rakennusalan tyyppihyväksyntään ympäristöministeriö on jo aikaisemmin valtuuttanut VTT:n. Vaihtoehtoja tyyppihyväksynnälle ovat varmennustodistus ja valmistuksen laadunvalvonta. Kaikkia näitä mainittuja hyväksymismuotoja voidaan käyttää maatalous- ja maaseutuyritysrakentamisessa. Lisäksi rakennustuoteasetuksen 5 artiklan mukaisissa poikkeustilanteissa rakennustuotteille ei tarvitse laatia suoritustasoilmoitusta, eikä niitä silloin tarvitse myöskään CE-merkitä. Esimerkiksi rakennustuotetta, joka valmistetaan rakennuspaikalla kyseistä rakennuskohdetta varten, ei tarvitse CE-merkitä lainkaan.

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007—2013 valtakunnallisten hankkeiden avulla on tiedotuksen ja koulutuksen keinoin pyritty tukemaan yritysten valmistautumista CE-merkintään. Sahatavaran osalta lujuuslajitellun sahatavaran CE-merkinnän edellyttämä sahan alkutarkastus on valiokunnalle toimitettujen arvioiden mukaan kustannuksiltaan noin 3 000 euroa ja tämän jälkeen vuosittainen sahan toiminnan tarkastus noin 1 500 euroa. Ylimääräistä työtä aiheuttaa myös sahan sisäisen laadunvalvonnan toteuttaminen ns. FPC-manuaalin edellyttämässä laajuudessa. Valiokunta katsoo, että rakennustuotteiden hyväksymisprosessi aiheuttaa pienellä liikevaihdolla toimiville pienyrityksille toiminnan kokoon nähden suhteettoman suuria lisäkustannuksia, jotka tulee pyrkiä minimoimaan. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että mahdollisuudet piensahojen ryhmäsertifiointiin tai vastaavaan yksinkertaiseen järjestelmään selvitetään vielä pikaisesti. Valiokunta ei ole saamansa selvityksen perusteella riittävästi vakuuttuunut siitä, ettei ryhmäsertifiointia tai muuta vastaavaa yksinkertaista järjestelmää voida hyödyntää pienimuotoisessa toiminnassa.

EU:n rakennustuoteasetuksen 37 artiklassa säädetään yksinkertaisten menettelyjen käytöstä mikroyrityksissä. Valiokunta korostaa, että näiden yksinkertaisempien menettelyjen tehokkaalla käyttöönotolla tulee helpottaa maaseudun pienten yritysten edellytyksiä jatkaa toimintaansa. Valiokunta pitää valitettavana epäselvää EU-asetuksen tulkintaa siltä osin, miten tulkitaan jatkossa rahtisahauksen harjoittamista tai tilannetta, jossa metsänomistaja vie puuta sahattavaksi naapurin sahalle. Mikäli siirtosahalla sahataan esimerkiksi kiinteistönomistajan puuta hänen omaan käyttöönsä, ei sahatavara ole markkinoilla eikä sen siten tule olla CE-merkinnän piirissä. Myöskään korjausrakentamiseen käytettävää rakennustuotetta ei tarvitse CE-merkitä, jos se on valmistettu perinteisin menetelmin tai muuten rakennuksen suojelun kannalta asianmukaisella tavalla muuten kuin tehdasvalmisteisesti.

Valiokunta pitää edellä todettuun viitaten välttämättömänä ratkaista esitykseen liittyvät pienimuotoisen maaseutuelinkeinotoiminnan harjoittamisen käytännön ongelmat siten, että nykyisiä toimivia käytäntöjä jatketaan mahdollisimman laajasti. Valiokunta pitää välttämättömänä, ettei esimerkiksi perinteiseltä rakennuspaikkakohtaiselta kenttäsahaukselta tai oman puun käyttämiseltä edellytetä tulevaisuudessakaan CE-merkintää. Lisäksi pienyrittäjien uudet CE-merkintään liittyvät lisäkustannukset tulee saada kohtuullisiksi esimerkiksi ryhmäsertifioinnin tai muun järjestelmän kautta.