Ilmastovuosikertomus 2021 on varsin kokonaisvaltainen kuvaus Suomen päästövähennystavoitteiden toteutumisesta ja päästöjen kehityksestä päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttösektoreilla. Vuosikertomuksessa eri sektoreilla ja toimialoilla tehtyjä toimenpiteitä verrataan hallitusohjelman tavoitteeseen tehdä Suomesta hiilineutraali vuonna 2035, kun lähtökohdaksi otetaan oletuksena maankäyttösektorin nettohiilinielun taso (21 Mt) vuonna 2035. Tämän mukaisesti Suomen on vähennettävä päästöjään nykyisestä 48 miljoonasta tonnista siten, että hiilineutraalisuustavoite toteutuu. Hiilineutraali Suomi 2035 — ilmasto- ja energiapolitiikan toimet ja vaikutukset (HIISI) -hankkessa laaditun WEM-perusskenaarion pohjalta esitetään arvio, jonka mukaan nykyisten toimien lisäksi tarvitaan noin 11 Mt:n päästövähennys hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi. Vuoden 2035 jälkeen Suomen tavoitteena on saavuttaa hiilinegatiivisuus, mikä edellyttää päästövähennystavoitteiden kasvattamista entisestään. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää ilmastovuosikertomuksessa käsiteltyjä aiheita erittäin tärkeinä ja haluaa osaltaan kiittää kertomuksen valmisteluun osallistuneita tahoja perusteellisesta työstä. Seuraavassa valiokunta arvioi kertomuksessa esitettyä erityisesti oman toimialansa, maa- ja metsätalouden sekä maankäyttösektorin ilmastotoimien osalta.  

Ilmastotyöhön ja sen kansallisiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin liittyvä tiedontarve on suuri kuluttajien ja yritysten ilmastotoimien, koulutuksen, tieteen ja poliittisen päätöksenteon näkökulmasta. Toisaalta ilmastovuosikertomuksen tulee olla strategisen tason asiakirja ja keskittyä kokonaiskuvan tarjoamiseen. Toisaalta siinä esitetyt kannanotot voivat johtaa liian yleisinä ja taustoittamattomina väärään käsitykseen. Siltä osin kuin päästövähennysten sektori- ja toimialakohtaiseen tarkasteluun liittyy epävarmuustekijöitä ja alueita, joiden osalta tutkittua tietoa ei ole käytettävissä, tämä tulisi kuvata päästökehitystä esitettäessä. Ilmastovuosikertomuksen tulee sisältää myös lähdekritiikkiä siltä osin kuin päästövähennystoimenpiteet ovat sellaisia, ettei niitä kyetä luotettavasti mittaamaan vuosittaisessa tarkastelussa tai tutkimusmenetelmät eivät ole vielä riittävän kehittyneitä. Tämä on erityisen tärkeää maatalouden osalta, sillä maankäytön muutokset vaikuttavat biologisissa prosesseissa pitkällä aikavälillä ja tutkimusmenetelmiä kehitetään koko ajan. Sama koskee hiilinielujen kasvattamista maankäyttösektorilla.  

Ilmastotoimien vaikuttavuus ja vaikutukset ovat tiedontarpeen keskiössä. Aivan erityisesti kaivataan kansallisten ilmastotoimien peilaamista globaalien markkinoiden toimintaan sekä Suomen kilpailukykyyn ja vetovoimaan investointiympäristönä. Suomalainen metsäteollisuus on vähentänyt päästöjään tehokkaasti, ja se on varsin pitkälle luopunut fossiilisista polttoaineista energiantuotannossaan. Se tarjoaa tuotteillaan luontaisesti ratkaisuja hiilen varastointiin. Erityisen kiinnostavaa olisi selvittää metsäteollisuuden näkökulmasta, miten ilmastotoimet vaikuttavat sen toimintaedellytyksiin Suomessa ja globaaleilla markkinoilla. Tällaista toimien vaikuttavuuden tai vaikutusten tarkastelua ei ole sisällytetty ilmastovuosikertomuksen 7. lukuun, joka koskee ilmastotoimien vaikutuksia. Ilmastonmuutoksen kontekstissa on tärkeää tarkastella myös tuonnin ja viennin sekä kuljetusmatkojen hiilijalanjälkeä. Seuraavassa ilmastovuosikertomuksessa tuleekin esittää laskelmia myös tuontiruoan hiilijalanjäljestä. Lisäksi tässä yhteydessä on hyvä tarkastella elintarvikeomavaraisuuden ja lähiruoan suosimisen vaikutuksia kuluttajan asemaan ja hiilijalanjälkeen. Valiokunta pitää tärkeänä asiantuntijakuulemisessa varauksettoman kannatuksen saanutta ehdotusta ottaa vuoden 2022 ilmastovuosikertomukseen erikoisteemaksi globaali näkökulma.  

Valiokunta pitää erittäin kannatettavana asiantuntijakuulemisessa esitettyjä ehdotuksia indikaattoreiden kehittämisestä, jotta päästövähennykset ja niitä koskevat kehitysaskeleet voidaan sitoa eri toimialoilla konkreettisiin toimenpiteisiin. Ilmastovuosikertomuksessa kuvataan ansiokkaasti politiikkatoimia, joita tehdään maatalouden päästöjen vähentämiseksi. Esimerkkeinä voidaan mainita kansallisen ilmastoruokaohjelman valmistelu, kansallisen biokaasuohjelman valmistuminen ja ravinteiden kierrätyksen tutkimus- ja kannustintoimet. Tämän lisäksi on syytä kuvata nykyistä kattavammin jo käytössä olevat päästövähennystoimet, kuten maa- ja metsätalouden sivuvirtojen ohjaaminen biopolttoaineiden tuotantoon, eloperäisten maiden muokkauksen vähentäminen, kerääjäkasvien viljely, säätösalaojitus ja kosteikkoviljely. Vähintään näitä tulee käsitellä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa. Hallinnon toimien lisäksi kertomuksessa tulee nostaa esiin elinkeinoelämän laatimat vähähiilisyystiekartat kuten MTK ry:n ja SLC rf:n maatalouden ilmastotiekartta sekä metsäteollisuuden ilmastotiekartta. Valiokunta korostaa, että tulevaisuuteen katsova ja ratkaisuhakuinen ilmastovuosikertomus on tärkeä työväline, jota tarvitaan tarkoituksenmukaisista ja kustannustehokkaista päästövähennys- ja hiilensidontatoimista päätettäessä. Samalla päästökehityksestä raportoitaessa on kerrottava, etteivät kaikki jo tehdyt toimenpiteet näy vuosittaisina päästövähennyksinä syistä, jotka liittyvät luonnon toimintaan ja kehittyviin mittausmenetelmiin. 

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä metaani- ja dityppioksidipäästöt raportoidaan nykyisessä ilmastopolitiikan systematiikassa taakanjakosektorille, jonka päästövähennystavoitteita tarkastellaan vuosittain alenevien päästökiintiöiden avulla. Viljelysmaiden ja ruohikkoalueiden hiilidioksidipäästöt kuuluvat maankäyttösektorille. Ilmastovuosikertomuksessa todetaan, että maatalouden taakanjakosektorille kuuluvat päästöt ovat viime vuosina pysyneet suhteellisen samoina. Mainittujen päästöjen määrään vaikuttavat muun muassa vuosittaiset satovaihtelut ja eläinten ruoansulatuksen päästöjen osalta eläinmäärä. Taakanjakosektorilla on erittäin vaikea löytää vaikuttavia päästövähennyskeinoja vaarantamatta samalla maataloustuotannon omavaraisuutta ja siten huoltovarmuutta ja ruokaturvaa. Kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen päästövähennysten mittari onkin päästöjen määrä tuotantoyksikköä kohden. Esimerkiksi maidontuotannossa päästään tuotantotapoja kehittämällä samaan tuotokseen vähemmällä eläinmäärällä. Ravinteiden kierrätykseen perustuvalla biokaasun tuotannolla voidaan ohjata maatalouden biomassoja kestävään energiantuotantoon ja päästövähennystalkoisiin sekä vähentää lannanlevitysvaatimuksen aiheuttamaa tarvetta pellonraivaukseen. Toisaalta ravinteiden kierrätys lannoitteena kotimaisen maatalouden tarpeisiin vähentää tarvetta tuontilannoitteiden käytölle ja antaa siten edellytyksiä maatalouden tuotantokustannusten hillitsemiseen.  

Vuosikertomuksen mukaan maatalouden kokonaispäästöistä noin kolme neljäsosaa on maaperään liittyviä päästöjä. Myöskään maankäyttösektorilla raportoitavat päästöt eivät ole juurikaan muuttuneet. Tähän vaikuttaa nykyiseen EU-lainsäädäntöön sisältyvä ohjaus, joka muun muassa rehun tuotantoalaa ja lannanlevitystä koskevilla vaatimuksilla on osaltaan ohjannut myös eloperäisten maiden käyttöönottoon. EU:n tukijärjestelmät puolestaan ohjaavat peltoalaa ruoantuotannon ulkopuolelle vähätuottoiseen käyttöön. Valiokunta korostaakin hallitusohjelman kirjauksia, joiden mukaan tuet kohdennetaan aktiiviseen ja kestävään ruoantuotantoon. Samalla on tärkeää hillitä tukien pääomittumista pellon hintaan ja vuokraan. Saadun selvityksen mukaan kaikista kustannustehokkaimmat ilmastotoimet kohdistuvat turvemaiden maatalouskäytön ohjaamiseen niiden viljelytapoja kehittämällä. On selvää, että joillakin alueilla turvemaiden hyödyntämiselle ei ole vaihtoehtoja. Turvemaat ovat tärkeitä myös huoltovarmuuden kannalta, sillä esimerkiksi kuivuuden vaivaamina vuosina parhaan sadon tarjoavat usein juuri turvemaat, joilla maaperä pidättää vettä huomattavasti kivennäismaita paremmin. Juuri turvemaiden päästöjen vähentämiseen voidaan tehokkaasti vaikuttaa vaarantamatta kotimaista ruoantuotantoa. Vajaatuottoiset eloperäiset maat tulee ensisijaisesti valjastaa hiilensidonnan ja ruoantuotannon käyttöön viljelymenetelmiä kehittämällä. Lisäkeinoja voidaan hakea myös kivennäismailla tehtävistä vapaaehtoisista hiilensidontatoimenpiteistä sekä fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta maatalouden energialähteissä. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteiden vaikutuksia koskevaa tutkimusta ja mittausmenetelmiä tulee edelleen kehittää niin, että metsätalouden ja ruoantuotannon ilmastovaikutuksista saadaan parempi kokonaiskuva. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteisiin kohdennetaan hallitusohjelman mukaisesti tutkimusrahoitusta. Tämän lisäksi MTK ry:n ja SLC rf:n sekä metsäteollisuuden vähähiilisyystiekarttojen toimeenpanoa tulee edistää.  

Valiokunta korostaa, että maatalouden ilmastotoimia tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon toisaalta luonnon ja toisaalta maatilojen taloudellisen tilanteen tuomat realiteetit. Kuten valiokunta on viimeksi lausunnossaan MmVL 22/2021 vp korostanut, kannattavuuskriisissä taisteleva maatalous ei voi samanaikaisesti investoida ilmastotyöhön. Nykyiset CAP-tukijärjestelmät taas eivät ohjaa maatiloja hiilensidontaan ja päästöjen vähentämiseen. Kuusivuotiseen rahoituskehykseen sidottu maatalouspolitiikka ei kykene uudistumaan kyllin nopeasti, koska siihen sisältyviä toimia on valmisteltu erilaisessa maailmassa kuin se, missä niitä nyt toteutetaan. CAP-uudistuksessa onkin pyrittävä hyödyntämään koko ajan kertyvää tietoa ilmastotoimista ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, joka on maa- ja metsätalouden suuri haaste. Tältä osin elinkeinoelämää, kansalaisyhteiskuntaa, tuottajaa ja kansalaista yhdistävänä tekijänä on tarve säilyttää maatalousmaa viljelykelpoisena hyötykäytössä ja metsät terveinä sekä kasvu- ja uudistumiskykyisinä. Muuten hiilineutraalisuus- ja hiilinegatiivisuustavoitteet eivät toteudu. 

Valiokunnan mielestä ratkaisuja tulee hakea ensisijaisesti kannustavista ja vaikuttavista vapaaehtoisista toimenpiteistä. Viljelijöiden ja metsänomistajien syyllistäminen elinkeinon harjoittamisesta ei ole kestävä tie. Ajoittain keskustelu maatalouden ja maankäyttösektorin päästöistä ja hiilinieluista on ollut hyvin polarisoitunutta. Tutkimukseen perustuvan tiedon jakamiselle ja elinkeinoelämän todellisuuteen nojautuvalle keskustelulle olisi saatava enemmän tilaa myös julkisessa keskustelussa. Valiokunta uskoo, että kestävä ratkaisu löytyy kustannustehokkaista ja käytännön toimintaa palvelevista täsmäratkaisuista, joiden käyttöönottoa tuetaan tukipolitiikan keinoin ja tietoa lisäämällä. Maatilan ilmastotoimenpiteisiin ryhtymisen kynnys tulisi asettaa matalalle ja kannustaa tiloja lähtemään liikkeelle kokeiluluonteisesti aluksi joidenkin peltolohkojen tai tuotantosuuntien osalta. Konkreettisena esimerkkinä voisi olla päästötoimenpiteistä ja hiilensidonnasta maksettava ekosysteemipalkkio.