Perustelut

Esityksessä ehdotetaan perustettavaksi Teijon kansallispuisto Salon kaupungin alueelle. Uuteen kansallispuistoon sisältyisi yhteensä 3 385 hehtaaria valtion omistuksessa olevia maa- ja vesialueita, joista pääosa kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Kansallispuistoksi ehdotetusta alueesta valtaosa on tällä hetkellä valtion retkeilyaluetta. Valiokunta toteaa, että Varsinais-Suomessa on varsin yhtenäinen tahtotila uuden kansallispuiston perustamiseksi, mutta esitetyssä muodossa toteutettava kansallispuisto vaikuttaisi alueen riistanhoito- ja metsästyskäytäntöihin.

Teijon kansallispuistoa koskevan lakiehdotuksen 1—2 §:t vastaisivat rakenteeltaan ja sisällöltään nykyisten Etelä-Suomen kansallispuistojen vastaavia perustamissäännöksiä. Luonnonsuojelulain (1096/1996) 13 §:n mukaan kaikki luontoa muuttava toiminta on kansallispuistoissa lähtökohtaisesti kielletty, ainoastaan hirven ajo metsästyksen yhteydessä on sallittu. Metsähallituksen erityisellä luvalla voidaan kuitenkin luonnonsuojelulain 15 §:n perusteella puiston perustamistarkoitusta vaarantamatta poiketa tapauskohtaisesti ja perustellusti luonnontilan muuttamiskiellosta.

Luonnonsuojelulain pääsäännöstä poiketen lakiehdotuksen 3 §:n 3 momentissa esitetään hirven ja valkohäntäpeuran metsästys sallittavaksi Teijossa erityissäännöksellä siten, että perustamistarkoitusta vaarantamatta alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla voidaan metsästää hirveä ja valkohäntäpeuraa 15.10.—31.12. välisenä aikana tieliikenteeseen sekä maa- ja metsätalouteen kohdistuvien merkittävien vahinkojen torjumiseksi. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan Teijon tapauksessa luonnonsuojelulain 15 §:n mahdollistama hirven ajo ei välttämättä riitä hirvikantojen tehokkaaseen sääntelyyn. Metsästyksen periaatteet on lakiehdotuksen perustelujen mukaan tarkoitus linjata kansallispuistolle laadittavassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Metsähallitus neuvottelisi puiston alueella toimivien metsästysseurojen kanssa alueista, joissa kannan sääntely voidaan tehdä mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja turvallisesti.

Valiokunta toteaa, että alueen hirvikanta on keskiarvoa korkeampi. Teijon esitetyn kansallispuiston alueella ammuttiin vuonna 2013 yhteensä 14 hirveä. Riistavahinkorekisterin mukaan kansallispuiston läheisyydessä tapahtuu vuosittain 5—10 hirvikolaria ja 50 valkohäntäpeurakolaria. Kansallispuiston perustaminen voi johtaa alueella hirvieläinten runsastumiseen ja hirvieläinkolarien todennäköisyyden kasvuun, ellei hirvieläinkantoja säännellä riittävän tehokkaasti.

Valiokunta toteaa Teijon alueella harjoitetun pitkään metsästystä, eikä se ole selvitysten mukaan vaikuttanut kielteisesti eläinkantojen tai alueen luonnon tilaan. Metsähallituksen selvityksen mukaan lähes koko alue on tällä hetkellä metsästyskäytössä, ja alueen merkitys metsästykselle on suuri. Kahdelle metsästysseuralle Metsähallituksen alueet muodostavat metsästysmaista valtaosan.

Valiokunta pitää metsästystä koskevaa 3 §:ää oikeansuuntaisena, mutta hirven ja valkohäntäpeuran käytännön metsästyksen kannalta arvioituna liian rajattuna. Hirven ja valkohäntäpeuran metsästyksen jatkaminen nykyisellään ei valiokunnan arvion mukaan vaaranna kansallispuiston perustamisen tavoitteita. Valiokunta pitää tärkeänä, etteivät kansallispuistojen ympäristössä liikennevahingot ja maa- ja metsätaloudelle aiheutuvat vahingot kasva nykyisestä tasosta. Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää Teijon kansallispuistossa säännöllistä valkohäntäpeuran ja hirven metsästystä. Tulevassa kansallispuistossa vierailevien kävijöiden käynnit keskittyvät erityisesti tiettyihin paikkoihin ja ajankohtiin. Valiokunta korostaa, että metsästys voidaan alueellisella ja ajallisella sääntelyllä sovittaa yhteen kansallispuiston muiden virkistyskäyttömuotojen kanssa ja näin turvata myös perinteisen metsästyskulttuurin harjoittaminen.

Valiokunta esittää ympäristövaliokunnalle edellä todetun perusteella harkittavaksi metsästystä koskevan 3 §:n tarkistamista siten, että hirven ja valkohäntäpeuran metsästys voi jatkua nykyisenkaltaisena metsästyksenä ilman luonnonsuojelulain poikkeuslupaluonnetta. Samoin tulee huolehtia pienpetopyynnin jatkumisesta. Metsästyslain 26 §:n 2 momentista (159/2011) käy ilmi, että myönnettäessä hirvieläinten pyyntilupia on huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla.

Valiokunta esittää ympäristövaliokunnalle lisäksi valkohäntäpeuran metsästyksen sallimista myös tammikuussa esitetyn 15.10.—31.12. määritellyn metsästysajan sijaan. Tammikuussa Teijon alueen kävijämäärät ovat pienimmillään, sekä yleensä tammikuuhun ajoittuvan lumipeitteen muodostumisen takia metsästystä on helpompi harjoittaa kuin loppuvuodesta.

Valiokunta korostaa sitä, että metsästyksen mitoituksessa ja toteutuksessa on toimiva yhteistyö Metsähallituksen ja metsästysseurojen kesken välttämätöntä. Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja Metsähallitus ovat keväällä 2014 yhteisesti sopineet, että Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien yksikkö kehittää metsästysseurojen ja Metsähallituksen yhteistoimintaa Teijon kansallispuiston alueella. Tämän yhteistyön toteutumista on seurattava tulevissa osapuolten välisissä tulosohjauskokouksissa.

Valiokunta painottaa myös sitä, että haitallisten vieraslajien eli supikoiran ja minkin vähentämiseen kansallispuiston alueelta tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ilman pienpetopyyntiä näiden vieraslajien kannat kasvaisivat, mikä johtaisi erityisesti maassa pesivien lintujen kantojen laskuun. Valiokunta huomauttaa, että mikäli alueen metsästysseurojen mahdollisuudet metsästykseen kaventuvat, niin silloin todennäköisesti kiinnostus erittäin tarpeelliseen minkin ja supikoiran pyyntiin tulee vähenemään huomattavasti.

Kalastuksen osalta valiokunta kiinnittää huomiota kirjolohen istuttamiseen perustuvan virkistyskalastuksen jatkamiseen. Ehdotetun puiston alueella sijaitseva Matildanjärvi on Metsähallituksen suosittu virkistyskalastuskohde, johon istutetaan tällä hetkellä kirjolohia. Virkistyskalastus on alueen vetovoimatekijä, jonka aluetaloudelliset vaikutukset ovat Teijossa merkittävät. Kirjolohi on luonnonsuojelulain kannalta arvioituna vieraslaji, jonka istuttaminen kansallispuistoon on osin ristiriidassa lakiin sisältyvän alkuperäisluonnon suojelutavoitteen kanssa. Valiokunta huomauttaa kuitenkin siitä, että istutuksissa käytettävät kirjolohet ovat naaraita, joten riskiä kalojen lisääntymisestä ei ole. Kirjolohen mahdolliseen korvaamiseen kotimaisella taimenella liittyy sen sijaan riski perimän sekoittumisesta paikallisiin taimenkantoihin.

Kalastusrajoitusten osalta hallituksen esityksessä on päädytty kirjolohen istuttamisen ja virkistyskalastuksen jatkamiseen Matildanjärvessä nykyisessä muodossa. Valiokunta pitää ratkaisua onnistuneena osoituksena joustavasta lainvalmistelusta, jossa yleislaista poikkeavalla erityissääntelyllä saavutetaan yleistä hyötyä luontoarvoista tinkimättä.