Valtioneuvoston selvitys käsittelee EU:n yhteisen maatalouspolitiikan viljelijätukien toimeenpanossa vuosina 2023—2027 tarvittavia asetusehdotuksia. Asetusehdotuksista toinen koskee komission täytäntöönpanoasetusta ja toinen delegoitua asetusta yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän ja ehdollisuuden osalta. Asetusten toimeenpano tulee edellyttämään merkittäviä muutoksia tukien toimeenpanoon ja siinä hyödynnettäviin tietojärjestelmiin. Aivan erityisen merkittävää on jäsenvaltioiden velvollisuus ottaa käyttöön satelliittidatan avulla tapahtuvaan pinta-alamonitorointiin tarvittavat tekniset valmiudet. Kyseessä on merkittävin maatalouspolitiikan uudistus Suomen EU-jäsenyyden aikana, ja siihen tulee valmistautua riittävillä panostuksilla. 

Tietojärjestelmien kehittäminen ja koko uuden toimintamallin käyttöönotto tulevat vaatimaan merkittävää resursointia niin järjestelmien kehitystyöhön kuin toimeenpanoviranomaisten henkilöstöönkin. Valiokunta korostaa maa- ja metsätalousministeriön ja Ruokaviraston vastuuta uudistuksen toimeenpanossa. Valiokunta katsoo, että tietojärjestelmien kehittäminen on aloitettava välittömästi ja rahoitus tähän on turvattava. On ensiarvoisen tärkeää varmistaa, ettei tukien maksaminen viivästy ohjelmakauden taitteessa. Kaiken kaikkiaan valiokunta näkee asetusehdotuksissa kehittämistarpeita, mutta pitää tässä vaiheessa tärkeänä edistää EU-asetusten mahdollisimman nopeaa voimaantuloa ja kansallisen lainsäädännön tehokasta valmistelua, jotta toimeenpanon valmistelu voi muun muassa tietojärjestelmien kehittämisen osalta edetä tukien oikea-aikaisen maksun turvaavassa aikataulussa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tietojärjestelmät ja toimintamallit ovat valmiina heti ohjelmakauden alusta. Tukien maksatus tulee hoitaa ajallaan, vaikka järjestelmän viivästyksen vuoksi valvonnat ovat kesken. Riskin hallinnon epäonnistumisesta kantaa valtio, ei tuensaaja. Lisäksi viivästykseen liittyy vaara, että hallinto ja tuensaajat joutuvat omaksumaan ensin väliaikaisen toimintatavan ja sen jälkeen sähköisen asioinnin toimintatavan.  

Tulevan ohjelmakauden yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä ei vaikuta hyvistä tavoitteista huolimatta yksinkertaisemmalta kuin nykyinen, vaan uudet toimintatavat erityisesti pinta-alamonitoroinnin käyttöönoton osalta lisäävät työtä hallinnossa ja tuensaajien toiminnassa. Valiokunta korostaa, että kansallisen lainsäädännön valmistelussa tulee edelleen pyrkiä yksinkertaistamaan tukijärjestelmien toimeenpanoa myös tuensaajien näkökulmasta. Kokonaan uudistettuihin menettelyihin liittyy myös riskejä, kun edellisiltä ohjelmakausilta kertynyttä kokemusta ei voida kaikilta osin hyödyntää uuden järjestelmän toimeenpanossa. Valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa on esitetty huolia, jotka liittyvät muun muassa pinta-alamonitoroinnin käytännön toteutukseen, poikkeavien havaintojen tiedottamiseen tuensaajille, oikaisutoimien ajoitukseen ja tukien maksatusaikatauluihin. Toimeenpanossa tulee aktiivisesti pyrkiä näihin kysymyksiin liittyvien epäselvyyksien poistamiseen ohjeistuksen ja koulutuksen keinoin. 

Valiokunta toteaa, että asetusehdotuksiin sisältyy jäsenvaltion ja tuensaajan näkökulmasta hyviä käytäntöjä ja toisaalta selviä haasteita. Yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän toimeenpanossa tulee varmistaa, etteivät uudet menetelmät aseta tuensaajia eriarvoiseen asemaan, vaan heidän edellytyksiään hoitaa asiansa tuetaan konkreettisesti heidän lähtökohdistaan käsin. Jäsenvaltioiden velvollisuus siirtyä sähköiseen asiointiin hallinnon ja tuensaajan välisessä tietojenvaihdossa on varmasti sähköiseen asiointiin tottuneille maatiloille kohtuullisen helposti toteutettava uudistus. Näin ei valitettavasti ole kaikkien viljelijöiden kohdalla, ja tämä edellyttää tukitoimia asiointiin. Viranomaisten laajempaa neuvonta- ja ohjausmahdollisuutta voidaan pitää tervetulleena askeleena hyvän hallinnon suuntaan. Aivan erityisen positiivista on hakemuksen muutosmahdollisuus, jos hallinnollinen tarkastus tai monitorointi antaa tähän aihetta seuraamusten välttämiseksi. On valitettavaa, ettei vastaavaa mahdollisuutta ole ehdollisuuden seuraamuksille. Uudet toimintatavat merkitsevät sitä, että yhteydenpito tuensaajien ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä kuntien yhteistoiminta-alueiden välillä tiivistyy ja jakautuu tasaisemmin koko vuodelle. Mikäli tuen hakeminen muuttuu siten, että tukea on haettava useita kertoja vuodessa, tämä aiheuttaa virheen mahdollisuuksia ja kustannuksia. Valiokunta korostaa näiden viranomaisten resurssien turvaamisen tärkeyttä. Muussa tapauksessa EU-lainsäännön mahdollistamat hyvän hallinnon menettelyt eivät koidu tuensaajien hyväksi tai ne toteutuvat vaihtelevasti maan eri osissa.  

Pinta-alamonitoroinnin ja siihen liittyvän tuensaajan korjausmahdollisuuden käytännön toteutukseen liittyy paljon täsmennettävää. Esimerkiksi satelliittidataan perustuvan pinta-alamonitoroinnin osalta tuensaajille tullaan varaamaan mahdollisuus oikaista havaintoja toimittamalla esimerkiksi paikkatiedon sisältävän valokuvan. Korjaamismahdollisuus on sinänsä kannatettavaa, mutta sen käytännön toteutuksesta esimerkiksi kasvukauden ulkopuolella tulee varmistua huolellisesti etukäteen. Valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa on tuotu esiin mahdollisia ongelmia muun muassa valokuvien käyttämiseen liittyen. Onkin syytä selvittää, mitä valokuvien käyttömahdollisuus käytännössä tarkoittaa esimerkiksi kasvustoihin liittyvien havaintojen korjaamisessa ja mikä on tarkoituksenmukainen tekniikka kuvaamisessa. Vielä ei ole selvää, voidaanko kasvustojen kuvaus toteuttaa tavanomaisilla välineillä, kuten älypuhelimella, vai esimerkiksi maatalouden palvelukseen tarkoitetulla dronella, jota voidaan jo nykyisin hyödyntää kasvustojen kuvaamisessa. Oma erityinen kysymyksensä on tekoälyn hyödyntäminen pinta-alamonitoroinnin havaintojen käsittelyssä ja tuensaajien korjausmahdollisuuden toteutuksessa. Varsinkin alkuvaiheessa valvonta ja seuraamusten käsittely edellyttävät kuitenkin havaintojen ja ehtojen tulkitsemista, joka jouduttaneen toteuttamaan toimeenpanoviranomaisen vastuulla. Siltä osin kuin pinta-alamonitoroinnin ja siihen rinnastettavien menettelyiden avulla kertyy tietoa esimerkiksi turvemaiden kasvustoista ja viljelystä, tietoa tulee voida hyödyntää myös kansallisesti tutkimuksessa, jossa esimerkiksi selvitetään vajaatuottoisten turvemaiden sijaintia ja soveltuvuutta ennallistamistoimiin, kosteikkoviljely mukaan lukien. 

Lopuksi valiokunta kiinnittää huomiota ajankohtaiseen ongelmaan, joka liittyy vuonna 2022 muuttuneisiin EU:n eläinpalkkiojärjestelmän ehtoihin. EU:n eläinpalkkiojärjestelmän toimeenpanoon ei saa tulla ohjelmakauden taitteessa katkoksia, vaan palkkiot on voitava maksaa viivytyksettä, eikä eläimen tukikelpoisuutta pidä sitoa hallinnolliseen viitepäivään.