Maatalouspolitiikan kansallisen strategiasuunnitelman lähtökohdat
Valiokunta toteaa, että EU:n maatalouspolitiikkauudistuksen myötä jokaiselta jäsenvaltiolta edellytetään kansallisen strategiasuunnitelman laatimista maatalouspolitiikalleen. Yksittäisen jäsenvaltion kannalta siirtyminen uuteen toimeenpanomalliin on varsin suuri muutos. EU määrittelee jatkossa vain maatalouspolitiikan perustavoitteet, ja jäsenvaltioilla on nykyistä enemmän vastuuta siitä, miten sovitut tavoitteet saavutetaan. Uusi toimeenpanomalli tarjoaa mahdollisuuden ottaa nykyistä paremmin huomioon jäsenmaakohtaiset olosuhteet yhteisessä maatalouspolitiikassa ja näin ollen myös politiikkatoimien toteuttamisessa.
Komissio antoi 18.12.2020 tiedonannon suosituksista jäsenvaltioille yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) strategiasuunnitelmien laatimista varten. Tiedonannon ohessa komissio julkaisi jäsenvaltiokohtaiset suositukset erillisinä työasiakirjoina. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta pitää komission suositusten taustalla olevia tavoitteita EU:n tasolla yleisesti ottaen Suomelle tasapainoisina. Valiokunta korostaa, että suomalainen maatalous on useiden tavoitteiden näkökulmasta jo nyt edelläkävijä. Suomalaisen maatalouden vahvuuksia ovat muun ohella eläinantibioottien tai kasvinsuojeluaineiden vähäinen käyttö sekä kattava huolenpito tuotantoeläinten terveydenhuollosta ja hyvinvoinnista. Lisäksi ympäristön ja ilmaston kannalta vahvuutena voidaan pitää sitä, että suomalaisen naudanlihan tuotanto pohjautuu nurmiruokintaan eikä rehuna käytetä soijaa.
Valiokunta painottaa, että Suomen tulee jatkossakin huolehtia ruokaturvastaan ja huoltovarmuudestaan, missä vakaalla ja hyvin toimivalla kotimaisella ruoantuotannolla on ratkaiseva merkitys. Kestävä ja korkealaatuinen kotimainen ruokajärjestelmä voi rakentua vain kannattavan kotimaisen alkutuotannon varaan. Alkutuotannon kannattavuuden vahvistaminen eri keinoin on välttämätöntä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että myös komission näkemyksen mukaan Suomen maatalouden suurimpia haasteita on heikko kannattavuus ja että suora tulotuki on keskeinen tekijä maataloussektorin kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Tuen merkitys maamme maatalouden tulonmuodostuksessa onkin selvästi suurempi kuin EU-maissa keskimäärin, sillä tuotantokustannukset ovat Suomessa luonnonolosuhteiden vuoksi markkinahintoja korkeammat. Maataloustukien avulla on pystytty turvaamaan ja tulee jatkossakin turvata suomalaisen maatalouden kilpailuedellytykset ja tuotannon säilyminen maan eri osissa ja tuotantosuunnissa.
Myös komission huoli sukupolvenvaihdosten lukumäärän vähenemisestä on erittäin perusteltu. Nuorten viljelijöiden tukeminen ja alalle pääsyn helpottaminen on välttämätöntä maataloustuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että alle 35-vuotiaiden osuus yksityishenkilöiden omistamista tiloista oli Luonnonvarakeskuksen rakennetilaston mukaan vuonna 2020 lähes 8 prosenttia, mutta nuorten viljelijöiden osuus on ollut hieman laskusuunnassa vuodesta 2015 alkaen. Sukupolvenvaihdosten edistämiseksi on tärkeää, että nuoria viljelijöitä myös jatkossa kannustetaan alalle nuorten viljelijöiden aloitustuen avulla, mihin liittyvä valmistelu kaudelle 2023—2027 onkin maa- ja metsätalousministeriössä jo käynnissä. Sukupolvenvaihdoksia edistetään myös neuvonnan avulla. Koska nuoret viljelijät usein velkaantuvat tilaa hankkiessaan, myös nuorten viljelijöiden tuki on tarpeen tilanpidon aloittajien tukemiseksi. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee neuvotteluissa EU:ssa edistää myös maatalouden luopumistukijärjestelmää vastaavan järjestelyn luomista. Toimet nuorten viljelijöiden kannustamiseksi alalle edistävät osaltaan maaseudun säilymistä asuttuna ja elinvoimaisena.
Ilmastotavoitteet ja ympäristönsuojelu maataloudessa
Merkittävä osa komission suosituksista liittyy maatalouden ympäristö- ja ilmastovaikutusten hallintaan. Ravinnehuuhtoumien rajoittaminen, monimuotoisuuden suojelu ja kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen liittyvät monin tavoin toisiinsa. On tärkeää, että alan tutkimukseen panostetaan ja että eri tukitoimien vaikutukset selvitetään riittävän hyvin etukäteen, jotta tukitoimista ei aiheudu yllättäviä haittavaikutuksia ja pystytään valitsemaan parhaimmat ratkaisut. Myös muiden politiikkatoimien, kuten esimerkiksi suurpetopolitiikan, tulee olla linjassa maatalouspolitiikan tavoitteiden kanssa ja tukea ympäristön kannalta kestävää maataloutta ja mm. siihen liittyvää luonnonlaiduntamista.
Ilmastotavoitteiden osalta komissio kannustaa Suomea huolehtimaan erityisesti metsien ja turvemaiden hiilivarastoista. Tämä korostaa valmistelussa olevan Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman huolellisen suunnittelun merkitystä. Tuottajajärjestöjen vuonna 2020 julkaisema maatalouden ilmastotiekartta antaa työlle hyvän lähtökohdan. Komissio mainitsee myös turvepeltojen vedenpinnan noston tärkeänä edistettävänä toimena. Valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, että maatalouden turvemaista aiheutuvat päästöt ovat huomattavat. Viljelytapa kuitenkin vaikuttaa olennaisesti päästöihin. Valiokunta katsoo, että turvepeltojen viljelyn päästöjä tulee vähentää, mutta niin, ettei nykyistä ruoantuotannossa olevien turvepeltojen viljelyä vaaranneta.Päästövähennysten toteuttamiseksi kansallisen strategiasuunnitelman tulee tarjota tukia turvemaiden päästöjä vähentäville toimenpiteille ja toisaalta riittäviä kannusteita turvepeltojen viljelystä luopumiseen ja ennallistamiseen erityisesti silloin, kun pellot eivät tuota ruokaa eivätkä rehua ja niiden merkitys biodiversiteetin säilyttämisessä on vähäinen. Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että yksittäisellä viljelijällä on varsin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millaisia peltoja hänen lähiympäristössään on tarjolla. Sen vuoksi on turvattava viljelijöiden mahdollisuus ylläpitää ja kehittää toimintaansa ja saada aktiivikäytössä oleville pelloille niille kuuluvat tuet. Lisäksi turvepeltoja koskevissa toimissa on varmistettava myös alueellinen yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus.
Valiokunta katsoo lisäksi, että kotieläintilojen ja kasvihuoneiden kohtuuhintaisten kuivikkeiden ja kasvualustojen saanti on turvattava. Turvetuotannon vähentyessä on tärkeää kehittää turpeelle korvaavia kotimaisia ratkaisuja ruoantuotannon edellytysten turvaamiseksi. Metsätoimenpiteet tulee suunnitella ja tehdä YMP:n ulkopuolella kestävää metsänhoitoa edistäen.
Valiokunta toteaa, että perinnebiotooppien hoidosta huolehtiminen on uhanalaisten lajien kannalta tärkeä maatalouden monimuotoisuustoimi. Suomen uhanalaisista lajeista neljäsosa on riippuvaisia perinnebiotoopeista. Tämän lisäksi monilajiset nurmet, suojavyöhykkeet ja pölyttäjäpellot ovat tärkeitä peltomaiseman monipuolistajia hyönteisten kannalta. Monet monimuotoisuuden turvaamiseksi tehtävät elinympäristöjen suojelutoimet, kuten pientareet ja kosteikot, edistävät myös vesiensuojelua ja ovat suositeltavia myös ilmaston kannalta.
Vesiensuojelun osalta komissio kiinnittää erityistä huomiota ravinteiden aiheuttamaan rehevöitymiseen Itämerellä. Myönteisenä kehityksenä komissio nostaa esille typen ja fosforin päästöjen merkittävän vähentymisen viimeisten 30 vuoden aikana. Valiokunta toteaa, että jatkossa tarvitaan voimakkaasti kohdennettuja tukitoimia, jotka ovat myös kannustavia viljelijöille. Mm. peltojen kipsikäsittely ja ravinnekalkitus luovat mahdollisuuksia maatalouden ravinnekuormituksen leikkaamiseen. Ravinteiden kierrätykseen liittyen on erityisen tärkeää löytää ratkaisuja lannan käytön vähentämiseksi ja lannan ravinteiden kierrättämiseksi. Suomessa ammoniakkipäästöt ovat jo pienentyneet alle niille määrätyn kattoluvun. Komission mukaan Suomi voisi edelleen vähentää ammoniakkipäästöjä investoimalla lannan käsittelyyn. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lannan separoinnin ja biokaasutuksen yhdistelmällä on mahdollista korvata fossiilisia polttoaineita. Tähän tulee liittää ravinteiden separointi, koska se mahdollistaa ravinteiden alueellisesti laajemman hyödyntämisen. Valiokunta pitää tärkeänä, että biokaasun tuotannon tukemiseen liittyvä EU-sääntely edesauttaa uuden liiketoiminnan syntymistä.
Valiokunta toteaa, että kasvinsuojeluaineiden myynti maatalouskäyttöön on hehtaaria kohti laskettuna Suomessa eurooppalaisittain erittäin vähäistä. Tarvitaan kuitenkin mahdollisuuksia ja kannustimia vaihtoehtoisten kasvinsuojelumenetelmien (mekaaninen, biologinen ja viljelytekninen) käyttöön. Lisäksi tulee varmistaa, että myös Suomen kaltaiselle syrjäiselle markkina-alueelle riittää tehokkaita vähäriskisiä tehoaineita. On välttämätöntä, että kasvinsuojeluaineiden käyttöä seurataan maataloussektorilla ja metsätaloussektoreilla erikseen.
Komission mukaan luomutuotantoon panostamalla pystytään vastaamaan maatalousalan haasteista samalla maatilojen heikkoon kannattavuuteen sekä ilmasto- ja muihin ympäristöhaasteisiin. Valiokunta toteaa, että Suomen maatalousmaasta vuonna 2019 oli luomutuotannon piirissä 13,5 prosenttia, mikä on EU:n keskitason (8 prosenttia) yläpuolella. Varsinaisen luomutuotannon lisäksi Suomessa on hyvät mahdollisuudet luonnonvaraisten tuotteiden, kuten marjojen, käytön edistämiseen. Valiokunta toteaa, että komission luomutuotannolle asettama 25 prosentin pinta-alatavoite vuoteen 2030 mennessä on haastava, pitäen tärkeänä, että luonnonmukaisen tuotannon kasvu tapahtuu markkinalähtöisesti vastaten kulutuksen ja vientimahdollisuuksien kasvua. Koska luomutuotannon tasapainoinen kasvu voi tapahtua vain kasvavan kysynnän kautta, vaatii tuotannon kasvattaminen luomutuen ohella sekä tuotannon ja jalostuksen kehittämistä että menekinedistämistoimia ja kuluttajakampanjoita kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen parantamiseksi. Luomutuotteiden menekkiin vaikuttavat oleellisesti suurkeittiöt ja luomun suosiminen laitosruokailuissa, mihin voidaan vaikuttaa mm. kohdentamalla julkisia hankintoja luomutuotteisiin.
Lopuksi
Yhteiset EU-tasoiset elintarvikemerkinnät voivat edesauttaa kuluttajia tekemään kestäviä kulutusvalintoja. Kuluttajat haluavat tietää syömänsä ruoan alkuperän, ravintosisällön ja ympäristövaikutukset. Pellolta pöytään -strategian mukaan komissio tulee tekemään ehdotuksen maantieteellisten alkuperämerkintöjen laajentamisesta elintarvikepakkauksissa. Valiokunta katsoo, että pakkaus- ja alkuperämerkintöjen käyttöä tulee kansallisesti edistää välittömästi.
Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että ruoantuotantoon on kasvipohjaisen valkuaisainetuotannon rinnalle tulossa teollisesti tuotettavia soluviljeltyjä proteiineja. Tämä voi tarjota Suomelle merkittäviä uusia taloudellisia mahdollisuuksia jopa viennin kautta ja samalla kasvattaa valkuaisaineomavaraisuutta ja ruokaturvaa.
Suomessa nopeiden laajakaistayhteyksien kattavuus maaseutualueilla (9,1 %) on EU:n keskiarvoa (59,3 %) selvästi alhaisempi. Valiokunta toteaa, että nopeat laajakaistayhteydet ovat perusedellytys maaseutualueiden työllisyyden ja elinvoiman lisäämiselle sekä kestävän monipaikkaisuuden mahdollistamiselle. Julkinen tuki on välttämätöntä koko maan kattavien nopeiden laajakaistaverkostojen luomiseksi.
Yleisenä huomiona valiokunta tuo esiin EU-direktiivien kirjavan toimeenpanon. Heikosta eläinten hyvinvoinnin tasosta ja antibioottien runsaasta käytöstä huolimatta monen kilpailijamaan komissiolta saamissa suosituksissa ei ole valiokunnan saaman selvityksen mukaan riittävässä määrin otettu näihin puutteisiin kantaa. Tilanteeseen tulee puuttua viimeistään jäsenmaiden YMP-suunnitelmien hyväksymisvaiheessa.