Perustelut
         
         Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan Suomelle
            esitetty kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoite
            on vaativa, mutta mahdollinen saavuttaa. Komission ehdotuksen yleisenä tavoitteena
            on löytää uusia kustannustehokkaita
            tapoja saavuttaa 20 prosentin vähennystavoite vuoteen 2020
            mennessä. Ilmasto- ja energiapaketin ehdotukset liittyvät
            kiinteästi toisiinsa, ja ehdotusten käsittelyssä onkin
            otettava huomioon yhteisvaikutukset. 
         
         
         Komission direktiiviehdotuksen mukaan Suomen on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä
            päästökaupan
            ulkopuolisilla sektoreilla 16 prosentilla vuosina 2005—2020.
            Valiokunta toteaa, että päästöjen
            vähentämisen tulee lähteä vaihtoehtoisten
            keinojen vaikutusten ja kustannustehokkuuden arvioinnista.
            Valiokunta toteaa valtioneuvoston kantaan yhtyen, että alustavien arvioiden
            mukaan maatalouden päästövähennyspotentiaali
            on noin 10 prosentin tasolla. Valiokunta korostaa, että maataloussektorilla
            tulee päästöjen vähentämisessä käyttää keinoja,
            joiden avulla saavutetaan asetetut tavoitteet mahdollisimman pienin
            kustannuksin vaarantamatta maatalouden kilpailukykyä ja
            huoltovarmuutta, jonka merkitys on kasvanut jatkuvasti. Valiokunta
            toteaa, että Euroopan ilmastossa tulee tapahtumaan muutoksia,
            joiden seurauksena Euroopan eteläosien arvioidaan jatkossa
            kärsivän kovasta kuivuudesta. Suomen maatalouden
            merkitys ruoantuotannossa tulee huomattavasti kasvamaan nykyisestä.
            Sen vuoksi maatalouden kilpailukyvyn säilyttäminen
            on elintärkeää.
         
         
         Maataloussektorilta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ovat
            muun muassa kotieläinten ruoansulatuksen metaanipäästöt,
            lannankäsittelyn metaani- ja dityppioksidipäästöt
            ja maaperän dityppioksidipäästöt.
            Maataloussektorin kasvihuonekaasujen päästöjen
            osuus oli vuonna 2006 noin 8 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä.
            Lisäksi maatalouden maankäyttösektorin (maankäyttö,
            maankäytön muutos ja metsätalous
            -sektori) päästöjä ovat maatalousmaasta, viljelemättömästä maatalousmaasta
            ja kalkituksesta syntyvät hiilidioksidipäästöt,
            joiden osuus on noin 6 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä.
            Valiokunta toteaa, että maatalouden ja sen maankäyttösektorin
            päästöjen arvioidaan olevan yhteensä noin
            14 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä.
            Valiokunta toteaa, että maatalouden kasvihuonekaasupäästölaskelmiin
            sisältyy toistaiseksi epävarmuuksia, minkä vuoksi
            tarvitaan lisää tutkimustietoja maatalouden päästöistä sekä myös
            mahdollisista hiilinieluista. Valiokunta huomauttaa, että maatalouden
            kasvihuonekaasupäästöt ovat jo alentuneet
            vuosina 1990—2006 yhteensä noin 22 prosenttia. 
         
         
         Valiokunta katsoo, että tulevaisuudessa maataloudessa
            päästöjen vähentämistä käytännössä voidaan
            saada aikaan muun muassa peltopinta-alaan, maanmuokkaukseen ja lannoitukseen
            liittyvillä toimenpiteillä sekä lannan
            käsittelyä kehittämällä.
            Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimusten mukaan eloperäisillä pelloilla
            muiden kasvien korvaaminen nurmikasveilla on todennäköisesti
            tehokkain päästöjen vähennyskeino.
            Pidemmällä tähtäimellä on
            tarpeen selvittää mahdollisuuksia välttyä uuden pellon
            raivaamiselta turvemailla. Maatalouden energiansäästöpotentiaalia
            löytyy myös työkoneiden polttoaineista.
            Muita päästöjen vähennyskohteita
            ovat karjasuojat, asuinrakennukset ja viljan käsittely.
            Biokomponenttien tuotannon laajentaminen edistää biopolttoaineiden
            käyttöä myös työkoneissa.
            Valiokunta katsoo, että maataloussektorilla päästöjen
            vähentämisessä teknologian kehitys tarjoaa
            hyvät mahdollisuudet päästöjen
            kokonaisvaltaiseen vähentämiseen. Yksi esimerkki
            on suorakylvötekniikan käyttöönotto.
         
         
         Nykyisellään hevosenlantaan sovelletaan EY:n
            jätteenpolttodirektiiviä ja kansallista valtioneuvoston
            asetusta jätteen polttamisesta (362/2003), jolla
            direktiivi on pantu Suomessa täytäntöön.
            Asetukseen sisältyy varsin tiukkoja vaatimuksia muun muassa
            polttolaitteistolle ja poltosta syntyvien päästöjen
            tarkkailulle. Neuvoston direktiiviä ympäristön
            pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen
            yhtenäistämisestä (1996/61/EY)
            eli IPPC-direktiiviä ollaan parhaillaan uudistamassa. Uudistuksessa
            IPPC-direktiivi korvaa jätteenpolttodirektiivin ja muutamia
            muita direktiivejä, jotka kaikki yhdistetään yhdeksi
            direktiiviksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että tässä yhteydessä direktiiviä muutetaan
            siten, että IPPC-direktiivin jätteenpolttoluvussa rajattaisiin
            direktiivin soveltamisalasta pois muun muassa hevosenlanta määrittelemällä ja muut
            vastaavat ainekset, joita käytetään energiantuotannossa.
            Valiokunta pitää tärkeänä,
            että erityisesti puukuivikkeisen hevosenlannan energiakäytön
            esteet poistetaan mahdollisimman nopealla aikataululla. 
         
         
         Eloperäistä eli runsaasti orgaanista ainesta
            sisältävää viljelysmaata on
            Suomessa noin 12 prosenttia peltoalasta eli 274 000 ha. Tästä turvemaita
            on arvioitu olevan vajaa 100 000 ha. Eloperäisten maiden
            päästöjä tulisi pyrkiä vähentämään
            taloudellisin kannustimin. Valiokunta katsoo, että keinona
            voisivat tulla kyseeseen esimerkiksi vapaaehtoiset sopimukset, jotka
            palkkioin kannustaisivat viljelijöitä viljelemään
            nurmikasveja tai ruokohelpeä eloperäisillä mailla. Vapaaehtoisten
            sitoumusten tulisi olla pitkäaikaisia, jotta maahan sitoutunut
            hiili ei pääsisi vapautumaan myöhemmin
            takaisin ilmakehään. Ruokohelpikasvuston juuristo
            toimii erittäin tehokkaana hiilinieluna. Arvioiden mukaan
            viljan maailmanmarkkinahintataso saattaa asettua pitkäaikaisesti
            nykyistä korkeammalle tasolle, jolloin ruokohelven viljelyä rajoittaisi
            kilpailukykyisempi viljan tuotanto. Toisaalta energianhinnan nousu
            saattaa nostaa myös ruokohelvestä maksettavaa
            hintaa. Valiokunta pitää tärkeänä löytää uusia
            keinoja hyödyntää ravintokäyttöön tarkoitetun
            peltokasvituotannon jätteiden ja sivutuotteiden, kuten
            korsien hyötykäyttöä.
         
         
         Uusiutuvan energian käytön kestävä lisääminen
            ja energiatehokkuuden parantaminen ovat keskeiset keinot kasvihuonekaasujen
            vähentämiseen. Valiokunta katsoo, että bioenergian
            käytön lisääminen on merkittävin
            yksittäinen tekijä kasvihuonekaasujen vähentämisessä.
            Kansallisessa metsäohjelmassa 2015 asetetaan metsähakkeen
            käytölle moninkertainen kasvutavoite. Tämä on
            suuri haaste koko bioenergian tuotantoketjulle.
         
         
         Tarkemmat kustannustehokkuusvertailut päästövähennyskeinojen
            kesken ovat maatalouden osalta vielä tekemättä,
            ja onkin tärkeää varmistaa, että maataloudessa
            pystytään tuottamaan päästövähennyksiä kilpailukykyisin
            kustannuksin. Ilmastopolitiikka voi myös tarjota merkittäviä mahdollisuuksia
            esimerkiksi bioenergian tuotannossa. Valiokunta korostaa, että huoltovarmuuden
            ylläpito on maataloudessa erittäin keskeistä. 
         
         
         Valiokunta toteaa, että biokaasun tai muiden päästövähennyskeinojen
            vaikutuksia kaasupäästöihin ja maatalouden
            tuotantoon pitkällä aikavälillä tulisi
            selvittää yksityiskohtaisemmin ja systemaattisemmin
            ennen päätöksiä politiikkakeinoista.
            Tarvitaan pikaisia selvityksiä eri keinojen kustannustehokkuudesta
            ja tarvittavista tukijärjestelmistä. Bioenergian,
            kuten metsähakkeen tai biokaasun polton, hyödyntäminen
            maatiloilla on pitkällä aikajänteellä järkevää sekä kaasupäästöjen
            että maatilojen talouden kannalta. Bioenergian käytön
            lisääminen vaatii kuitenkin suuria kertainvestointeja,
            minkä vuoksi edistämistoimien kehittäminen
            on tarpeen. 
         
         
         Metsät ja metsätalous eivät liity
            suoraan ehdotuksen päästövähennystavoitteeseen,
            mutta välillisesti Kioton pöytäkirjan
            kaudella vuosina 2008—2012 ja erittäin todennäköisesti
            myös sen jälkeen metsä on merkittävässä asemassa
            ilmastopolitiikan toteuttamisessa Suomessa. Metsätalous
            voi vaikuttaa hiilen kiertoon ja sitä kautta ilmastonmuutoksen
            hillitsemiseen suojelemalla ja lisäämällä olemassa
            olevia hiilivarastoja ja -nieluja, perustamalla uusia varastoja
            ja nieluja, sekä korvaamalla fossiilista energiaa, raaka-aineita
            ja tuotteita uusiutuvalla biomassalla. Metsiä istuttamalla
            ja hoitamalla voidaan lisätä hiilidioksidia sitovaa
            ja varastoivaa kasvibiomassaa. Tästä syystä on
            tärkeää, että metsäntutkimuksen
            tulevaisuus turvataan. Puutuotteilla puolestaan on keskeinen merkitys
            ilmastonmuutoksen hillinnässä: puutuotteet ovat
            hiilen varasto, ja puutuotteiden energiakäyttö vähentää fossiilisten
            polttoaineiden käyttöä sekä siten
            päästöjä. Lisäksi puutuotteiden
            materiaalikäyttö vähentää välillisesti
            fossiilisten polttoaineiden päästöjä.
            Valiokunta pitää tärkeänä,
            että puutuotteiden eri käyttömuodot sovitetaan
            yhteen. 
         
         
         Motiva valmistelee parhaillaan maa- ja metsätalousministeriön
            sekä työ- ja elinkeinoministeriön tilaamaa
            maatilojen energiaohjelmaa (MENO). Tavoitteena on maataloutta koskeva energiatehokkuussopimus,
            joka pitää sisällään myös
            uusiutuvan energian käytön lisäämisen
            ja tuottamisen. Valiokunta toteaa, että uudella maatilojen
            energiaohjelmalla pyritään vähentämään
            maatalouden kasvihuonepäästöjä.
            Valiokunta korostaa, että viestinnän ja koulutuksen merkitys
            kasvaa, kun uusiutuvan energian hyödyistä ja käyttömahdollisuuksista
            sekä energian säästömahdollisuuksista
            tiedotetaan.
         
         
         Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää hyvänä päästökehityksen
            seurannan ja raportoinnin kehittämistä sekä niiden
            liittämistä oleelliseksi osaksi tehtäviä päätöksiä.
            Valiokunta pitää järjestelmän
            uskottavuuden kannalta välttämättömänä,
            että tilastot ovat vertailukelpoisia ja sanktiojärjestelmät
            riittävän tehokkaita.