Yleisperustelut

Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen esityksen perusteluissakin todettuun, että Suomen maatalous perustuu pääosin perheviljelmätyyppisillä maatiloilla harjoitettavaan maatalouteen. Esityksen perusteluista käy ilmi, että tiloista edelleen noin 96 prosenttia on yksityisten viljelijöiden omistuksessa ja toimii viljelijän ja hänen perheenjäsentensä työllä. Lisäksi vain alle yksi prosentti tiloista on yhtiöitetty. Maatalousyhtymiä maatiloista on noin seitsemän prosenttia. Niillä tarkoitetaan pääasiassa sellaisia maatiloja, joilla maataloutta harjoittaa useampi maataloudenharjoittaja yhdessä tilaan kuuluvien alueiden ja rakennusten hallinnan perustuessa joko omistukseen tai vuokraukseen.

Valiokunta toteaa, että Suomen maataloudessa on rakenteellisena ongelmana pitkään ollut sekä maatilojen pieni koko että viljelijöiden korkea ikä. Esityksen perusteluista käy ilmi, että huolimatta erilaisista tukitoimenpiteistä Suomessa maatilojen keskimääräinen tilakoko on edelleen 36 hehtaaria, vaikka yli 50 hehtaaria peltoa käsittävien tilojen osuus kaikista maatiloista onkin noussut 22 prosenttiin. Tilakoon kasvaessa viljelijöiden keski-ikä on kuitenkin noussut. Tästä aiheutuu tarvetta niin maatilarakenteen kehittämiseen ja pienten tilojen vahvistamiseen kuin toisaalta tarvetta toimenpiteisiin, joilla elinkelpoisten tilojen siirtäminen pitkäjänteisesti, suunnitelmallisesti ja oikea-aikaisesti seuraavalle sukupolvelle turvataan. Maatiloille tulee saada riittävän aikaisessa vaiheessa ammattitaitoinen nuori viljelijä, joka ottaa vastuun tilanpidosta ja on valmis tekemään investointeja maatilan toimintaedellytysten turvaamiseksi. Tämän mahdollistamiseksi, ikääntyvän maatilatalouden harjoittajan on yleensä luovutettava maatila nuorelle viljelijälle jo ennen kuin hän itse on saavuttanut vanhuuseläkeiän. Jollei luopuvan viljelijän ja hänen mahdollisesti tilanpitoon osallistuneen puolisonsa toimeentuloa voida samalla turvata, luopuminen maataloudesta ennen vanhuuseläkeikää on harvoin mahdollista.

Valiokunta kiinnittää myös erityistä huomiota siihen, että kun maatalouden investointien koko kasvaa, se sitoo pääomaa. Maatilan koon kasvaessa tilan siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on entistä haastavampaa.

Valiokunta toteaa, että edellä kuvattuja ongelmia on pyritty osaksi ratkaisemaan maatalousyrittäjien tukijärjestelmillä, joissa tavoitteena on ollut varhentaa ikääntyneiden viljelijöiden luopumista maatalouselinkeinosta maatilatalouden ja porotalouden rakennetta parantavalla tavalla. Tukijärjestelmissä tavoitteena on ollut tilarakenteen parantaminen mahdollistamalla pienten tilojen peltojen siirtyminen lisäalueeksi toiseen tilaan sekä viljelijöiden ikärakenteen muuttaminen mahdollistamalla sukupolvenvaihdosten toteuttaminen ennen tavanomaisen eläkeiän saavuttamista varhaiseläketukien avulla. Porotaloudessa poroja on voinut luovuttaa lisäporoiksi toiselle porotalouden harjoittajalle tai porokarja tiloineen porotalouden jatkajalle.

Valiokunta pitää välttämättömänä luopumistukijärjestelmän jatkamista. Kotimaisen elintarviketuotannon jatkuminen edellyttää riittävää määrää sukupolvenvaihdoksia samoin kuin jatkajia, jotka ovat halukkaita tekemään investointeja. Edellä esitetystä käy myös ilmi, että sukupolvenvaihdosten toteuttamiseksi jatkajien kannalta oikeaan aikaan luopumistukijärjestelmä on välttämätön luopujien toimeentulon turvaajana. Luopumistukijärjestelmän ehtojen tulee olla sellaiset, että tukijärjestelmä edistää mahdollisimman monen sellaisen tilan sukupolvenvaihdosta, jotka ovat jatkamiskelpoisia ja joille on tulossa jatkaja.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksen tavoitteena on toteuttaa tuen avulla sukupolvenvaihdos vuosittain keskimäärin noin 500 maatilalla. Ottaen huomioon luovutuksensaajilla jo olevat alueet tavoitteena on myös, että luovutuksensaajien hallintaan siirtyvillä maatiloilla olisi maatalousmaata keskimäärin noin 50 hehtaaria. Lisäalueluovutukset pääasiassa kasvattavat tilakokoa, mutta myös näissä luovutuksissa luovutuksensaaja on luopujaa nuorempi ja siten tälläkin tavalla luovuttaessa ikärakenne paranee.

Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetaan luopumistukijärjestelmää jatkettavaksi siten, että maatalousyrittäjä voisi edelleen luopua tuen avulla maatalouden harjoittamisesta vuosina 2011—2014 toteutetun luopumisen perusteella. Tuen edellytykset ja ehdot samoin kuin tuen määräytymisperusteet säilyisivät pääosin entisinä. Luopujien vähimmäisikä säilyisi ennallaan siten, että lähisukulaisten välisissä luovutuksissa vähimmäisikä olisi 56 vuotta ja muiden välisissä luovutuksissa 60 vuotta. Porotaloudessa luopujan ikäraja olisi aina 56 vuotta. Samoin luopumisiän täyttäneen yrittäjän puolison ja maataloutta harjoittaneen sisaruksen mahdollisuus luopua enintään viittä vuotta nuorempana säilyisi. Tällöin kuitenkin tuen maksu alkaisi edelleen vasta luopumisiän tultua täyteen.

Valiokunta toteaa, että esitykseen ei sisälly ehdotusta peltomaan vuokrauksen ottamisesta luopumistavaksi luopumistukijärjestelmään. Vielä viime vuonna lisäaluevuokraus oli käytössä. Luopuminen maatalouden harjoittamisesta vuokraamalla pellot lisäalueeksi on ollut luopujien ja luovutuksensaajien keskuudessa suosittu luopumistapa ajanjaksoina, jolloin se on ollut mahdollista. Tällöin yli 60 prosenttia lisäalueluopumisista on toteutettu vuokraamalla pellot ja lisäalueluopumisten osuus kaikista luopumisista on ollut huomattavasti suurempi kuin ajanjaksoina, joina vain omistusoikeuden siirtävät lisäalueluovutukset ovat olleet luopumistukioikeuden perusteena.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vuokraamalla toteutetut lisäalueluovutukset edistävät peltojen siirtymistä aikaisemmassa vaiheessa ikääntyviltä maatalousyrittäjiltä nuoremmille viljelijöille. Aloittavat maatalousyrittäjät, joilla ei vielä ole mahdollisuutta hankkia peltoja ostamalla, vuokraavat mielellään lisämaata maatilaansa luopumistukea hakevilta luopujilta. Vuokraamalla toteutetut lisäalueluovutukset vaikuttavat maatalouden rakenteeseen lähinnä kasvattamalla tilakokoa. Lisäksi on otettava huomioon, että jos vuokrausta ei ole luopumisvaihtoehtona, maatalousyrittäjät saattavat jatkaa toimintaansa pidempään eli vanhuuseläkkeeseen asti. Lisämaaluovutuksen ikäraja (60 vuotta luovutettaessa peltoa muulle kuin lähisukulaiselle) saattaa joissakin tapauksissa johtaa siihen, että luopuja, joka ei halua pysyvästi luovuttaa peltojaan muulle kuin lähisukulaiselle, jatkaa mieluummin viljelyä, kunnes hän täyttää 63 vuotta ja voi jäädä vanhuuseläkkeelle.

Kiinnittäen edellä esitetyn ohella vielä erityistä huomiota siihen, että peltojen vuokraaminen lisämaaksi tukee nuoria tilaansa kehittäviä maatalousyrittäjiä lisäämällä heidän mahdollisuuksiaan saada lisämaata maan ostamista huomattavasti kohtuullisemmilla kustannuksilla ja vähentämällä samalla heidän velkaantumistaan, valiokunta tulee yksityiskohtaisissa perusteluissa ehdottamaan peltomaan vuokrauksen sisällyttämistä uudelleen osaksi luopumistukijärjestelmää. Siitä aiheutuvia kustannus- ja muita vaikutuksia tulee seurata ja tarvittaessa on ryhdyttävä toimiin.

Valiokunta pitää tärkeänä esityksessä ehdotettuna muutoksena sitä, että luodaan mahdollisuus luovuttaa ennen luopumista maatalousmaata uusjakoon tai tilusjärjestelyyn ilman, että tätä pidettäisiin pirstomisena. Maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annettua lakia koskeneeseen hallituksen esitykseen (HE 34/2006 vp) antamassaan vastauksessa (EV 91 /2006 vp) eduskunta edellytti valiokunnan mietinnön pohjalta, että tarpeellinen säännösmuutos luopumistukijärjestelmän soveltamisen mahdollistamiseksi tilusjärjestelyissä toteutetaan riittävän valmistelun jälkeen erillisenä lainsäädäntöhankkeena.

Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että usean omistajan ja useasta maatilasta muodostuneesta maatilasta luopumisen helpottamiseksi esityksessä ehdotetaan tällaisen maatilan jakamisen mahdollistamista ja, jos siitä on muodostettu esimerkiksi verotusyhtymä, yhtymän purkamisen mahdollistamista ennen luopumista tai sen yhteydessä. Edellytyksenä olisi muun ohella, että luopumisen kohteena oleva maatila olisi joko muodostunut alun perin erillisistä maatiloista tai että se voitaisiin tarkoituksenmukaisella tavalla jakaa useammaksi maatilaksi.

Valiokunta pitää myös tarpeellisena esitykseen otettua ehdotusta siitä, että porotaloudessa porot voisi luovuttaa yhtä useammalle luovutuksensaajalle, jos kullekin luovutuksensaajalle muodostuu vähintään 150 eloporon porokarja ja kullekin luovutuksensaajalle luovutetaan vähintään 20 eloporoa. Porotaloutta harjoittavat puolisot voisivat myös luopua porotaloudesta eri ajankohtina. Esityksen perusteluissa on todettu, että käytännössä puolisoilla on eri poromerkit, joihin perustuu erillinen tuottoverotus. Kysymyksessä ei myöskään ole tuotannollisesti samalla tavalla yhteinen yritys kuin maataloudessa puolisoiden omistaessa yhdessä maatilan, vaikka porotaloudesta luovuttaessakin edellytetään porotaloustilan tai siihen verrattavan tilan omistamista.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksessä on lain voimaantulosäännökseen lisätty vuonna 2010 annettavien ennakkopäätösten voimassaoloajan pidennys. Esityksen mukaan nyt voimassaolevan lain mukaan annetun ennakkopäätöksen mukainen lopullinen luopuminen olisi mahdollista vielä hallituksen esityksessä ehdotetun lain voimaan tultua kahden kuukauden ajan eli helmikuun loppuun vuonna 2011. Valiokunta pitää esitettyä siirtymäsäännöstä erittäin tarpeellisena. Moni sukupolvenvaihdoskauppa ja tilanpidosta luopuminen toteutetaan vuoden vaihteen tienoilla, ja kahden kuukauden siirtymäsäännös estää turhia väliinputoamisia lainsäädännön muutosvaiheessa.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja jäljempänä esitettävin muutosehdotuksin.