Yleisperustelut

Yleistä

Esityksen perusteluissa on todettu, että suurpetojen ja hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmä on Suomessa ollut osa riistanhoitoa ja metsästyksen ohjausta jo viime vuosisadan alusta lähtien. Korvauksen saajat ja korvauskäytännöt ovat vuosien saatossa muuttuneet ja kehittyneet yhteiskunnan muun kehittymisen myötä. Viimeisimpänä muutoksena Suomen EU-jäsenyyden sekä siitä tulleiden erityisten suurpetoja koskevien suojeluvelvoitteiden vuoksi suurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen on tullut näiden lajien suojeluun liittyviä näkökohtia.

Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että Suomen EU-jäsenyyden myötä etenkin suurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmän merkitys on kasvanut, sillä suurpetojen metsästys ei Euroopan neuvoston luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta antaman direktiivin 92/43/ETY (jäljempänä luontodirektiivi) velvoitteiden johdosta voi muodostaa samanlaista tehokasta keinoa vahinkojen vähentämiseen kuin aiemmin. Luontodirektiivin liitteen IV lajien (karhu, ilves ja susi poronhoitoalueen ulkopuolella) metsästyksen salliminen edellyttää ensin muiden tyydyttävien ratkaisujen selvittämistä. Suurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvaamisella on tässä suhteessa huomattava merkitys. Valiokunta painottaa sitä, että korvausjärjestelmän kattavuuteen tehtävät parannukset lisäävät yleistä hyväksyttävyyttä ja kansalaisten myönteistä suhtautumista kyseisten lajien suojeluun.Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskevat nykyiset voimassa olevat säädökset on valmisteltu ja saatettu voimaan ennen perustuslain voimaantuloa. Esityksen perusteluissa onkin todettu, että perustuslain voimaantulon jälkeen korvausjärjestelmää koskevat asetukset eivät kaikilta osin enää täytä perustuslaissa säädöstasolle asetettuja vaatimuksia. Hyvän lainsäädännön vaatimukset ja perustuslain 80 §:n säännökset huomioon ottaen valiokunta pitääkin tarpeellisena, että riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskevat säännökset saatetaan nykyvaatimuksia vastaaviksi ja kootaan samaan lakiin.

Valiokunta toteaa, että nykyisiä korvausjärjestelmiä on kritisoitu erityisesti niihin sisältyvän omavastuun osalta. Valiokunta pitää erittäin tarpeellisena sitä, että riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että korvauksesta vähennettävästä 250 euron omavastuusta luovuttaisiin. Laissa tarkoitettujen riistaeläinten aiheuttamat viljelys-, eläin-, irtaimisto-, poro- ja metsävahingot korvattaisiin ilman euromääräistä rajoitusta, jos korvauksen hakijalle aiheutuneiden vahinkojen yhteenlaskettu määrä kalenterivuotta kohti olisi enemmän kuin 250 euroa. Rajoitus ei kuitenkaan koskisi suurpetojen aiheuttamia henkilövahinkoja. Valiokunta toteaa, että esitystä koskeneessa laajassa asiantuntijakuulemisessa on useamman vahinkolajin osalta käynyt ilmi tarve alentaa kyseistä 250 euron rajoitusta korvauksen maksamiselle. Valiokunta tuleekin jäljempänä mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa ehdottamaan rajoituksen alentamista 170 euroon.

Edellytyksenä riistaeläimen aiheuttaman vahingon korvaamiselle olisi riistavahinkolakiehdotuksen mukaan myös, että korvausten maksamiseen on osoitettu varoja valtion talousarviossa. Valiokunta korostaa sitä, että korvausten keskeytymättömän maksamisen turvaamiseksi tulee tarvittaessa valmistella hyvissä ajoin asiaa koskeva valtion lisätalousarvio annettavaksi eduskunnalle.

Esityksessä ehdotetaan myös, että aiemmin korvaamatta jääneet korvauksen hakijan maksamat suurpetovahinkojen arviointikustannukset korvattaisiin niissä tapauksissa, joissa itse vahinkokin korvataan. Toisaalta esityksessä ehdotetaan, että hirvieläinten ja suurpetojen aiheuttamia liikennevahinkoja ei enää korvattaisi, koska ajoneuvoille on saatavissa edulliseen hintaan yksityiseltä vakuutusalalta yhdistelmävakuutukseen sisältyvä vakuutusturva myös hirvieläinten aiheuttamien liikennevahinkojen varalta.

Myös suurpetojen porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen korvausten riittävyys tosiasiassa tapahtuneiden vahinkojen kattamisena on muun ohella asetettu kyseenalaiseksi. Esityksen perusteluissa on todettu, että ongelmana on ollut erityisesti karhujen aiheuttamat vahingot poronvasoille. Lisäksi viime vuosina voimistuneen susikannan myötä on havaittu, että suurpetojen aiheuttamia kumulatiivisia vahinkoja ei pystytä nykyisen järjestelmän puitteissa korvaamaan. Valiokunta tulee jäljempänä kiinnittämään erityistä huomiota porotaloudelle aiheutuviin vahinkoihin ja ehdottamaan muutoksia esityksen mukaisin säännösehdotuksin.

Esityksen perusteluista käy ilmi, että Euroopan yhteisön lainsäädännön näkökulmasta eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaaminen maa- ja metsätaloudelle valtion budjettivaroin on perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettua valtiontukea. Komission lähtökohtana on, että jäsenvaltioiden tulee muuttaa voimassaolevat järjestelmät suuntaviivojen ja yhteisön oikeuden kanssa yhteensopiviksi eli toteuttaa niin sanotut aiheelliset toimenpiteet. Esityksen perusteluissa on todettu, että siltä osin kun on kysymys eläinten maataloudelle aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta, ei tarvetta niin sanottujen aiheellisten toimenpiteiden toteuttamiseen eli järjestelmän sisällölliseen muuttamiseen ole yhteisön oikeuden näkökulmasta. Eläinten metsille aiheuttamien vahinkojen korvaaminen on erikseen suuntaviivoissa todettu sallituksi tueksi. Valiokunta toteaakin, että mainituilta osin ehdotettua lakia ei tarvitse notifioida komissiolle. Sen sijaan porotaloudelle aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen esityksessä ehdotetaan sisällöllisiä muutoksia, jotka edellyttävät komission hyväksyntää.

Porotalousvahingot

Esityksessä ehdotetaan porovahinkojen korvaamisperusteita muutettavaksi siten, että suurpedon tappaman tai suurpetovahingon takia lopetetun poron tai erotuksessa siitosvasaksi jätetyn poron käypää arvoa ei enää korvattaisi kaksinkertaisena vaan puolitoistakertaisena. Porovahingosta maksettava korvaus ehdotetaan maksettavaksi enintään käypään arvoon asti poronomistajalle tai, jos poronomistajaa ei tiedetä, paliskunnalle. Loppuosa korvauksesta maksettaisiin paliskunnalle. Asiantuntijakuulemisessa valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että ehdotettu säännös heikentäisi vahingonkärsijän asemaa, koska korvaus ohjaantuisi kaikille paliskunnan osakkaille poroluvun suhteessa. Valiokunta tuleekin ehdottamaan jäljempänä, että korvaus maksettaisiin poronomistajille puolitoistakertaisena, mikäli omistaja olisi tiedossa. Tämä sääntely vastaisi nyt voimassa olevaa sääntelyä.

Valiokunta toteaa, että suurpedot syövät pienet poronvasat usein kokonaan ja muutoinkin vasojen pienestä koosta johtuen niiden ruhojäänteiden löytäminen maastosta on vaikeaa. Etenkin suurpetojen vasoihin kohdistama saalistus lumettomana aikana on erittäin vaikea havaita, etenkään karhun jäljiltä pienistä vasoista ei jää käytännössä juurikaan merkkejä maastoon. Koska nykyjärjestelmässä on korvattu vain löydettyjen porojen arvo, on korvausten saaminen ollut erittäin sattumanvaraista. Uudella vasahävikkikorvauksella pyritäänkin kattamaan aiempaa kattavammin suurpetojen kesän aikana tappamien poronvasojen arvo. Paliskunnalle maksettaisiin laskennallisin perustein määräytyvää vasahävikkikorvausta niistä poronvasoista, joiden arvioidaan jäävän kadoksiin suurpetojen aiheuttamien vahinkojen vuoksi vasonnan ja erotusten välisenä aikana. Paliskunta jakaisi korvauksen edelleen poronomistajille.

Asiantuntijakuulemisessa edellä kuvattua esitykseen sisältyvää ehdotusta vasahävikkikorvaukseksi on kuitenkin pidetty vaikeaselkoisena. Lisäksi on todettu, että tarkoituksenmukaista olisi korvauksen kohdistuminen nimenomaan vasonnan ja syksyn väliseen vasahävikkiin eli siihen ajanjaksoon, jolloin suurpetojen aiheuttamien vahinkojen todentaminen on lähes mahdotonta. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta tuleekin jäljempänä ehdottamaan, että vasonnan ja marraskuun viimeisen päivän välisenä aikana suurpetojen tappamat tai suurpetojen aiheuttamien vahinkojen takia lopetetut poronvasat korvattaisiin 14 §:n mukaisessa menettelyssä (vasahävikkikorvaus). Joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen suurpetojen tappamat poronvasat korvattaisiin 13 §:n nojalla (porovahinkojen korvaaminen).

Koska vahinkojen vähentäminen ja ennaltaehkäisy ensisijaisesti metsästyksen keinoin on edellä todetun mukaisesti luontodirektiivin takia rajoitettua, valiokunta pitää erittäin tarpeellisena esityksessä ehdotettua mahdollisuutta maksaa erityistä korotettua korvausta tietyille paliskunnille, joiden alueella suurpedot ovat pitkään aiheuttaneet poikkeuksellisen suuria vahinkoja. Korvauksen saamisen edellytyksenä olisi, että paliskunnan porovahinkojen määrä kolmelta edelliseltä vuodelta suhteutettuna eloporojen ja teurasporojen yhteismäärään ylittäisi valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävän vähimmäismäärän. Perusteluista käy ilmi, että esityksen laatimisen aikana keväällä 2008 käytössä olleiden tietojen perusteella neljä paliskuntaa poronhoitoalueen kaakkoisosassa olisivat täyttämässä esillä olleen kriteerin (kolme prosenttia) lähivuosien aikana, mikäli vahinkokehitys jatkuu samanlaisena. Nämä paliskunnat olivat Halla, Hossa-Irni, Kallioluoma sekä Näljänkä. Näiden paliskuntien alueilla erityisesti susien aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet 2000-luvulla huomattavasti. Suurpetojen aiheuttamat vahingot ovat jo vaikuttaneet paliskuntien porokarjojen tuottavaan osaan, mikä on heikentänyt merkittävästi paliskuntien tuottavuutta.

Siltä osin kuin eräissä paliskunnissa vahingot porotaloudelle ovat poikkeuksellisen suuria aiheuttaen edellä todetun mukaisesti merkittävää heikennystä paliskuntien tuottavuuteen, valiokunta pitää tarpeellisena, että selvitetään mahdollisuudet luoda erityinen järjestelmä koskien elinkeinosta luopumista. Valiokunta toteaa, että laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta (612/2006) koskee myös porotalouden harjoittajia. Laki on määräaikainen, ja sen nojalla voi luopua elinkeinosta vuoden 2010 loppuun asti. Voimassa olevan lain mukaan poromies voi joko tehdä porotaloustilallaan sukupolvenvaihdoksen tai luovuttaa poronsa lisäporoiksi toiselle porotalouden harjoittajalle. Sen sijaan sellaista tukijärjestelmää ei tällä hetkellä ole, jolla tuettaisiin maatalouden tai porotalouden harjoittamisen lopettamista siten, että edellytyksenä on maatalouden/porotalouden harjoittamisen lopettaminen pysyvästi ja lopullisesti, mikä on toinen EU:n maatalouden valtiontukisääntöihin sisältyvä mahdollisuus tukea tuotannon lopettamista. Valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että maa- ja metsätalousministeriössä on parhaillaan selvitettävänä mahdollisuus jatkaa tukijärjestelmää vuoden 2010 jälkeen. Samalla käsitellään myös porotaloutta koskevia luopumisehtoja. Valiokunta pitää tärkeänä, että tässä yhteydessä selvitetään myös tarve luoda erityinen tukijärjestelmä, joka mahdollistaisi porotaloudesta luopumisen edellä todetun mukaisesti alueilla, joissa suurpedot aiheuttavat niin suuria vahinkoja, että porokarjojen ja sitä kautta paliskuntien tuottavuus alenee.

Valiokunta toteaa, että luotettavien ja mahdollisimman oikeiden laskelmien tekeminen vahingoista edellyttää seikkaperäistä tietoa vasahävikin määrästä ja eri suurpetolajien esiintymistiheyksistä poronhoitoalueella. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että petojen aiheuttamaa poronvasahävikkiä on tutkittu jo useiden vuosien aikana eri puolilla poronhoitoaluetta. Vaikka perustietoa onkin jo melkoisesti, vasahävikin määrästä on tärkeä saada lisätietoa. Selvityksessä on painotettu sitä, että ensisijaisesti on voitava tehostaa tutkimusta koskien lumijälkiin perustuvia suden, ahman ja ilveksen kanta-arvioita kehittämällä havainnointiverkostoa ja kanta-arviointimenetelmiä. Vaikeimmin toteutettava on karhun kanta-arvion parantaminen, koska laji ei juuri liiku havainnoitavissa lumisissa olosuhteissa lyhyttä kevätaikaa lukuun ottamatta, jolloin puolestaan havainnoitsijoita liikkuu maastossa vähän. Valiokunta korostaa sitä, että nykyistä tarkemmat suurpetojen kanta-arviot palvelisivat myös korvattavaksi ehdotettujen poikkeuksellisten suurten porovahinkojen arvioimista ja korvaamista.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu myös tutkimuksen osalta, että monet parannukset vaikuttavat myönteisesti yleiseen ilmapiiriin suurpetojen aiheuttamiin vahinkoihin suhtautumisessa. Muutamat nykyisin ongelmallisiksi koetut asiat ovat alentaneet osaltaan halukkuutta osallistua tutkimuksen hyväksi tehtävään mittavaan vapaaehtoistyöhön, mikä on havaittu käytännön työssä.

Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä myös huomiota hirvien aiheuttamiin vahinkoihin porotalouden aitarakennelmille. Valiokunta katsoo, että asia tulee ottaa huomioon poro- ja luontaistalouden rahoituslain (45/2000) mukaisessa tukijärjestelmässä, jota ollaan uudistamassa. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että valtion avustuksen tasoa aitainvestointeihin korotetaan, mikä kompensoi paliskuntien kärsimiä tappioita. Valiokunta tuo samalla esiin sen, että avustukset luovat työtilaisuuksia aktiivisille poromiehille, jotka siten hyötyvät tuista myös palkkatuloina.

Metsätalousvahingot

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä uudistuksena sitä, että hallituksen esityksessä ehdotetaan luotavaksi erityinen riistavahinkorekisteri, johon voidaan aiempaa järjestelmällisemmällä tavalla kerätä ja tallentaa tietoa kaikista riistaeläinten aiheuttamista vahingoista. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu hirvien aiheuttamien metsävahinkojen osalta, että etenkin paikkatietoon sidottuna näitä vuosittaisia metsävahinkotietoja voitaisiin hyödyntää aikaisempaa tehokkaammin hirvikantojen metsästyksen mitoituksessa, ohjaamisessa ja kohdentamisessa. Onkin arvioitavissa, että tämä mahdollistaa aiempaa paremmin metsästyksellä ja muilla rinnakkaisilla toimenpiteillä vahinkojen tehokkaamman ja kohdistetumman ennaltaehkäisyn. Lisäksi valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että riistavahinkorekisteriä voidaan käyttää myös tutkimuksellisissa tarkoituksissa.

Valiokunta toteaa, että hallituksen esitys perustuu pääosiltaan maa- ja metsätalousministeriön 22.9.2004 asettaman työryhmän tekemään esitykseen (Riistavahinkotyöryhmän muistio; Työryhmämuistio MMM 2005:13). Siinä todettiin hirvieläinten aiheuttamista metsävahingoista muun ohella, että hirvieläinten aiheuttamista vahingoista ongelmallisimmat ovat hirvien talvilaidunalueilleen aiheuttamat vahingot. Työryhmä totesi, että sillä ei ole ollut työryhmälle asetettuihin tehtäviin ja aikatauluun nähden edellytyksiä tehdä hirvieläinten talvilaidunalueiden osalta konkreettisia esityksiä. Työryhmä katsoi kuitenkin, että asia muodostaa kokonaisuuden, jota tulisi selvittää erillisenä asiana. Työryhmä esitti tutkittavaksi, voitaisiinko tällaiset erityiset talvilaidunongelmat hoitaa esimerkiksi luonnonarvokaupan tyyppisten menettelyjen tapaan määräaikaisilla useita vuosia koskevilla toimenpiteillä. Tällöin maanomistajille aiheutuva pysyväisluonteinen haitta pahimmilla hirvien talvilaidunalueilla olisi mahdollista hoitaa ja samalla pitemmän ajan kuluessa säästää vahinkojen korvaukseen tarvittavia varoja. Valiokunta pitääkin tarpeellisena, että selvitetään uusia korvauskäytäntöjä hirvien talvilaidunalueillaan aiheuttamien vahinkojen osalta.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että hirvien aiheuttamista metsävahingoista pyyntilupamaksuvaroilla maksetut korvaukset ovat olleet ennätyksellisen suuria viimeisten vuosien aikana. Hirvivahinkojen määrän kasvu on näkynyt myös viimeisimmissä valtakunnan metsien inventointien (VM19 ja VM10) mittausaineistoihin perustuvissa metsäkeskuksittaisissa tuloksissa. Toisaalta niiden perusteella on myös arvioitavissa, että huomattava osa metsävahinkokohteista jää nykyisen korvausjärjestelmän ulkopuolelle. Tämän seurauksena hirvien aiheuttamat todelliset metsävahingot ovat vuosittaisia korvaustilastoja suurempia. Viime vuosina suunnitelmallisesti tehostetun hirvenmetsästyksen ansiosta korvattavat vahinkokertymät näyttävät kuitenkin kääntyneen laskusuuntaan. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että mahdollisesti säästyviä määrärahoja voidaan käyttää hallituksen esityksen mukaisesti materiaalien hankintaan, tutkimukseen ja kehitystyöhön siltä osin, kuin niiden tavoitteena on vahinkojen ehkäiseminen. Valiokunta korostaakin vahinkojen ennaltaehkäisemisen keskeistä merkitystä yleensäkin.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä maanomistajien ja erityisesti metsänomistajien aktiivista yhteydenpitoa alueidensa hirvenmetsästäjiin, jotta hirvenmetsästäjät voisivat kohdistaa metsänomistajien toiveiden mukaisesti hirvenpyyntiä myös hirvien talvilaidunalueille tai hirvitihentymäalueille metsävahinkoja mahdollisimman tehokkaasti ennaltaestävällä tavalla. Tältä osin asiakokonaisuus liittyy myös metsäalalla toteutettavaan neuvontatyöhön.

Muita huomioita

Valiokunta toteaa, että ehdotetun riistavahinkolain 5 §:n mukaan voitaisiin eräin edellytyksin korvata muiden riistaeläinten kuin hirvieläinten ja suurpetojen aiheuttamat vahingot. Pykälän perustelujen mukaan tällaisina riistaeläinlajeina voisivat tulla kysymykseen esimerkiksi metsäkauris, euroopanmajava ja kanadanmajava. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että kauriiden aiheuttamat vahingot avomaan puutarhaviljelmille ovat lisääntyneet, varsinkin kun kannat ovat runsastumassa metsästyksestä huolimatta. Valiokunta pitääkin säännöksen korvausmenettelyä tältä osin erittäin perusteltuna. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä myös huomiota siihen, että saukko ja isokoskelo aiheuttavat kalankasvatukselle merkittäviä taloudellisia tappioita muun muassa syömällä tai muuten vahingoittamalla istukaspoikasia.

Esityksessä ei ehdoteta korvattavaksi hyljevahinkoja, joita nykyisen lain nojalla ja Euroopan komission suostumuksella on kertaluontoisesti korvattu vuosilta 2000 ja 2001. Euroopan komission hyväksymä Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelma 2007—2013 mahdollistaa hylkeiden aiheuttamien vahinkojen kompensoinnin merialueen rannikkokalastajille ja kalankasvattajille. Toimintaohjelman rahoitus muodostuu Suomen valtion ja Euroopan unionin rahoitusosuuksista. Rannikkokalastuksessa maksetaan ns. hyljesietopalkkio ja kalankasvatukselle aiheutuneet vahingot korvataan hylkeiden vahingoittamien kalojen osalta. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että hyljevahingot ovat vuodesta vuoteen lisääntyneet voimakkaasti ja muodostavat jo uhan edellä mainituille kalastuselinkeinoille. Valiokunta pitääkin tarpeellisena, että selvitetään mahdollisuudet korvata yhä lisääntyvät hyljevahingot riistavahinkolain mukaan.

Esityksessä ehdotetaan riistavahinkolain 25 §:ään säännöksiä muun muassa riistanhoitoyhdistyksen edustajan osallistumisesta maastotarkastukseen. Edustajalla olisi oikeus olla läsnä maastotarkastuksessa ja oikeus liittää maastotarkastuksesta laadittuun arviokirjaan käsityksensä vahingosta. Ehdotetut säännökset vastaisivat voimassa olevia säännöksiä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hirvieläinten ja suurpetojen vahingot jakaantuvat maantieteellisesti epätasaisesti. Tämän vuoksi eräille riistanhoitoyhdistyksille voi aiheutua huomattavia kustannuksia osallistumisesta maastotarkastuksiin. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että parhaillaan on käynnissä riistahallinnon toimintaa ja organisaatiorakennetta koskeva arviointi. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että edellä esitetty otetaan huomioon arvioinnissa ja sitä seuraavassa resursoinnissa.

Esityksessä ehdotetun riistavahinkolain 27 §:n mukaan metsävahingon toteaisi ja arvioisi vahinkopaikkakunnalla toimivaltainen metsäkeskus. Metsäkeskus voisi tarvittaessa käyttää apuna hyväksymäänsä puolueetonta asiantuntijaa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tässä tarkoituksessa metsänhoitoyhdistysten asiantuntemusta tulee hyödyntää. Käyttäen paikallisten metsänhoitoyhdistysten edustajia arvioinnissa voidaan myös tarkastuskustannuksia alentaa.

Lopuksi

Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä ehdotetaan lukuisia muutoksia nykyisin käytössä oleviin riistavahinkojen korvausmenettelyihin. Valiokunta edellyttääkin, että annettavan riistavahinkolain vaikutuksia seurataan ja että valiokunnalle toimitetaan vuoden 2010 loppuun mennessä selvitys seurannan tuloksista.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.