Yleisperustelut
Valiokunta kiinnittää esityksen perustelujen
mukaisesti huomiota siihen, että hukkakaura on viime vuosina
voimistunut maamme parhailla viljelyalueilla muun muassa Uudellamaalla,
Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Suunnitelmallinen
torjunta on vähentänyt hukkakauran kasvutiheyttä pelloilla,
mutta hukkakaurasta saastunnan jälkeen vapaaksi todettuja alueita
on ollut käytännössä vähän
verrattuna uusiin saastuneeksi todettuihin alueisiin. Esityksestä käy
ilmi, että vuoden 2000 maataloustukihakemusten yhteydessä viljelijät
ilmoittivat hukkakauran saastuttamaksi alaksi yhteensä 250 000
hehtaaria, mikä on noin 11 prosenttia viljellystä peltoalasta.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää todennäköisenä,
että hukkakauran saastuttama ala on vielä todettuakin
suurempi.
Keskeisenä keinona hukkakauran torjumiseksi esitykseen
sisältyvässä lakiehdotuksessa ehdotetaan
nykyisen lain tapaan säädettäväksi
hukkakauran torjuntavelvollisuus, joka koskisi kaikkia viljelmän
tai sen läheisyydessä sijaitsevien alueiden haltijoita
ja jonka tarkoituksena olisi hukkakauran esiintymisen ja leviämisen
estäminen. Tilalla, jonka alueella on todettu esiintyvän
hukkakauraa, olisi tehtävä katselmus ja torjuntasuunnitelma.
Valiokunta pitää kuitenkin liian raskaana toimenpiteenä sitä,
että todetun uuden hukkakauraesiintymän johdosta
olisi aina laadittava torjuntasuunnitelma. Valiokunta tuleekin sen
vuoksi jäljempänä ehdottamaan tältä osin
lakiehdotukseen muutoksia.
Hallituksen esityksestä käy ilmi, että hukkakauran
torjuntaa koskevan lainsäädännön
ohella on voimassa maatalouden tukisäännöksiä,
joissa edellytetään toimenpiteitä hukkakauran
torjumiseksi. Säännösten mukaan toimenpiteiden
laiminlyönti voi johtaa jopa tukien menettämiseen. Valiokunta
kiinnittääkin tässä yhteydessä huomiota
siihen, että lakiehdotuksen (19 § hallituksen
esityksen mukaisessa lakiehdotuksessa) mukaan viranomainen voisi
tehostaa vaadittujen toimenpiteiden toteuttamista muun ohella uhkasakolla.
Ottaen huomioon tässä todetut muut mahdolliset
seuraamukset valiokunta painottaa sitä, että uhkasakkoa
tulee käyttää vain äärimmäisenä keinona
silloin, kun toimenpiteitä ei muutoin saada toteutettua.
Hukkakauran torjunnan valvonta kuuluisi lakiehdotuksen mukaan
Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle, joka käyttäisi
apunaan työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastoja sekä valtuuttamiaan
tarkastajia. Esityksen perusteluissa on todettu, että Kasvintuotannon
tarkastuskeskuksella ei ole tällä hetkellä käytössä erityisesti
hukkakauran valvontaan erikoistuneita tarkastajia. Valvontatoimenpiteisiin
tarvittavat varat osoitettaisiin vuosittain valtion talousarviosta
maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan pääluokasta
Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen toiminnan rahoittamiseksi tarkoitetulla
momentilla. Ottaen huomioon hukkakaurasaastuntojen levinneisyys
valiokunta katsoo esityksen perustelujen mukaisesti, että valvontavoimavaroja
valvonnan kehittämiseen, suunnitteluun ja koordinointiin
sekä tarkastusten suorittamiseen tulee uuden lain
tultua voimaan lisätä huomattavasti.
Voimassa olevan lain mukaan hukkakauran hävittämisestä aiheutuvia
kustannuksia voidaan korvata alueen haltijalle valtion talousarviosta osoitetuista
varoista joko kokonaan tai osittain. Esityksen perusteluissa on
todettu, että viime vuosina korvauksiin käytetty
rahamäärä on ollut yhteensä 200 000
markkaa, millä on rahoitettu noin 600 hehtaarille käytettyä torjunta-ainemäärää.
Perustelujen mukaan toimintaan osoitettujen varojen merkitys hukkakauran
leviämisen ehkäisemiseksi on ollut valtakunnallisesti
vähäinen. Lakiehdotukseen ei kuitenkaan sisälly
ehdotusta edes vastaavanlaisen kustannusten korvaamiskäytännön
jatkamisesta. Valiokunta pitääkin lakiehdotusta
tältä osin puutteellisena ja tulee jäljempänä ehdottamaan
lakiin otettaviksi säännökset hukkakauran
hävittämisestä aiheutuvien kustannusten
korvaamisesta.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta edellyttää hukkakauran
torjunnan tehostamiseksi, että valtion talousarvioesityksessä osoitetaan
vuosittain riittävät varat niin hukkakauran valvontatoimenpiteisiin
kuin hukkakauran torjunnasta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen
ja että hukkakauran torjunnassa vallitsevasta tilanteesta
maassamme toimitetaan vuosittain selvitys eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle
(Valiokunnan
lausumaehdotus).
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin
huomautuksin ja jäljempänä ehdotettavin
muutoksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
5 §.
Valiokunta ehdottaa pykälää täsmennettäväksi
siten, että ilmoitusvelvollisuus koskisi nimenomaan uusia
esiintymiä, joista ei ole aikaisemmin tehty ilmoitusta
valvontaviranomaiselle.
6 §.
Valiokunta katsoo, että ehdotettu menettely, jossa
maaseutuelinkeinoviranomaisen olisi pääsääntöisesti
tehtävä alueelle aina viipymättä torjuntasuunnitelma,
mikäli alueella katselmuksen perusteella todettaisiin hukkakauraesiintymä,
olisi hallinnollisesti liian raskas ja liian paljon voimavaroja
vaativa menettely. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa pykälää muutettavaksi
siten, että kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen tekisi
pääsääntöisesti ensin
saastunutta aluetta koskevan torjuntaohjeen sen mukaan kuin katsoisi
sen olevan tarkoituksenmukaista saastunnan asteen huomioon ottaen.
Maaseutu-elinkeinoviranomaisen olisi kuitenkin aina tehtävä alueelle
torjuntasuunnitelma, jos torjuntaohjetta ei noudatettaisi tai jos
alue olisi pahoin hukkakauran saastuttama.
11 §.
Valiokunta toteaa, että esityksen mukaan valvonnasta
vastaisi Kasvintuotannon tarkastuskeskus ja sen vastuulla olisi
myös koordinoida hukkakauran torjuntaa koskeva valvonta
ja tarkastukset. Korostaakseen sitä, että eri
viranomaistahojen tulisi toimia yhteistyössä,
valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi
nimenomaisen maininnan siitä, että tarkastajien
tulisi toimia yhteistyössä TE-keskuksen ja maaseutu-elinkeinoviranomaisen
kanssa.
13 §.
Valiokunta toteaa, että perustuslakivaliokunta on hiljattain
lausunnoissaan (PeVL 46/2001 vp — HE 140/2001
vp Maaseutuviraston perustamista koskevaksi lainsäädännöksi
ja PeVL 48/2001 vp — HE 167/2001 vp laeiksi maaseutuelinkeinojen
rahoituslain, porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain,
kolttalain sekä maatalousyrittäjien luopumistuesta
annetun lain muuttamisesta) käsitellyt tarkastusvaltuuksia
kotirauhan ja yksityiselämän suojan kannalta.
Perustuslakivaliokunta on tuolloin edellyttänyt laissa
mainittavaksi, että tarkastus voidaan suorittaa kotirauhan
piirissä vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen
kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Samalla perustuslakivaliokunta
on katsonut, että maininta korostaa asuntoon ulottuvan
tarkastuksen poikkeuksellisuutta.
Perustuslakivaliokunta on mainituissa lausunnoissaan myös
ottanut kantaa muiden kuin viranomaisten suorittamiin tarkastuksiin,
eikä ole tuolloin pitänyt mahdollisena sitä,
että muu kuin viranomainen voisi toimittaa tarkastuksia
kotirauhan piirissä. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan
valta toimittaa tarkastuksia asunnossa voidaan antaa tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä vain
viranomaiselle.
Maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa pykälän
1 momenttia muutettavaksi siten, että se vastaa edellä selostettuja
perustuslakivaliokunnan kannanottoja.
15 §.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan maa- ja metsätalousministeriö hallinnoisi
ja kehittäisi hukkakaurarekisteriä. Hukkakaurarekisteriä pitäisivät
kuitenkin kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset, mikä on
myös todettu lakiehdotuksen perusteluissa. Valiokunta ehdottaa
1 momentin sanamuodon selkeyttämistä tältä osin.
18 §. (Uusi)
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää tärkeänä,
että laissa säilyy mahdollisuus korvata hukkakauran
hävittämisestä aiheutuvia kustannuksia.
Sen vuoksi valiokunta ehdottaa lakiin lisättäväksi
uuden 18 §:n, joka mahdollistaisi kustannusten korvaamisen,
jos laissa säädetystä hukkakauran hävittämisestä johtuvien
kustannusten katsottaisiin huomattavasti heikentävän
alueen haltijan taloudellista asemaa. Kustannusten korvaamisessa
noudatettavasta menettelystä annettaisiin tarkempia säännöksiä asetuksella.
Lisättäväksi ehdotetun pykälän
johdosta sitä seuraavien pykälien numerointi lakiehdotuksessa
muuttuisi.
20 (19) §.
Edellä ehdotettu uuden 18 §:n lisääminen
lakiehdotukseen aiheuttaisi 1 momentin pykäläviittauksen
muuttumisen.
22 (21) §.
Esityksessä ehdotetun 1 momentin mukaan ehdotetun lain
nojalla annettuun päätökseen haettaisiin
muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan noudattaen, mitä muutoksenhausta
hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että maaseutuelinkeinoviranomaisen ehdotetun lain nojalla
tekemään päätökseen tyytymätön
voisi hakea päätökseen oikaisua TE-keskukselta.
Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että tätä tarkoittava
säännös lisätään
pykälään uutena 1 momenttina. Tuolloin
esityksessä ehdotetut pykälän 1 ja 2
momentti siirtyisivät 2 ja 3 momentiksi. Ehdotetun uuden
1 momentin johdosta valiokunta ehdottaa myös 2 momentin säännöstä tarkistettavaksi.