Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä ehdotettavin vähäisin muutoksin.
Hallituksen esityksen tarkoituksena on toteuttaa hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan kalastonhoitomaksun ikäperusteinen vapautus muutetaan koskemaan 65 vuotta täyttäneiden sijaan 70 vuotta täyttäneitä henkilöitä kalakantojen hoidon ja istutusten turvaamiseksi. Ikäperusteinen aiempi vapaus pysyy sen jo saavuttaneilla. Hallituksen esityksen mukaan kalastonhoitomaksukertymä ei ole vastannut sitä, mitä kalastuslain uudistuksen yhteydessä arvioitiin. Kalenterivuoden maksu on nyt 45 euroa, kun se uuden lain voimaan tullessa vuoden 2016 alussa oli 39 euroa. Maksun korotuksilla ei ole pystytty paikkaamaan maksukertymän vähenemistä, koska korotukset ovat aiheuttaneet maksuinnokkuuden laskua. Suomessa väestön elinikäodote kasvaa, työuria pidennetään ja aktiivisten ja hyväkuntoisten seniorikansalaisten osuus väestöstä kasvaa. Tämä tarkoittaa, että 65—69 -vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus myös kalastajista entisestään lisääntyy. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että hallituksen esityksen tavoite kalastuksen harrastajien ikärakenteesta johtuvan maksukertymän vähentymisen pysäyttämisestä on tarpeellinen ja kannatettava.
Hallituksen esityksessä maksuvelvollisuus esitetään säädettäväksi 18—69-vuotiaille kalastajille, eli maksuvelvollisuuden yläikärajaa nostetaan nykyisestä 64 vuodesta 69 vuoteen. Vapautettuja maksusta ovat kuitenkin ne 65-vuotiaat, jotka lain voimaantuloon mennessä ovat saavuttaneet maksuvapauden. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää lainsäädännön yleisen ennakoitavuuden ja johdonmukaisuuden näkökulmasta perusteltuna, että maksuvelvollisuutta ei lainmuutoksella laajenneta koskemaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat voimassa olevan lain nojalla saavuttaneet maksuvapauden. Maksuvapautuksesta johtuen muutoksen kokonaisvaikutukset kalastonhoitomaksukertymään tulevat näkyviin vasta viipeellä. Tehtyjen selvitysten mukaan vanhemmista ikäryhmistä valtaosa maksaa kalastonhoitomaksun vuosimaksun, joten voimassa olevien maksuhintojen perusteella muutoksen arvioidaan kasvattavan maksukertymää yhteensä 800 000—1 100 000 euroa. Valiokunta pitää tärkeänä, että lainmuutoksen avulla saavutettavalla maksukertymän kasvulla voidaan vähentää tarvetta kalastonhoitomaksun korottamiseen.
Maa- ja metsätalousvaliokunnalle toimitetuissa lausunnoissa on korostettu iäkkäämpien henkilöiden kotitarvekalastuksen merkitystä kotimaisen kalan kulutukselle ja huoltovarmuudelle, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ylläpitämiselle sekä kalastuskulttuurin ylläpitämiselle ja siirtämiselle nuoremmille sukupolville ja esitetty huoli hallituksen esityksen vaikutuksista iäkkäämpien henkilöiden kalastukseen. Eri kalastusmuodot ja niiden säilyminen ovat erityisesti saamelaiskulttuurin sekä saamen kielen ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta erittäin tärkeitä. Valiokunta toteaa, että kalastus on tärkeä harrastus ja olennainen osa suomalaista elämänmuotoa ja kulttuuriperintöä, jota on vaalittava. Valiokunta pitää tärkeänä, että kalastusta koskevalla sääntelyllä edistetään yleisesti kalastuskulttuurin säilyttämistä ja katsoo, että kalastonhoitomaksukertymästä huolehtiminen tukee tätä tavoitetta.
Kalastonhoitomaksukertymään vaikuttaa laissa säädetyn maksuvelvollisuuden ja kalastonhoitomaksun suuruuden lisäksi myös kalastuksen harrastajien maksuhalukkuus. Hallituksen esityksessä todetaan, että maksun korotuksilla ei ole pystytty paikkaamaan maksukertymän vähenemistä, koska korotukset ovat aiheuttaneet maksuinnokkuuden laskua. Kaikki kalastusta harrastavat maksuvelvolliset eivät nykyisin valitettavasti maksa kalastonhoitomaksua. Maksuinnokkuutta ja tietämystä maksuvelvollisuudesta on pyritty kasvattamaan mainonnan, markkinoinnin ja tiedottamisen avulla. Lisäksi kalastuksenvalvonta on jo vuosia ollut yksi kalastonhoitomaksuvarojen käytön painopistealueista. Näistä toimenpiteistä huolimatta kalastonhoitomaksukertymä on vähentynyt. Valiokunta korostaa, että lainmuutoksen ohella tulee edelleen kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että kaikki maksuvelvolliset saadaan maksamaan kalastonhoitomaksu.
Kalastonhoitomaksuista kertyvien varojen käyttöä säännellään kalastuslain 9 luvussa sekä valtion talousarviossa. Määrärahan suuruus talousarviossa perustuu kalastuslain 86 §:n mukaisesti arvioon, joka vastaa sitä määrää, minkä viimeisimmän vahvistetun valtion tilinpäätöksen perusteella arvioidaan samana vuonna kertyvän kalastonhoitomaksuina. Käytännössä päätös varojen jakamisesta eri käyttötarkoituksiin tapahtuu vuosittain valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan istunnossa. Varoja käytetään muun muassa korvauksiin vesialueiden omistajille, kalavesien kestävään käyttöön ja hoitoon, kalatalousalan neuvontapalveluihin, kalatalousalueiden toimintaan ja maksun keräämisestä aiheutuneiden kulujen kattamiseen. Vuoden 2024 talousarvioesityksessä kalastonhoitomaksuvarojen alustava yleispiirteinen jako eri käyttötarkoituksiin on esitetty momentin 30.40.51 (Kalatalouden edistäminen) selvitysosassa. Arvioidusta 9 739 000 euron kertymästä 5 959 000 euroa osoitettaisiin kalastuslain 82 §:n 1—3 kohdissa tarkoitettuihin käyttötarkoituksiin eli kalavesien kestävään käyttöön ja hoitoon, kalatalousalan neuvontapalveluihin ja kalatalousalueiden toimintaan sekä 2 860 000 euroa sanotun pykälän 4 kohdan mukaisiin korvauksiin vesialueiden omistajille.
Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että kalastonhoitomaksuvarojen kerääminen ja käyttö on mahdollisimman kustannustehokasta ja varojen käyttöön liittyvä hallinnollinen taakka mahdollisimman pieni. Näin voidaan varmistaa varojen kohdentaminen ensisijaisesti kalavesien käyttöön ja hoitoon. Kalatalouden toiminta rahoitetaan pääosin alan sisältä, kalastonhoitomaksuina kerättävillä varoilla, joten on tärkeää, että kalastonhoitomaksuvarojen käyttökohteet koetaan yleisesti hyväksytyiksi. Hallitusohjelman mukaisesti kalastonhoitomaksun ikäperusteisen vapautuksen muutoksella on tarkoitus turvata erityisesti kalakantojen hoitoa ja istutuksia. Valiokunta korostaa, että vesialueiden omistajat huolehtivat heille maksettavien korvausten avulla myös hallitusohjelmassa tarkoitetusta kalakantojen hoidosta ja istutuksista.
Valiokunnalle toimitetuissa lausunnoissa nostettiin esiin, että Suomeen ollaan perustamassa uutta valtakunnallista erä- ja luontokulttuurimuseota, joka yhdistäisi metsästyksen, kalastuksen ja luonnon virkistyskäytön perinteiden vaalimisen, tallentamisen ja esittämisen. Museon suunnittelutyö on parhaillaan käynnissä ja se on tarkoitus avata Imatralla vuonna 2028. Valiokunta pitää metsästyksen tavoin myös kalastusperinteen vaalimista ja tallentamista sekä kalastuskulttuurin edistämistä tärkeänä. Tulevaisuudessa voi olla tarpeen arvioida erilaisia mahdollisuuksia turvata museon rahoitus.
Kuten edellä on todettu, on hallituksen esityksen tarkoituksena kalastonhoitomaksukertymän kasvattaminen tai vähintäänkin jo useita vuosia jatkuneen maksukertymän vähenemisen pysäyttäminen. Kalastonhoitomaksuvarojen jakaminen eri käyttötarkoituksiin on haastavaa, sillä kalastuslain 82 §:ssä lueteltuihin käyttötarkoituksiin tarvittaisiin jo nykyisin enemmän rahoitusta kuin mitä nykyinen kertymä antaa mahdollisuuden myöntää. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että hallituksen esityksen mukaisen lainmuutoksen vaikutuksia kalastonhoitomaksukertymään seurataan ja valiokunnalle toimitetaan selvitystä siitä, miten lainmuutos on vaikuttanut kertymään ja sen käyttöön erityisesti hallitusohjelmassa esiin nostettuun kalakantojen hoitoon (Valiokunnan lausumaehdotus).