Arvoisa puhemies! Monet viljelijät olivat jo ennen tämän syksyn sateita ja ongelmia taloudellisissa vaikeuksissa, johtuen muun muassa tuottajahintojen laskusta, Venäjän pakotteista ja tukien viivästymisestä. Tilanne on kuitenkin se, että Suomen kuluttajat haluavat kotimaisia elintarvikkeita. Näiden tuotteiden saatavuus on koko elintarvikeketjun asia, ei vain viljelijöiden. Näin ollen esimerkiksi satovahinkovakuutusten rakennetta tulisi kehittää ja taakkaa jakaa ketjun toimijoiden kesken vielä uusiksi. 

Saatetaan kuvitella, että kaupan oman merkin ruoka on samaa tavaraa kuin kotimaisen valmistajan merkkituotteissa, eri paketissa vain. Näin ei kuitenkaan aina ole. Ja vielä sellainen huomio, että kaupan omissa merkeissä ei aina lue edes valmistajan nimeä, vaikka olisi Suomessa tehtyä. Tämä on väärin, eikö vain, ministeri Leppä? 

Arvoisa herra puhemies! On totta, että elintarvikemarkkinat tällä hetkellä Suomessa eivät toimi niin kuin niiden pitäisi toimia. Reilua markkinataloutta tarvitaan, ja siksi hallitus on päättänyt ryhtyä valmistelemaan elintarvikemarkkinalakia, joka nimenomaan puuttuu tähän asiaan ja tähän asetelmaan. Sen lisäksi siinä toimeksiannossa, joka tälle työryhmälle on nyt annettu — työryhmä on siis koottu asiaa varten — on myöskin määritelty viranomaistehtäviä, ja tälle viranomaiselle työryhmä määrittää nyt toimivaltuudet ja sen, missä tämä asiallisesti sijaitsee. Ja tästä toivotaan löytyvän apu tälle epäterveelle markkinalle. 

Tässä on myös selvä viesti koko elintarvikeketjulle: toimikaa oikeudenmukaisella tavalla niin, että kaikki ketjun lenkit saavat sellaisen toimeentulon, että sillä on mahdollisuus kannattavaan toimintaan. Näin ei nyt ole, ja tässäkin yhteydessä, jälleen, vetoan siihen, että toimikaa tämän myötä. Se on ainoa tie, että me pystymme säilyttämään kotimaisen ruuantuotannon, kotimaiset työpaikat. Viime kädessä kysymys on siitä, onko työ täällä Suomessa vai onko se Suomen rajojen ulkopuolella. Se laatutyö, turvallisuus ja kaikki se, mikä siihen liittyy, on erittäin arvokas asia, ja sitä me emme todellakaan halua — eikä meillä ole varaa — menettää.