Arvoisa herra puhemies! Toistan tähän alkuun lyhyesti kuten jo vastauspuheenvuoroissani, että haluan aloittaa tämän kiitoksella siitä, että tämä hallituksen esitys on tässä salissa. Kunnioitan puolustusministeriä suuresti, että olette pitänyt ne sanat, jotka 27. päivä helmikuuta 2014 totesitte, eli että jos silloinen lakiesitys ei päätyisi lainvalmisteluun, niin siihen varmasti tullaan palaamaan, ja nyt tässä hetkessä olemme siinä tilanteessa.
Ja kun tässä aloitin muistelemaan näitä vanhoja historiankirjoja, joita tämän eduskunnan pöytäkirjoistakin löytyy, niin silloin 27. päivä, kun kiinteistökauppoja ja maakauppoja suitsivaa lakialoitetta täällä käsiteltiin, keskustelu oli silloin huomattavasti värikkäämpää kuin nyt tällä hetkellä, kun tietoisuus on lisääntynyt ja näemme selkeästi samoja asioita näiden asioiden äärellä.
Jo tuolloin esittelypuheenvuorossani tosiaan viittasin Airiston Helmeen. Tuolloin olimme kansalaisaktiivien joukossa kiinnittäneet tähän tappiota niittävään yritykseen huomiota ja kiinnittäneet huomiota siihen, että huoltovarmuusreitin ääreltä jatkuvasti uusia kohteita pystyttiin kuitenkin hankkimaan. Tuolloin niitä kiinteistökohteita oli kuusi, ja puoli vuotta myöhemmin syksyllä 2014 kysymyksessä oli jo toistakymmentä, 11 eri kohdetta, ja nythän noita taitaa olla jo 12.
Mutta on hyvä, että tätä asiaa käydään läpi. Otan sitaatin tuolta pöytäkirjasta, jolloin olen todennut: ”Strategisesti tärkeiden paikkojen läheisyydessä olevien maa- ja kiinteistökauppojen vaikutus turvallisuuteemme ja huoltovarmuuteemme on myös merkittävä peruste lain tarpeelle. Esimerkkinä voisin mainita Turun saariston syväväylän, sen ainoan: saman reitin varrella on kuusi kokonaista saarta saman omistajan omistuksessa. Näkökulmana tätäkään ei voi jättää huomiotta.” Jatkoin: ”Tulee tästä laista totta tai ei, se on tiedostaen tehty tai tiedostaen tekemättä jätetty. Historiankirjat tulevaisuudessa kertovat, onko tehty tai tekemättä jätetty viisasta. Uskon, että tarkastelemmepa tulevaisuudessa luontoarvoja, yhdyskuntarakenteita, hintatasoa, turvallisuuspolitiikkaamme tai huoltovarmuuttamme, voimme lainsäätäjinä katua vain asian tekemättä jättämistä.”
No, me jätimme tekemättä, mutta olemme nyt tätä lakia tässä eteenpäin tekemässä, ja toivon, että puolustusvaliokunnassa tähän lakiin perehdytään hyvin ja tarkoin ja sen ongelmatiikkaa ymmärretään jokaisen osalta, sillä tuolloinen puolustusvaliokunnan jäsen Sofia Vikman totesi tuossa keskustelussa: ”Puolustusvaliokunnan jäsenenä ihmettelen erityisesti edustaja Kymäläisen ynnä muiden perusteluja, joiden mukaan venäläisten maakaupat olisivat turvallisuuspoliittinen uhka. Toisin kuin täällä on annettu ymmärtää, Puolustusvoimien kanta nimittäin on ollut, että edes sotilasalueiden läheisyydestä venäläisten ostamat tontit ja kiinteistöt eivät ole kansallinen turvallisuusuhka.” Näin hän totesi tuolloin. Toivon, että hänen näkökantansa hallituspuolueen edustajana on tuosta ajasta sitten eteenpäin kehittynyt.
Tuolloin myöhemmin puhemiehenäkin toiminut edustaja Maria Lohela totesi: ”En usko, että tätä aloitetta saadaan pysyvästi haudattua, vaikka sellaistakin toivovia varmasti on. Aihe tulee ihan taatusti nousemaan ennen pitkää uudelleen esille jollain tavalla, ja syyt siihen löytyvät tuosta esittelypuheenvuorosta, ja ne syyt eivät katoa mihinkään itsestään.”
Tämän viestin halusin tuoda historiasta, koska tehty työ toivottavasti kantaa tulosta, ja sen tekijät toivottavasti myös saavat nähdä sen tuloksen. Tämäkin kiitoksena siitä, että nyt tällä hetkellä olemme todella tämän lain käsittelyvaiheessa.
Ja kun toin nuo hallinnollisten rasitusten minimoimiseksi ehdotetut viranomaisten verkkosivut työkaluna, jolla pystyttäisiin kiinteistötunnusten perusteella tarkistamaan, onko kyseessä luvanvaraisuutta edellyttävä kohde, niin toivon, että valiokunnassa kiinnitetään tähän tarkkaa huomiota, koska tällä samanaikaisesti tullaan piirtämään kartta, jossa on kaikki huoltovarmuutemme ja puolustuksemme kannalta kriittisimmät kohteet. Missään maailman kolkassa ei varmasti tällaisia verkkosivuja ole olemassa.
Valtion kiinteistöstrategia tarvitsisi laajemminkin uudelleentarkastelun muuttuneen turvallisuustilanteen valossa. Esimerkiksi Senaatin liiketaloudelliset periaatteet ja Senaatin omistajan asettamat tuotto-odotukset johtavat vaikeaan kierteeseen kiinteistöjen osalta. Tuotto-odotusten korkeus aiheuttaa vuokrien nousua Senaatin osalta, ja sen laitokset, jotka ovat Senaatilta vuokralla, ovat vaikeuksissa maksaa toimintavaroistaan seinistä. Ja myöskin samanaikaisesti, kun on vuokravaikeuksia, joudutaan luopumaan näistä kiinteistöistä, jotka ovat strategisesti merkittäviä kohteita. Sen vuoksi myöskin Senaatille, kun vuokraosuudet vähenevät, tulee niin sanottua korjausvelkaa jo niistä olemassa olevista rakennuksista, ja kun korjausvelasta ei huolehdita, tulee sisäilmaongelmia, minkä vuoksi entisestään joudutaan miettimään näistä rakennuksista poismuuttoa. Sen vuoksi toivon ja esitän, että tulevassa tulemme tarkastelemaan valtion kiinteistöstrategiaa laajemminkin kokonaisuuden kannalta, ettei toinen käsi ohjaisi vaikeuksiin toista.
Vielä lopuksi haluan, arvoisa puhemies, todeta, että maakauppojen kohdalla turvallisuuteen pitäisi kiinnittää huomiota laajemminkin kuin vain näihin strategisiin kohteisiin, kuten esimerkiksi isoihin maa-alueisiin, isoihin metsäalueisiin — voidaan puhua jopa 200 hehtaarista — ja niin poispäin. Ilmastonmuutoksen myötä pohjavetemme [Puhemies koputtaa] tulee olemaan tulevaisuudessa kultaakin arvokkaampaa, ja sekin täytyy suojata, ja se jos mikä on strategisesti merkittävää.
Puhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Tähän varattu aika olisi nyt lopussa, mutta nyt kysyn näiltä neljältä henkilöltä: haluatteko käyttää vastauspuheenvuoron tässä vaiheessa, jolloinka sitten vielä ministeri vastaa ja sitten itse arvioitte, jätättekö vielä tuonne myöhäiseen iltaan puheenvuoroja?