Arvoisa herra puhemies, hyvät kansanedustajat! Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun joudun pitämään esittelypuheenvuoron. En ihan valmistautunut tähän, kun toivoin, että ministeri Kiuru olisi ollut täällä kertomassa näin tärkeästä lakiesityksestä, mutta teen nyt parhaani tässä puhujapöntössä ja kerron, mistä tässä on kysymys.
Kysymyksessä on siis hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Mistä tässä laissa on kysymys? Tämähän on äärettömän tärkeä laki. Tässä laissa ehdotetaan säädettäväksi uusi sosiaali- ja terveydenhuollon yksityisten ja julkisten palveluntuottajien toimintaedellytyksiä, rekisteröintiä, omavalvontaa ja valvontaa koskeva laki. Laissa täsmennetään voimassa olevaa lainsäädäntöä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunjärjestäjien omavalvontaa ja valvontaa koskeviin säännöksiin.
Kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajat ja palveluyksiköt sisältyisivät samaan rekisteriin, jolloin palvelunjärjestäjillä, palveluja käyttävillä asiakkailla ja valvontaviranomaisilla olisi entistä paremmat mahdollisuudet arvioida eri palveluja. Eli nostan tässä esiin niitä teemoja, joita pidän itse äärettömän tärkeinä.
Palveluntuottajien rekisteröimisvelvoite ei ole aiemmin koskenut julkisia sosiaali- ja terveyspalvelun tuottajia. Tähän lakiehdotukseen sisältyy siis periaatteellinen muutos, koska sen myötä yhdenmukaistetaan julkisten ja yksityisten palveluntuottajien toimintaedellytykset ja rekisteröinti. Nämä julkiset palveluntuottajat ovat käytännössä hyvinvointialueita ja valtion yksiköitä tai itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia.
Tämän lakiesityksen tarkoitus on äärettömän hyvä. Tarkoitus on varmistaa henkilön asiakas- ja potilasturvallisuutta ja oikeutta laadukkaisiin palveluihin siten kuin niistä säädetään etenkin potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa. Eli lain tarkoitus on edistää palvelunjärjestäjän, palveluntuottajan ja valvontaviranomaisen välistä yhteistyötä.
Sitten sana, joka on äärettömän tärkeä. Se on ”omavalvonta”. Tähän lakiin sisältyy myös se, että palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan, joka toimii kahdessa tai useammassa palveluyksikössä, tulisi laatia omavalvontaohjelma. Tämä olisi strateginen väline ja ohje palveluyksiköittäin tehtäville omavalvontasuunnitelmille. Eli omavalvonta on päivän sana. Se tarkoittaa sitä, että toimijat valvovat itse itseään, ja näin vähennetään riskejä ja vahinkoja myös siellä yksikössä.
Mutta se, mistä haluan puhua ja mitä pidän äärettömän tärkeänä, on se, että lain mukaan omavalvontaan sisältyisi myös palveluntuottajan velvollisuus tarkistaa iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden kanssa työskenteleviksi aikovien henkilöiden osalta rikosrekisteriote, jos työskentelyyn kuuluisi pysyväisluontoisesti ja olennaisesti iäkkäiden tai vammaisten henkilöiden hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa iäkkään tai vammaisen henkilön kanssa, ja tämähän on äärettömän tärkeää.
Olen vuonna 2014 tehnyt kirjallisen kysymyksen siitä, milloin terveydenhuoltoalalla opiskelevilta ja alalla olevilta pyydettäisiin rikosrekisteriote ja erityisesti myös huumeseula, sillä meillä on paljon sellaisia tilanteita, että näiden asioiden selvittäminen olisi tärkeää.
Lokakuun 10. päivä 2020 Ylen ohjelma MOT tutki kymmeniä tapauksia, joissa ikävä kyllä hoitoalan henkilön epäiltiin varastaneen vanhuksen omaisuutta. Tämä selvitystyö ja ohjelma kertoi sen, että näitä varkaustapauksia, mitä vanhustenhoivassa tapahtuu, selvitetään vastahakoisesti ja todisteiden hankkiminen jää hyvin usein omaisten harteille.
29.10.2022 Iltalehti kertoi, miten tyttären piilottama kamera tallensi totuuden, kun hoitaja varasti suuria summia iäkkäältä pariskunnalta.
12.10.2022 jälleen kuului kotihoidosta viesti, jossa kotihoitaja varasti vanhuksilta, meni yleisavaimella koteihin ja osallistui väkivaltaiseen ryöstöön. Hän sai ehdottoman tuomion.
Eli näitä on, näitä tapauksia, ja on äärettömän tärkeää... Me puhumme aika herkästä asiasta, terveydenhuoltoalasta, ja siitä, että sielläkin voidaan toimia jotenkin väärin.
Nostan muutaman huomion vielä esiin lausuntopalautteesta.
Muun muassa Espoon kaupunki totesi tämän lakiesityksen kohdalla, että vastuun siirtäminen valtuutetulle palveluntuottajalle, mitä tämä laki on nyt tekemässä, voi lisätä väärinkäytöksiä ja epäselvyyksiä ja vähentää yksittäisen palveluntuottajan tietoisuutta, sitoutumista ja vastuuta oman palvelunsa lainmukaisuudesta, laadusta ja turvallisuudesta.
Turun kaupunki totesi mielestäni aika hyvin, että epäkohtia yritetään lakiesityksen mukaan korjata pitkälti omavalvonnallisesti ja olennaisesti asiakasturvallisuutta vaarantavat epäkohdat ilmoitetaan palvelunjärjestäjälle ja valvontaviranomaiselle, mutta tämä voi sisältää riskin, että epäkohtia käsitellään liian pitkään omavalvonnallisesti ja olennaisen epäkohdan ilmoittamisen rajaa pidetään korkealla.
Lopuksi, arvoisa puhemies, totean vielä sen, että pitkään vanhustenhoidossa työskennelleenä olen aina kokenut, että vanhustenhoidon valvonta on jotenkin hankalaa ja sekavaa. Meillä on avi, meillä on Valvira, meillä on myös kunnat, ja sitten meillä on omaiset ja hoitoalan henkilöstö itse, joka yrittää siellä katsoa palvelujen perään. On tärkeää, että valvontaa terävöitetään ja toimitaan sillä tavalla, että me asiakkaat myös tiedetään, keneltä apua haetaan ja minne esimerkiksi valitetaan, kun sen aika on. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitos. — Nyt ministeri Kiuru tuli paikalle. Lyhyt, tiivis esittely, olkaa hyvä.