Arvoisa puhemies, ärade talman! Hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus alle 18-vuotiaiden lasten avioitumisen mahdollistavan avioliittolain säännöksen kumoamisesta on kauan kaivattu lainmuutos, ja yhdyn tässä edelliseen puhujaan, edustaja Laihoon. Haluan kuitenkin tässä selittää, miksi huomenna tulen esittämään tähän lisäpykäliä, ja itse asiassa ajattelen, että koska tämä on aika monimutkainen asia, on välttämätöntä, että sen myöskin tässä istuntosalissa nyt sitten kerron. Olen esittänyt vastalauseen, joka ei liity tähän perusratkaisuun, vaan siihen, että se jää puolitiehen.
Viitaten kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä itse asiassa kaikkien naisjärjestöjen pitkäaikaiseen työhön ja myöskin Naisjärjestöjen Keskusliiton asiantuntijalausuntoon sekä muidenkin asiantuntijoiden lausuntoihin lakivaliokunnassa yhdyn esityksen lähtökohtaan siitä, että lapsiavioliitto ei koskaan voi olla lapsen edun mukainen ja että lapsiavioliiton kieltäminen on päätös, jolla on positiivisia vaikutuksia erityisesti tyttöjen oikeuksien näkökulmasta. Toki on joitakin alaikäisiä poikiakin, joita tämä koskee. Silloin on tietenkin heidänkin etunsa, että avioliittoa ei solmita.
Lapsiavioliitot ovat sukupuolittunut ongelma, sillä tytöt ovat voimakkaasti yliedustettuina alaikäisinä avioituneiden joukossa. Avioliiton solmimisen alaikärajan nostaminen 18 vuoteen ehkäisee myös pakkoavioliittojen solmimista. Valtaosa lasten avioitumisen mahdollistavista poikkeusluvista on haettu uskonnollisin tai kulttuurisin syin tilanteessa, jossa tyttö on ollut raskaana. Vaikka lapsiavioliitossa ei joidenkin näkemysten mukaan aina ole kyse pakkoavioliitosta, on ilmeistä, että erityisesti raskauteen liittyvissä tapauksissa poikkeuslupahakemusten taustalla saattaa olla suostuttelua ja painostusta, joka liittyy tyttöjen seksuaalisuuden kontrollointiin.
Päinvastoin kuin ehkä odotettiin ja itse asiassa esityksessä lakivaliokunnalle oli, tämä esitys ei kuitenkaan sisällä sellaista säädösehdotusta, joka mahdollistaa tämän lain vastaisesti solmitun alaikäisen avioliiton purkautumisen tai mitätöimisen, mitä me kaikki odotimme. Tämä merkitsee sitä, että tämä alaikäinen puoliso voi vain avioeron kautta irtautua väärin solmitusta avioliitosta ja että tällöin myös väestörekisterin eronnut-statuksen merkintä tallennetaan asiakirjoihin. Kun tarkastelee tilannetta ihmisoikeusnäkökulmasta, on kohtuutonta asettaa alaikäinen, niin sanotun haitallisen perinteen kohteeksi joutunut lapsi asemaan, jossa hän joutuu vaatimaan avioeroa irtautuakseen tällaisesta lapsiavioliitosta.
Asiantuntijakuulemisessa on tullut ilmi, että naisliike kannattaa laajasti, siis yli puoluerajojen, pakkoavioliittojen kriminalisoimista mutta samalla myös niiden mitätöinnin mahdollistamista, ja tähän velvoittaa myös Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta — niin kutsuttu Istanbulin sopimus — ja sen artiklat 32 ja 37.
Mitätöinnin hakeminen on tehtävä helpoksi ja maksuttomaksi, ja mitätöinnin mahdollisuudesta ja sen oikeusvaikutuksista on tiedotettava asianmukaisesti siten, että tieto saavuttaa asianosaiset. Mitätöinnin oikeudelliset vaikutukset avioliiton osapuoliin ja avioliiton aikana mahdollisesti syntyneisiin lapsiin tulee myös selvittää, ja on tärkeätä huolehtia siitä, ettei sillä ole kielteisiä oikeudellisia tai taloudellisia vaikutuksia liitossa syntyneisiin lapsiin tai mitätöintiä hakeneeseen puolisoon.
Näiden perusteella olen itse asiassa lakivaliokunnassa ehdottanut, että tähän olisi lisätty kaksi erillistä momenttia, joissa nimenomaan mahdollistetaan lapsiavioliiton mitätöinnin mahdollisuus ja suojellaan mahdollisia lasten tilanteita. Tulen siksi huomenna esittämään kahta lisämomenttia tähän 4 §:ään. Kuitenkin tietenkin tuen koko tätä perusratkaisua, mutta näen, että se jää puolitiehen näin. Toivon, että saamme siihen tukea.