Arvoisa herra puhemies! Tulin tähän pönttöön, jotta pystyn puhumaan ilman tuota maskia — meinaa käydä aina välillä vähän kurkun päälle.
Tiedusteluvalvontavaliokunnan puheenjohtajana kiitän myös ministeriä ja ministeriötä asian hoitamisesta. Tiedusteluvalvontavaliokunta niin kertomuksessaan kuin mietinnössäänkin on kiinnittänyt jo kotvan aikaa sitten huomiota tähän tiedusteluvalvontavaltuutetun sijaisen asian järjestämiseen, ja hyvä, että asia nyt on edennyt ja etenee. On kuitenkin syytä sanoa, että tiedusteluvalvontavaltuutetulla on, niin kuin täällä on todettu, laajat oikeudet tehtävänsä hoitamiseen, mutta myös tässä on ollut käytössä varajärjestelmä. Varajärjestelmä ei kuitenkaan täydellisen kattava ole ollut, mutta nyt tällä korjauksella saadaan sekin päiväjärjestykseen, ja hyvä niin
Täällä on puhuttu myös tästä tiedustelulakien tarpeellisuudesta. On aivan totta, että viime kaudella — voi varmasti sanoa, että kreivin aikaan — eduskunta yksillä valtiopäivillä rakensi yli tuhatsivuisen tiedustelulakikokonaisuuden, muutti perustuslakia yhden pykälän osalta sinänsä poikkeuksellisella menettelyllä yksien valtiopäivien aikaan viiden kuudesosan enemmistöllä. Ja on hyvä tässä yhteydessä myös muistaa ja muistuttaa siitä, että koko eduskunta oli viime kaudella tiedustelulakien hyväksymisen takana. Ainoa äänestys tästä asiasta syntyi aikataulusta, jossa vähemmistön näkökulmasta katsottiin, että asia olisi voitu hoitaa myös perustuslain normaalin säätämisjärjestyksen mukaan.
Kun edustaja Kiuru avasi keskustelun tästä valiokuntien salaisuudesta vaikkapa ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan osalta, niin haluan myös siihen oman mielipiteeni kertoa: Olen itse saanut olla nyt yksitoista vuotta puolustusvaliokunnan jäsenenä eri tehtävissä, myös varapuheenjohtajana aikanaan, ja kohta kolme vuotta tiedusteluvalvontavaliokunnassa puheenjohtajana, ja haluan kuitenkin muistuttaa tässä myös siitä tosiasiasta, että kansanedustajien perustuslakiin kirjatut oikeudet ja velvollisuudet on kirjattu myös tätä kansanvalta- ja demokratiakulmaa katsoen hyvinkin tarkkarajaisesti, ja edustajan riippumattomuus ja esteellisyys myös on siellä määritelty. On ehkä sitten toinen asia tietenkin puhua ja miettiä sitä, miten erityisen luottamuksellinen ja sensitiivinen ja jopa salainen tieto eduskunnassa varmistetaan myös kansanedustajien osalta, mutta tässä kyllä kannustan hyvään valmisteluun ja hyvään parlamentaariseen laajaan pohdintaan sen sijaan, että tekisimme ikään kuin pikaistuksissamme sellaisia rakenteellisia muutoksia, jotka myös kansanedustajan asemaa heikentäisivät. Itselläni on varsin hyvä kokemus ja positiivinen kokemus niiden valiokuntien työstä, joissa olen saanut olla mukana käsittelemässä asioita, jotka on merkitty luottamuksellisiksi, ja tällaisia tietovuotoja eduskunnan puolelta ei ainakaan julkisuuteen näiden vuosien aikana ole valiokunnista tullut. Ja jos aikanaan, toistakymmentä vuotta sitten, sellainenkin epäily oli, niin siltä osin asia käsittääkseni silloin keskusteltiin myös eduskunnan puolella loppuun.
Mutta hyvä, että näitä asioita pohditaan, ja tämä maailmantilannekin meitä haastaa myös pohtimaan, millä tavalla eduskunnan tiedonsaantioikeus turvataan. Ja eduskunnan tiedonsaantioikeuden näkökulmasta keskeistä on se, että se tieto, joka eduskunnalle valiokunnassa annetaan, joka on salaiseksi, luottamukselliseksi merkitty, myös tulee pysymään eduskunnassa salaisena eivätkä asiat lähde käytäville. Tällä tavoin varmistetaan myös se, että valtioneuvosto, ministeriöt, eri asiantuntijat luottavat eduskunnan valiokuntiin ja antavat eduskunnalle sen tarvitseman tiedon päätöksenteon taakse, joten mikäli tämäntyyppisen ehdotuksen takana edettäisiin, niin kannustan hyvään lainvalmisteluun ja ennen kaikkea eduskunnan omaan sisäiseen keskusteluun kansanedustajien oikeuksista, velvollisuuksista ja toisaalta keinoista, joilla varmistamme tiedon luottamuksellisuuden pysymisen myös eduskunnassa. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Kiitoksia. — Nyt ministeri Henriksson, kolme minuuttia.