Arvoisa rouva puhemies! Kuulimme eilen erinomaisen puheen täällä salissa: Nobelisti Bengt Holmström kertoi näkemyksiään, joissa hän hyvin valtiomiesmäisellä otteella käsitteli asioita. Siitä löytyi argumentteja, joita molemmin puolin salia varmasti kuunneltiin herkällä korvalla. Tarvitaan erilaisia toimijoita, tarvitaan julkista sektoria, joka tekee arvokasta työtä, tarvitaan yrityksiä. Nobelistin viesti oli, että vaihtoehto on paras oikeus, minkä ihmiselle voi antaa. Kysyn pääministeri Sipilältä: kun myös kuuntelitte tätä puhetta, oliko siinä ja jäikö teille mieleen joitakin sellaisia kohtia, joita erityisesti hallitus voisi miettiä tulevassa puoliväliriihessä, niin että Holmströmin ajatukset voidaan viedä mahdollisesti käytäntöön joiltakin osin? 

Arvoisa puhemies! Tuo puhe oli erittäin hyvä, ja kaikki varmasti löysivät siitä jotakin. Totesin, että erittäin maalaisliittolainen puhe, johon edustaja Salolainen totesi, että maltillinen markkinatalouspuhe, ja edustaja Niinistö totesi, että erittäin vihreä puhe. Kaikki löysivät siitä jotakin, ja se oli erittäin virkistävä ja sillä tavalla ajatuksia herättävä.  

Minusta siinä oli hyvää pohdintaa siitä, mikä on julkisen talouden ja yksityisen talouden suhde ja minkälaisiin tehtäviin voidaan tuoda kilpailua ja minkälaisiin tehtäviin ei voida tuoda kilpailua. Esimerkiksi sotesta hän totesi, että voitaisiin mennä kokeilujen kautta — mehän olemme perusratkaisua kokeilleet jo pitkään Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, ja myöskin valinnanvapautta kokeillaan parastaikaa — ja keskustelin hänen kanssaan niistäkin. Mutta minusta se paras anti tässä oli meille päättäjille juuri tämä julkisen sektorin ja yksityisen sektorin työnjaon täsmentäminen — erittäin hyviä, virkistäviä ajatuksia koskien tätä työnjakoa.