Arvoisa puhemies! Menemättä asiaan nyt syvemmin tässä kohtaa totean alkuun, että Suomen suhtautuminen ylipäänsä kansalaisuuksien jakamiseen on löperö ja kaipaisi remonttia monilta osin. Asumisaikaa tulisi pidentää, nostaa kieli- ja yhteiskuntataitojen vaatimuksia, vaatia nuhteettomuutta, hyväksyä tuloselvityksenä vain työssäkäynnistä saatavia tuloja. Kaksoiskansalaisuuksista tulisi luopua lopulta kokonaan eurooppalaisen yleissopimuksen sitovien ehtojen ylittävältä osalta. Mutta aloitetaan tällä lakialoitteella, joka on pieni askel eteenpäin.
Lakialoitteessa esitetään, että monikansalaisuus eli niin sanottu kaksoiskansalaisuus tehtäisiin ehdolliseksi. Kaksoiskansalaisuuden ehdoksi tulisi se, että myös toisen valtion on vastapainoksi tunnustettava Suomen kansalaisuus. Nykyisellä lainsäädännöllä Suomessa on käytännössä mahdollista olla sekä Suomen että sellaisen toisen valtion kansalainen, joka ei itse hyväksy kaksoiskansalaisuutta. Tällainen epäsymmetrinen ja yksipuolinen tunnustaminen ei sovi suomalaisten oikeustajuun. Jos toinen valtio ei tunnusta Suomen kaksoiskansalaisuutta, voi tilanteesta aiheutua ongelmia. Ensimmäisenä mieleen tulee valtion turvallisuus virkamiesnimityksissä.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pyysi vuonna 2014 selvityksen tarpeesta tarkastella uudestaan kaksoiskansalaisuuden ehtoja. Virkamieslakia valmistelevassa selvitystyöryhmässä pohdittiin kaksoiskansalaisten pääsyn rajaamista joihinkin virkoihin. Suoranaisen virkakiellon sijasta päädyttiin siihen, että nimitysharkinnassa on mahdollista tarkemmin selvittää esimerkiksi kaksoiskansalaisuudesta aiheutuvia sellaisia ulkomaan sidonnaisuuksia, jotka vaarantavat virkaan kuuluvien tehtävien hoitamisen. Lisäksi Maanpuolustuskorkeakouluun, Poliisiammattikorkeakouluun ja Rajavartiolaitokseen valittavien henkilöiden tulee täyttää riippumattomuuden ja luotettavuuden vaatimukset.
Sen sijaan, että uusi virkamieslaki olisi kiristänyt käytäntöjä ja suojannut yhteiskuntaa, se itse asiassa teki päinvastoin sallimalla Suomen kansalaiset, joilla on toisenkin valtion kansalaisuus, edellä mainittuihin virkoihin ja koulutuksiin sekä lisäksi Tullin, oikeuslaitoksen ja ylimmän valtionhallinnon virkoihin. Lisätyt vaateet nuhteettomuudesta ja luotettavuudesta ovat tulkinnanvaraisia, ja mitä tulkinnanvaraisempia ja avoimempia lait ovat, sitä heikompia ne ovat usein säätelemään kyseistä asiaa. Tämä on nähty esimerkiksi ministerinimitysten vaateessa rehellisiksi ja taitaviksi tunnetuista Suomen kansalaisista.
Edellisen hallituksen hanke kaksoiskansalaisuuslaista oli liian varovainen. Maailmanpoliittinen tilanne kertoo meille, että nyt ei ole varovaisuuden aika, vaan rohkeuden aika.
Arvoisa puhemies! Lojaalisuuskysymykset kaksoiskansalaisuudessa nousevat esiin myös asepalveluksen suorittamisen yhteydessä. Minkä maan sotavoimiin henkilö kuuluu tilanteessa, jossa maat taistelevat vastakkain? Voiko toisen maan asepalveluksen suorittanut henkilö valita palvelevansa Suomen Puolustusvoimissa, ja voiko suomalaisen asepalveluksen saanut loikata toisen kotimaansa asevoimiin? Näillä seikoilla on ilmeinen merkitys siinä, minkälainen uhka ja vieraan vallan viides kolonna maassamme on. Kuitenkaan tällaisia seikkoja ei tällä hetkellä säädellä mitenkään. Puolustusvoimilla ei ole tietoa asevelvollisista kansalaisuuden perusteella. Me siis saatamme ottaa valtiomme kansalaisiksi aseellisesti koulutettuja ihmisiä siitä tietämättämme.
Vastavuoroinen kaksoiskansalaisuuden tunnustaminen auttaisi selkiyttämään tilannetta. Jos toisella maalla on syytä olla tunnustamatta Suomen kansalaisuutta omassa toiminnassaan, niin pitäisikö samojen syiden päteä toisinkin päin? Kaksoiskansalaisuus ei ole maailmalla tai edes Euroopassa mikään oletuskäytäntö. Vain noin puolet maailman valtioista tunnustaa kaksoiskansalaisuuden, ja useissa maissa sille on asetettu erilaisia rajoituksia. Euroopan unionissa kieltoja tai rajoituksia kaksoiskansalaisuudelle ovat asettaneet sellaiset maat kuten Irlanti, Slovenia, Latvia, Saksa, Itävalta, Slovakia, Viro, Espanja ja Alankomaat.
Lainsäädännöllisesti asiassa ei ole ongelmaa. Suomea sitova kansalaisuudesta tehty eurooppalainen yleissopimus edellyttää monikansalaisuuden sallimista silloin, kun lapsi saa useamman kansalaisuuden syntyessään tai kun kansalaisuus saadaan avioliiton kautta. Sopimuksen 7. artiklan mukaan sopimusvaltio voi kuitenkin säätää valtion sisäisessä lainsäädännössään kansalaisuuden menettämisestä tapauksessa, jossa henkilö saa vapaaehtoisesti jonkin toisen valtion kansalaisuuden.
Arvoisa puhemies! Ukrainan sota on myllertänyt kaikki entiset perustotuudet. Vaikka oma yhteiskuntamme on avoin, suopea ja myötämielinen, se ei tarkoita sitä, että naapurimme olisivat. Vuonna 2014 Venäjän duumalle pitämässään puheessa presidentti Vladimir Putin mainitsi Venäjällä asuvat kaksoiskansalaiset mahdollisena viidentenä kolonnana ja kansallispettureina, joiden kautta länsi voi pyrkiä horjuttamaan Venäjän valtiota. Jos Putinin käsitys Venäjällä asuvista kaksoiskansalaisista on näin synkkä, niin perusteltu oletus on, että hän näkee myös muualla asuvat Venäjän kaksoiskansalaiset oman väkivaltaisen politiikkansa pelinappuloina. Nyt on aika lopettaa sinisilmäisyys ja käyttää hyväksi kaikkia keinoja, joilla estämme hybridivaikuttamisen yhteiskuntaamme vastaan. Vihamielisen vähemmistön luominen maahamme ei olisi mikään ennenkuulumaton ote Putininkaan pelikirjasta. Jo Krimin valloituksessa oli väitetysti kyse venäläisten pelastamisesta hengenvaarasta.
Suomen Venäjän suurlähetystö kerää jo materiaalia Suomen venäläisten kohtaamasta syrjinnästä. Kyse tuskin on aidosta huolesta, vaan mustamaalaamisesta ja vihamielisten toimien oikeuttamisesta. Meidän ei pidä vapaaehtoisesti ottaa kansalaisiksi sellaisen valtion kansalaisia, joka ei itse tunnusta Suomen kansalaisuutta omassa toiminnassaan ja lainsäädännössään. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia aloitteen esittelemisestä. — Edustaja Mäkelä, olkaa hyvä.