Arvoisa puhemies! Tämä oli todellakin yksimielinen mietintö, aivan niin kuin edustaja Semi edellä totesi ja myös valiokunnan puheenjohtaja Purra häntä ennen. Mutta edelleen, kuten edustaja Semi äsken totesi, tästä käytiin kyllä perusteellinen keskustelu, tai ainakin pitkä keskustelu, ja itse taisin osaltani siihen vähän, lainausmerkeissä, syyllistyä. Se johtuu siitä, että ei tässä tiedonkulkuasiassa, joka tässä nyt on, minun mielestäni mitään ongelmia ollut, mutta tämä kysymys alueellisten poliisilaitosten poliisipäälliköiden nimeämisestä on kyllä hyvin mielenkiintoinen kysymys. Hallinto-oikeuden emeritusprofessori Mäenpää antoi tästä asiasta hyvän lausunnon, jossa hän totesi, että juridisesti voidaan menetellä meidän perustuslakimme mukaan vaihtoehdolla A, joka on se nykyinen, tai vaihtoehdolla B, jollaiseksi tätä nyt muutetaan, mutta tämä on poliittinen tarkoituksenmukaisuusharkinta-asia. Sen takia ne ajatukset — tai arvot, ehkä vähän laajemminkin sanottuna — jotka ovat sitten näiden eri vaihtoehtojen takana, ovat kyllä semmoisia, joista oli syytä käydä keskustelua.
Itse liitin tämän keskustelussa siihen, että operatiivinen sujuvuus varsin itsenäisessä poliisiorganisaatiossa on hyvä asia, kun sillä on parinaan selkeä tulosohjaus, jonka kautta toteutuu myös esimerkiksi eduskunnan tahto, valtioneuvoston tahto, sisäministeriön näkemykset ja sillä tavalla. Tällä hetkellä tämä tulosohjaus, ei vain tällä hallinnonalalla vaan monella muullakin, tuntuu minun mielestäni synnyttävän paljon kriittistä keskustelua. Käytin itse esimerkkinä valtion budjetissa olevia tiettyjä tuottavuustavoitteita ja muita sellaisia suoritelukuja, joilla näitä asioita lähestytään. Eli kyllä tämä on periaatteessa aika iso muutos.
Itse en ole ollenkaan sitä mieltä, että millään tavalla pitäisi paikallispoliisia politisoida, eli siitä ei ole tässä kysymys, vaan valiokunnassa käyttämässäni puheenvuorossa luettelin aika pitkän listan erilaisia julkishallinnon organisaatioita, joissa noudatetaan yleensä nimittämisessä niin sanottua yksi yli -periaatetta eli että esimies ei valitse välitöntä alaistaan vaan alaisensa alaisen, ja tämä malli yleensä vähentää tämmöistä umpioitumista organisaatiossa ja lisää siellä avoimuutta. Tietysti näin voidaan itse poliisihallinnon sisällä tehdä. Tässä näytti olevan haasteena se, että valtioneuvosto on kuitenkin eri virasto ja Poliisihallitus on eri virasto, ja siihen väliin sitten tietyllä tavalla ei ollut mahdollista luoda sellaista esittelijäjärjestelmää, jossa poliisiylijohtaja olisi ollut esittelijä valtioneuvostolle näissä nimeämisissä.
Niin kuin sanottu, tämä hyväksyttiin yksimielisesti, mutta minusta tämä keskustelu oli tärkeää ja periaatteellista.