(1) Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Kuntien takauskeskuksesta annettua lakia (jäljempänä myös takauskeskuslaki) niin, että takauskeskus voi myöntää takauksia myös kuntien suoraan tai välillisesti omistamien tai kuntien määräämisvallassa olevien luottolaitosten sellaiselle varainhankinnalle, jota käytetään antolainaukseen hyvinvointialueille ja hyvinvointiyhtymille sekä niiden kokonaan omistamille tai niiden määräämisvallassa oleville yhteisöille. Nykyisen lain mukaan takauksia voidaan myöntää kuntien ja kuntayhtymien sekä laissa tarkemmin määritellyn sosiaalisen asuntotuotannon rahoittamista varten. Kuntien takauskeskus on julkisoikeudellinen laitos, jonka tarkoituksena on turvata kuntien yhteinen varainhankinta ja kehittää sitä. Takauskeskuksen jäsenyhteisöjä ovat hallituksen esityksen mukaan kaikki Suomen kunnat lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakunnassa sijaitsevia kuntia.
(2) Takauskeskuslaki on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 10/1996 vp). Valiokunnan mukaan lakiehdotus ei ollut ristiriidassa hallitusmuodon kuntien itsehallintoa koskeneen 51 §:n 2 momentin kanssa. Valiokunta viittaa lausunnossa muun muassa siihen, ettei kuntien jäsenyys takauskeskuksessa ollut pakollinen ja että yksittäiselle kunnalle tuskin voi syntyä lopullista taloudellista menetystä muiden kuntien laiminlyöntien seurauksena (PeVL 10/1996 vp, s. 2/I).
(3) Kuntien takauskeskuksen jäsenyhteisöt vastaavat takauskeskuslain 10 §:n mukaan yhdessä takauskeskuksen sellaisten menojen ja sitoumusten rahoituksesta, joita ei muuten saada katetuiksi, asukaslukujen mukaisessa suhteessa. Siten on ainakin periaatteessa mahdollista, että kunta joutuu vastaamaan muustakin kuin sen oman toiminnan rahoittamista tarkoittavasta varainhankinnasta ja kantamaan taloudellisen rasitteen paitsi toisen kunnan nyt arvioitavan ehdotuksen myötä myös hyvinvointialueen laiminlyönnistä.
(4) Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 121 §:ssä turvatun kunnallisen itsehallinnon kannalta. Suomi jakaantuu perustuslain 121 §:n 1 momentin mukaan kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Kunnilla on saman pykälän 3 momentin mukaan verotusoikeus. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että kuntien oikeus päättää omasta hallinnostaan ja taloudestaan kuuluu perustuslailla suojatun itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin (ks. esim. PeVL 26/2017 vp, s. 13, PeVL 50/2005 vp, s. 2/II).
(5) Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotuksen arvioinnissa merkitystä on ensinnäkin takauskeskuksen jäsenyhteisöinä olevien kuntien takauskeskuksen hallintoa ja toimintaa koskevilla toimintamahdollisuuksilla ja sillä, että takauksia voidaan takauskeskuslain 1 §:n mukaan antaa ainoastaan kuntien suoraan tai välillisesti omistamille tai kuntien määräämisvallassa oleville luottolaitoksille, nykyisin Kuntarahoitus Oyj:lle.
(6) Takauskeskuksen myöntämän takauksen perusteella syntynyt maksuvelvoite katetaan lisäksi takauskeskuslain 11 §:n mukaan ensisijaisesti takauskeskuksen rahastosta. Jos rahaston varat eivät riitä velvoitteen kattamiseen, takauskeskuksella on oikeus kattaa velvoite jäsenyhteisöiltä kannettavilla maksuosuuksilla. Hallituksen esityksen (s. 24) mukaan on hyvin epätodennäköistä, että hyvinvointialue, hyvinvointiyhtymä, sen omistama tai määräämisvallassa oleva yhteisö tai liikelaitos joutuisi sellaisiin maksuvaikeuksiin, että kuntien taloudellinen vastuu aktualisoituisi. Tätä todennäköisyyttä pienentää esityksen mukaan edelleen se, että valtio vastaa hyvinvointialueiden rahoituksesta ja hyvinvointialueet ovat kuntien kaltaisia nollariskisiä toimijoita. Hyvinvointialueilla on myös oikeus lisärahoitukseen hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain mukaan.
(7) Edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen sääntely ei perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan muodostu ongelmalliseksi perustuslain 121 §:ssä turvatun kuntien taloudellisen itsehallinnon kannalta.