(1) Perustuslakivaliokunta on aiemmin arvioinut nyt käsiteltävänä olevasta, lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevasta asetusehdotuksesta annettuja valtioneuvoston kirjelmää ja jatkokirjelmiä (PeVL 47/2024 vp, PeVL 53/2022 vp, PeVL 5/2023 vp). Valiokunnalle nyt toimitetussa jatkokirjelmässä on (s. 2—5) tehty selkoa niistä muutoksista, joita asetusehdotukseen on jatkovalmistelun aikana tehty. Uuden kompromissiehdotuksen soveltamisalasta on poistettu kokonaan tunnistamismääräys ja siihen suoraan kytkeytyvät artiklat (7—11 artiklat). Siten tekstistä on poistettu esimerkiksi aiempaan ehdotukseen sisältynyt tekninen toiminto (upload moderation), jolla laitonta sisältöä olisi voitu tunnistaa salattua ympäristöä käyttävissä palveluissa niin sanottuja hash-lukuja vertaamalla ennen viestin salaamista lähettämistä varten.
(2) Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan asetusehdotusta koskevaa U-kirjelmää ja U-jatkokirjelmiä todennut, että asetusehdotuksella on selvästi hyväksyttävä ja erittäin painava tavoite suojata lapsia verkkovälitteiseltä seksuaaliväkivallalta. Tavoite on yhteydessä useisiin perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuihin perus- ja ihmisoikeuksiin. Perustuslakivaliokunta on pitänyt valtioneuvoston tavoin erittäin tärkeänä, että verkossa tapahtuvaan lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan pystytään puuttumaan tehokkaasti (PeVL 47/2024 vp, kappale 3, PeVL 53/2022 vp, kappale 2, PeVL 5/2023 vp, kappale 1). Valiokunta toistaa painokkaasti tämän käsityksensä.
(3) Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus sekä lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan tehty Euroopan neuvoston yleissopimus (ns. Lanzaroten sopimus) ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus (ns. Istanbulin sopimus) velvoittavat ryhtymään tehokkaisiin toimiin lasten suojaamiseksi väkivallalta. YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle kesäkuussa 2023 antamissa suosituksissa (CRC/C/FIN/CO/5—6) painotetaan muun muassa lasten suojaamista väkivallalta. Tähän liittyen suosituksissa kiinnitetään Suomen huomiota tarpeeseen ryhtyä tehokkaisiin toimiin lasten suojaamiseksi verkossa tapahtuvalta väkivallalta. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan perustuslain 1 §:n 3 momentti yhdessä perustuslain 22 §:ssä säädetyn perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuuden kanssa merkitsee, että valtioneuvoston tulee osallistua EU-säädösehdotusten valmisteluun tavalla, joka turvaa perus- ja ihmisoikeuksia Suomen lisäksi koko Euroopan unionissa (PeVL 5/2023 vp, kappale 2, PeVL 2/2023 vp, kappale 3, PeVL 2/2021 vp, kappale 3, ks. myös siinä viitatut PeVL 4/2019 vp, s. 3, PeVL 20/2017 vp, s. 6, PeVL 53/2017 vp, s. 5).
(4) Perustuslakivaliokunnan aikaisemmissa lausunnoissa on varsinaisen sääntelyn osalta käsitelty ennen muuta asetusehdotukseen sisältynyttä sääntelyä tunnistamismääräyksestä. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että ehdotuksen mukaisia tunnistamismääräyksiä ei ollut rajattu tiettyihin henkilöihin. Sääntelyn soveltaminen voi siten muodostua varsin laajaksi ja yksilöimättömäksi (PeVL 53/2022 vp, kappale 9). Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettu sääntely koski myös sellaisia tilanteita, joissa ei ole kyse konkreettisesta ja yksilöidystä rikosepäilystä (PeVL 53/2022 vp, kappale 10). Valiokunnan viimeisimmän lausunnon mukaan Suomen ei tullut hyväksyä puheenjohtajavaltion kompromissiesitystä tunnistamismääräystä koskevilta osin (PeVL 47/2024 vp, kappale 8).
(5) Nyt käsiteltävänä olevaan ehdotukseen ei sisälly enää velvoittavaa tunnistamismääräystä. Tunnistamismääräyksen sijaan puheenjohtaja ehdottaa vuonna 2021 voimaantulleella — ja vuonna 2024 jatketulla — direktiivin 2002/58/EY tilapäisellä poikkeuksella (asetus (EU) 2021/1232 tilapäisestä poikkeuksesta direktiivin 2002/58/EY tiettyihin säännöksiin siltä osin kuin on kyse teknologioista, joita numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat käyttävät henkilötietojen ja muiden tietojen käsittelyyn verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi, jäljempänä tilapäinen poikkeusasetus) tietyille palveluntarjoajille mahdollistettujen vapaaehtoisten käsittelytoimenpiteiden tuomista pysyvän sääntelyn piiriin. Asetuksella ehdotetaan näin ollen vakiinnutettavaksi tilapäisen poikkeusasetuksen nojalla sovellettu menettely, joka mahdollistaa sen, että numeroista riippumattomat henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat voivat käyttää erityisiä teknologioita henkilötietojen ja muiden tietojen käsittelyyn siinä laajuudessa, kuin on ehdottoman välttämätöntä niiden palveluissa välitetyn CSA-materiaalin tai siellä tapahtuvan groomingin havaitsemiseksi ja siitä ilmoittamiseksi ja kyseisen materiaalin poistamiseksi. Kyse on viestintäpalvelun tarjoajille vapaaehtoisesta toiminnasta.
(6) Tilapäistä poikkeusasetusta koskevaa valtioneuvoston kirjelmää (U 50/2020 vp) ei sen valmistelun aikana ole käsitelty perustuslakivaliokunnassa. Valtioneuvoston jatkokirjelmän (s. 5) mukaan sääntelyn suhteesta Euroopan unionin perusoikeuskirjaan ei ole myöskään EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
(7) Jatkokirjelmän (s. 3) mukaan kompromissitekstin pohjalta olisi mahdollista tunnistaa sekä niin sanottua varmistettua eli tunnettua että uutta CSA-materiaalia samoin kuin lasten houkuttelua (grooming). Tilapäisen poikkeusasetuksen tapaan puheenjohtajan ehdottamassa mallissa sähköisen viestinnän käsittely tapahtuu teknologisin menetelmin ja sen olisi täytettävä asetusehdotuksessa määritellyt ehdot (mm. suhteellisuus- ja välttämättömyysvaatimus). Kompromissin mukaan käsittelyyn käytettävien teknologioiden olisi muun muassa oltava mahdollisimman vähän yksityisyyteen puuttuvia alan viimeisimmän kehityksen mukaisesti. Tekstin käsittelyn osalta edellytyksenä on, että teknologialla ei tule voida päätellä viestinnän sisältöä vaan käsittelyn tarkoituksena tulisi olla sellaisten toimintamallien (patterns) tunnistaminen, jotka viittaavat mahdolliseen lasten hyväksikäyttöön.
(8) Valtioneuvoston jatkokirjelmän (s. 2) mukaan asetusehdotus on kehittynyt monilta osin Suomen neuvottelutavoitteiden mukaiseen suuntaan. Perustuslakivaliokunnan mielestä tähän arvioon voidaan osin yhtyä. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin hyvänä, että aiempien esitysten kaltaisesta ja perustuslakivaliokunnan suorittamassa arvioinnissa valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi arvioidusta tunnistamismääräyksestä on luovuttu. Perustuslakivaliokunnan mielestä palveluntarjoajille mahdollistettavaa vapaaehtoista viestien tunnistamista voidaan arvioida ainakin jossain määrin erilaisista lähtökohdista kuin viranomaismääräykseen perustuvaa pakollista tunnistamisvelvollisuutta. Valiokunnan mielestä voidaan myös sinänsä pitää laillisuus- ja oikeusvaltioperiaatteenkin vuoksi asianmukaisena, että asetuksessa vakiinnutettaisiin numeroista riippumattomien viestintäpalvelun tarjoajien vapaaehtoista tunnistamista koskeva tilapäinen sääntely.
(9) Perustuslakivaliokunnan mielestä valtioneuvoston jatkokirjelmän ja valiokunnan saaman muun selvityksen valossa jää kuitenkin edelleen epäselväksi, miltä osin nyt ehdotetun sääntelyn mahdollistaman tunnistamisen voidaan ominaisuuksiltaan ja sen merkitsemän viestinnän salaisuuteen puuttumisen merkittävyyden osalta arvioida vastaavan perustuslakivaliokunnan aiemmin ongelmallisena pitämää tunnistamismääräykseen liittynyttä tunnistamista. Valiokunnan mielestä ehdotetun sääntelyn hyväksyttävyyttä ja oikeasuhtaisuutta ei voida valtioneuvoston kirjelmästä ilmenevässä laajuudessa kiinnittää siihen, että tunnistaminen tapahtuu vapaaehtoisesti ja ilman sitä koskevaa viranomaismääräystä. Perusoikeusuudistuksen esitöiden (HE 309/1993 vp, s. 53/II) mukaan nykyisin perustuslain 10 §:n 2 momenttiin sisältyvä säännös turvaa jokaiselle oikeuden luottamukselliseen viestintään ilman, että ulkopuoliset saavat oikeudettomasti tiedon hänen lähettämiensä tai hänelle osoitettujen luottamuksellisten viestien sisällöstä. Säännös edellyttää yhdessä perusoikeuksien turvaamisvelvollisuuden kanssa lainsäädäntöä, joka käytännössä tehokkaasti turvaa luottamuksellista viestintää sekä viranomaisten että muiden ulkopuolisten loukkauksilta (HE 309/1993 vp, s. 54/I).
(10) Perustuslakivaliokunnan mielestä tunnistamisen vapaaehtoisuus ei yksinään voi perustella etääntymistä siitä perustuslain 10 §:n 4 momenttiin liittyvästä vaatimuksesta, jonka mukaan rikosperusteinen puuttuminen luottamuksellisen viestin salaisuuteen edellyttää konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä. Asetusehdotusta on edelleen syytä soveltuvin osin arvioida samoin perustein kuin perustuslakivaliokunnan aiemmissa sitä koskevissa lausunnoissa (PeVL 47/2024 vp, PeVL 5/2023 vp, PeVL 53/2022 vp).
(11) Jatkokirjelmän (s. 2) mukaan valtioneuvosto muodostaa asiassa lopullisen kantansa kokonaisarvioinnin pohjalta. Sääntelyn välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden arvioimisen kannalta merkityksellistä on jatkokirjelmän (s. 8) mukaan, koskeeko oikeus viestintäsalaisuuden rajoittamiseen CSA-materiaalin tunnistamiseksi vain tunnettua CSA:ta vai myös uutta CSA:ta tai groomingia. Erityisen merkittävää välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuusarvioinnin kannalta on, puututtaisiinko tunnistamisessa myös viestien sisältöön. Jatkokirjelmän (s. 9) mukaan sääntelyn välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden kannalta merkityksellisiä voivat lisäksi olla sääntelyyn liitetyt suojakeinot, joilla pyritään torjumaan sääntelyn muodostuminen liian laajaksi ja yksilöimättömäksi viestinnän sisällön tunnistamiseen.
(12) Perustuslakivaliokunta yhtyy tältä osin sinänsä valtioneuvoston kantaan näiden seikkojen merkityksestä, mutta korostaa niiden ohella painokkaasti edellä mainittuja perustuslain 10 §:n 4 momenttiin kiinnittyviä seikkoja ja siitä varmistumista, ettei sääntelyn mahdollistama tunnistaminen muodostu valiokunnan ongelmallisena pitämällä tavalla laajaksi ja yksilöimättömäksi.
(13) Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että se on perustuslain 10 §:n muuttamisen yhteydessä pitänyt perusteltuna, että hallitus käynnistää selvitystyön, joka kattaisi laajemminkin perustuslain kotirauhan suojaa ja luottamuksellisen viestin salaisuutta koskevien rajoituslausekkeiden muutostarpeen (PeVM 4/2018 vp, s. 6). Perustuslakivaliokunta pitää hyvänä, että oikeusministeriö on käynnistänyt perustuslain 10 §:n tarkistamista koskevan hankkeen, jossa valmistellaan tarpeelliset muutokset perustuslain 10 §:ään ottaen huomioon rikos-, siviili- ja sotilastiedusteluun sekä EU-lainsäädäntöön, vakavan rikollisuuden uusiin muotoihin ja teknologiseen kehitykseen liittyvät tarpeet. Valiokunta on pitänyt muutostarpeiden selvitystyötä välttämättömänä (ks. PeVL 5/2023 vp, kappale 9, PeVL 15/2024 vp, kappale 14).