Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Suuri valiokunta on 5 päivänä joulukuuta 2011 lähettänyt jatkokirjelmän 3. VM 4.12.2011 asiassa U 27/2011 vp perustuslakivaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Suuri valiokunta on antanut asiassa vaiteliaisuusmääräyksen perustuslain 50 §:n 3 momentin nojalla.
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
neuvotteleva virkamies Martti Salmi, valtiovarainministeriö
professori Tuomas Ojanen
professori Juha Raitio
erikoistutkija Janne Salminen
oikeustieteen tohtori, varatuomari Ilkka Saraviita
professori Kaarlo Tuori
Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut
pääjohtaja, oikeustieteen tohtori Tuomas Pöysti
Valiokunta on aikaisemmin antanut asiasta lausunnon PeVL 1/2011 vp sekä kannanoton PeVP 11/2011 vp, 3 §.
Valtiosopimuksella on tarkoitus perustaa Euroopan vakausmekanismi (EVM). Se on kansainvälinen rahoituslaitos, jonka jäseninä ovat euroalueeseen kuuluvat maat. EVM:n tehtävänä on hankkia varoja ja myöntää tukea jäsenelleen, jolla on vakavia rahoitusvaikeuksia tai jota tällaiset rahoitusvaikeudet uhkaavat.
Sopimusluonnokseen ehdotetaan nyt muutoksia, jotka poikkeavat eduskunnan käsiteltävänä olleesta aikaisemmasta sopimusluonnoksesta. Nämä muutokset koskevat muun muassa EVM:n hallintoneuvoston päätöksentekomenettelyä.
Perustuslakivaliokunta on aikaisemmassa lausunnossaan (PeVL 1/2011 vp) käsitellyt Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevaa sopimusluonnosta ja todennut yleisesti, että sopimusluonnos ei näytä sisältävän määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla. Tuolloin sopimusluonnos perustui EVM:n hallintoneuvoston yksimieliseen päätöksentekoon EVM:n keskeisten päätösten osalta. Perustuslakivaliokunta yhtyi tuolloin valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan EVM:n päätökset laina-avun myöntämisestä ja ehdoista sekä EVM:n lainakapasiteetista ja tukimuodoista on tehtävä yksimielisesti.
Lisäksi valiokunta on todennut aikaisemmassa kannanotossaan (31.8.2011, PeVP 11/2011 vp, 3 §), että perustuslain 1 §:n Suomen täysivaltaisuutta ja kansainväliseen yhteistyöhön osallistumista koskevat säännökset osaltaan puoltavat sitä, että Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) hallitus tekee päätökset yksimielisesti.
Sopimusluonnoksen perusteella Suomen rahoitusvastuu saattaisi vastoin Suomen omaa kantaa kasvaa hallintoneuvoston määräenemmistöpäätöksellä — poikkeuksellisesti jopa siitä enimmäismäärästä, mitä se eduskunnan hyväksyttävän sopimuksen ja sen liitteiden nojalla olisi.
Määräenemmistöpäätöksenteko vaikuttaa valiokunnan käsityksen mukaan kansalliseen suvereniteettiin ja eduskunnan budjettivaltaan siinä määrin, että kaavaillussa muodossa sopimuksen hyväksyminen ja voimaansaattaminen koskettaisi perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa ja 95 §:n 2 momentissa tarkoitetussa mielessä (vrt. PeVL 5/2011 vp, s. 3; PeVL 19/2011 vp, s. 4—5).
Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää,
että suuri valiokunta ottaa edellä olevan huomioon.
Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2011
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Tuula Majuri
EVM:n sopimusluonnoksessa EVM:n päätöksentekojärjestykseen esitetään muutoksia niin, että jatkossa merkittävistä eduskunnan budjettivaltaan liittyvistä asioista voitaisiin päättää EVM:ssä yksimielisyyden sijaan määräenemmistöllä.
Mielestämme EVM-valtiosopimus saattaa olla ristiriidassa perustuslakimme kanssa.
EVM-valtiosopimuksessa on vähintäänkin kyse merkittävän toimivallan siirrosta kansainväliselle järjestölle, ja siten se koskee perustuslakia sen 94 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla ja sopimus on sen seurauksena hyväksyttävä eduskunnassa päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
Tässä tilanteessa myös sopimuksen voimaansaattaminen koskee perustuslakia perustuslain 95 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla, joten myös voimaansaattaminen on hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
Valtioneuvoston kanta edessä olevien neuvottelujen osalta on mielestämme liian tulkinnanvarainen. Suomen ei pidä hyväksyä EVM-valtiosopimusta.
Edellä olevan perusteella esitämme,
Perustuslakivaliokunta katsoo, että Euroopan vakausmekanismissa (EVM) "määräenemmistöpäätöksenteko vaikuttaa valiokunnan käsityksen mukaan kansalliseen suvereniteettiin ja eduskunnan budjettivaltaan siinä määrin, että kaavaillussa muodossa sopimuksen hyväksyminen ja voimaansaattaminen koskettaisi perustuslakia".
Perustuslakivaliokunta on aikaisemmassa lausunnossaan (PeVL 1/2011 vp) todennut, että silloinen sopimusluonnos ei näyttänyt sisältävän määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia. Jo tuolloiseen luonnokseen sisältyi määräyksiä määräenemmistöpäätöksenteosta ja päätöksenteosta yksinkertaisella määräenemmistöllä EVM:ssä.
Esitetyssä hätätilamenettelyssä rahoitusavun myöntäminen tai toteutus voisi tapahtua määräenemmistöllä. Tällöin määräenemmistöpäätöksellä voitaisiin myös tehdä päätöksiä välineiden valinnan ja rahoitusehtojen vahvistamisesta, rahoitusavun hinnoittelupolitiikasta ja rahoitusapuvälineiden luettelosta määräenemmistöllä. On vaikea nähdä, miten nämä päätökset loukkaisivat Suomen kansallista suvereniteettia ja eduskunnan budjettivaltaa.
Eduskunnan budjettivallan kannalta on ratkaisevan tärkeää, että EVM-sopimuksessa on selvästi määritelty kunkin maan ja myös Suomen rahoitusavun eli peruspääoman yläraja, jota ei voida missään tilanteessa millään päätöksenteolla ilman Suomen eduskunnan suostumusta ylittää. Kun eduskunta on käyttänyt budjettivaltaa hyväksymällä sitoumuksen rahoitusmekanismin tiettyyn pääomamäärään (700 mrd. euroa), on se asianmukaisesti käyttänyt budjettivaltaansa ja hyväksynyt sopimuksen suvereenina valtiona.
Lisäksi on perusteltua edellyttää EVM-sopimukselta, että määräenemmistöpäätösten käyttöala on riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti määritelty sekä rajattu vain hyvin poikkeuksellisiin tilanteisiin. Perustuslailliselta kannalta katsottuna on myös tärkeää säilyttää yksimielisyysvaatimus selvänä rahoituksellisesti keskeisien ratkaisujen päätöksenteon pääsääntönä.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF perustuu samanlaiselle rakenteelle kuin EVM. Tähän asti IMF:n oman itsenäisen päätöksenteon rahoitusvakauden turvaamista koskevissa asioissa ei ole katsottu loukkaavaan Suomen kansallista suvereniteettia eikä eduskunnan budjettivaltaa.
Edellä olevan perusteella esitän,
että suuri valiokunta ottaa edellä olevan huomioon ja edellyttää, että EVM-sopimuksessa on selvästi määriteltävä kunkin maan rahoitusvastuun ehdoton yläraja, jota ei voida missään tilanteessa ylittää.